Hyppää pääsisältöön

Nakuteeri askartelutti 1970-luvun alun lapset

Mirja Ovaska ja Olli Soinio (1972).
Mirja Ovaska ja Olli Soinio juonsivat Nakuteeria 1972-1973. Mirja Ovaska ja Olli Soinio (1972). Kuva: Yle kuvanauha. Nakuteeri,mirja ovaska

1970-luvun alussa lapsuuttaan eläneet muistavat Nakuteerin, luovuuteen kannustaneen lastenohjelman. Samalla ohjelmapaikalla vuorotteli Hyrrä, jonka tehtävä taas oli valistaa lapsia tiedollisesti.

Ohjelmaa esitettiin viikoittain syksystä 1972 kevääseen 1973 ja sen esittäminen rytmitetysti Hyrrän kanssa perustui kasvatuspsykologien harkittuun näkemykseen siitä, miten parhaiten valistaa sekä lapsia että vanhempia television välityksellä.

Ensimmäisessä ohjelmassa materiaalina on savi. Mirja Ovaska kertoo eri savilaaduista ja kannustaa kokeilemaan myös ”maantien laidasta” löytyvää luonnonsavea. Saven polttaminen onnistuu kotioloissakin, sitä varten tarvitaan nuotio ja 800–900 asteen kuumuus. Kuusivuotias Mika Roos, kahdeksanvuotias Taina Vihuri ja kymmenvuotias Juhani Salo kuuntelevat ja saavat saviesineensä valmiiksi.

Seuraavassa Elävän arkiston otteessa Mika, Taina ja Juhani valmistavat omat t-paidat. Kuviot painetaan perunoilla ja lantuilla.

Viikkoa myöhemmin esitetyssä ohjelmassa Mika, Taina ja Juhani rakentavat leijat. Opettajana toimii Olli Soinio.

Soinion johdolla myös ”vuollaan kuvista juttuja” eli tehdään kuvakertomus. Leena Taipale (7), Ville Pajupuro (7), Juha Nättilä (11) ja Maunu Häyrynen (10) tekevät työtä käskettyä.

Nikkaroimaan päästään, kun rakennetaan sermeistä ”oma soppi”. Puutyöt sujuvat hyvin Juhani Salolta (10), Sanna-Kaisa Palolta (12) ja Riitta Lappalaiselta (13).

Kahdeksanvuotias Martti Malinen kertoo jutun kesälomaltaan. Arja Rinne opastaa, miten jutun voisi kuvittaa. Kuvan elävöittämiseksi lapset valmistavat sätkynukkeja. Martin lisäksi studiossa ovat Liina-Tiina Varjus (8) ja Juha Malinen (10).

”Osaat lukea lehtiä, mutta osaatko lukea kuvia”, kysytään valokuvia käsittelevässä ohjelmassa. Liina-Tiina, Martti ja Juha oppivat trikkikuvien salat ja tekevät niitä valokuvien avulla itsekin.

Valokuvasta on lyhyt matka elokuvaan. ”Elokuva on valoa ja varjoa, jota heijastetaan kankaalle.” Ovaska ja Soinio kertovat, miten elävät kuvat tallentuvat filmille ja esittävät itse tekemänsä elokuvan. Tässä ohjelmassa ei nähdä lapsia.

Joulukuussa 1972 ohjelmasta kuvattiin kaksi osaa poikkeuksellisesti värifilmille. Niistä ensimmäisessä näemme, miten Teija Vanhatalo (11), Sinikka Törmälä (11), Vesa Kujala (11) ja Juhani Salo (10) valmistavat nukketeatterin.

Viimeisessä Elävän arkiston otteessa Tuula Pukkila askartelee plärän, Aulis Salminen taitaa vatsastapuhumisen ja katsotaan Linnavuoren kansakoulun kolmasluokkalaisten tekemä animaatio. Lopuksi pyydetään katsojia kirjoittamaan muutaman minuutin mittainen näytelmä.

Keskustele