Hyppää pääsisältöön

Filosofista kamarilimppua kevyinä viipaleina

Brahms
Brahms brahms
Pahimmillaan - ja rikollisen usein - Brahms-tulkinnat perustetaan säveltäjän valokuvan herättämiin mielleyhtymiin paksun ja partasuisen ukonrähjän verkkaisesta etenemisestä, joka kieltämättä ajatuksen tasolla kiehtoo, mutta ei anna edes uskottavaa tekosyytä pitkäveteiselle soitolle. Onhan Brahmsin musiikki aina konsertoista ja sinfonioista kamariteoksiin kuin raskas möykky, mutta juuri sellaisena siihen e tulisi koskaan tarttua. Päinvastoin, se pitää pilkkoa toisiinsa kytkeytyviin taitteiden ketjuihin, joista myöhemmin kasvaa itsenäinen ja saksalaisen perusteellinen monumentti.

Ja niin on tapahtuva nyt Ondinen uudella levyllä. Viulisti Christian Tetzlaffin, sellisti Tanja Tetzlaffin ja pianisti Lars Vogtin muodostama trio, joka esiintyy ilman markkinointinimikettä, osoittaa suurta hengenpaloa Brahmsiinsa. Heille Brahms on osiensa summa, ei yksiulotteinen möhkäle, joka palkitsee vasta kun viimeinenkin ääni on soinut.

Heidän kolminpelissään pysähtyneimmätkin hetket ennakoivat tulevaa menomeininkiä, äärilaitoja hivelevä dynamiikka pysyy jatkuvassa heiluriliikkeessä, muttei koskaan vailla perusteita, ja kolmikon keulakuvakin vaihtuu aina tarpeen vaatiessa.

Mutta johtoäänen vallanvaihtokin hoidetaan täysin tyylipistein. Viime vuodet vain moderneihin viuluihin luottaneen Christian Tetzlaffin aikaansaama sointi kimalla solistisesti, vaan jopa käheäksi luonnehdittavana sulautuu anonyymisti kamarimusiikilliseen äänirihmastoon. Onneksi niin, sillä kuka kaipaa korkealta ja kovaa vinkuvaa virtuositeettia kun olisi brahmsilaista yhteisfilosofointia tarjolla. Tanja Tetzlaff selloineen komppaa veljensä vanavedessä jättäytyen usein taustalle.

Pianisti Lars Vogtille lankeaa ehkä suurin osuus, mutta hänkin siirtyy auliisti taustajoukkoihin joskus jopa solistisen aineksen ajaksi. Esimerkiksi C-duuri-trion Andantessa Vogt pitää perää pitkään Tetzlaffien vedellessä fortella, kunnes selitys pianon hiljaiselolle hiljalleen aukenee Vogtin ottaessa ohjat kuin varkain. Tätä voisi kutsua tulkinnan hengittämiseksi, mutta ymmärrän myös heitä, joille triosoiton lyhytjänteisyys aiheuttaa hengen haukkomista.

(Brahms: The Piano Trios. Christian Tetzlaff, viulu; Tanja Tetzlaff, sello; Lars Vogt, piano. Ondine ODE 1271-2D)

Kuuntele Uudet levyt 29.5.2015. Toimittajana Jaani Länsiö.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.