Hyppää pääsisältöön

Myös viuluvirtositeetti istui Lisztille

Liszt
Liszt liszt
Romanttisen pianomusiikin suurin ja mahtailevin sävelseppo Franz Liszt oli niin henkeen ja vereen virtuoosipianisti, että kaikki hänen muillekin soittimille tekemänsä tuotokset haiskahtavat koskettimisto edellä tehdyiltä sormitemppuradoilta. Oli sitten kyseessä orkesteriteos, urkumuunnelmat tai kuorokantaatti, putkahtavat mustat ja valkoiset koskettimet tavalla tai toisella musiikista ilmoille. Poikkeuksen tekevät harvoin kuullut viuluteokset.

Lisztin viululle ja pianolle kirjoittamissa sirkusteoksissa on samaa virtuoosin työkalujen kerskakulutusta kuin hänen varhaisessa soolopianotuotannossaan, mutta toisin kuin yksilökeskeisessä temppuilussa, jakaantuu tuuletteluvastuu tasaisemmin. Etenkin levyn alkuosassa tästä seuraa hyvähenkistä kaksikon kilvoittelua siitä, kumpi pystyy vetäisemään päälle liimatun jonglöörishown näyttävämmin, kovempaa ja korskeammin. Tähän kiitolliseen tehtävään Bisin luottoruotsalaiskaksikko Roland Pöntinen ja Ulf Wallin lähtevät huolettomasti, mutta eivät suinkaan huolimattomasti.

Yli vartin mittainen Grand duo Concertant ja kahdestoista unkarilainen rapsodia ovat aivan passelia onttoa musiikkia, jolla konsertti- ja levyväen hämmästelynnälkä tyydyttyy takuuvarmasti. Rallien viuluvetoisuutta korostaa Ulf Wallinin raskas jousi ja sopivasti sivuosumia kaihtamaton rouhiminen. Rapsodiassa hän vuodattaa sormistaan mustalaisverta parhaansa mukaan, ja jos ääni välillä vuotaakin, voi sen panna tunteilun piikkiin. Pöntinen jää tai jättäytyy tapetiksi, mitä ei voi pitää suurena menetyksenä. Viulu nappaa ansaitun pääosan.

Levylle valikoidut myöhäisteokset näyttävät Lisztin syvällisemmän puolen. Esimerkiksi Toinen elegia ja Murheellinen gondoli eivät pyri viihdyttämään turhanpäiväisillä silmänkääntötempuillaan, vaan pitkälle kantavilla harmonia-aiheillaan ja jännitteisyydellään. Kumpi on sitten tärkeämpää, näyttävyys vai koskettavuus, siihen en minä ota kantaa. Liszt taitaa kummankin puolen.

(Franz Liszt: Works for Violin and Piano, mm. Grand Duo Concertant, La lugubre Gondola, Unkarilainen rapsodia nro 12. Ulf Wallin, viulu; Roland Pöntinen, piano. BIS-2085)

Kuuntele Uudet levyt 29.5.2015. Toimittajana Jaani Länsiö

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.