Hyppää pääsisältöön

Sopraanotähden debyyttilevy kuuluu kevään kohokohtiin

Jontsheva
Jontsheva jonstheva
Joskus leipääntyneinkin levyarvostelija suo itselleen oikeuden innostua, ja uskaltaa vielä myöntääkin sen, kuten nyt tulette kuulemaan. Sain nimittäin käsiini levyn, joka pyöri soittimessani useamman kerran ympäri ja puhki ennen kuin raaskin suoda sille analyyttistä korvaa.

Tämän kevään henkilökohtainen levykohokohtani on 33-vuotiaan ukrainalaissopraano Sonja Jontshevan debyyttilevy, jota ei kyllä uskoisi debyytiksi. Live-maailmassa, siis levyjen ulkopuolisessa todellisuudessa, Yoncheva on niittänyt mainetta muun muassa Metropolitanin Gildana ja Violettana, joten mistään uudesta levytähtösestä ei ole kyse.

Barokkilaulajana aloittaneen ja sittemmin romanttiseen oopperaan siirtyneen Jontshevan äänessä yhdistyvät kummankin tyylin hyveet. Siinä on karismaa, tulkinnassa kuuluu kokemus ja lausunnassa syvä ymmärrys tekstin sisällöstä ja vivahteista.

Häiriötekijät puuttuvat oikeastaan kokonaan, mikä tekee kuuntelemisesta helppoa. Jontshevaa vähäisempi kuparikurkku tai vain suurenmoisella lavaolemuksellaan ratsastava diiva fuskaisi ylös menot portamentolla ja sinne päästyään alkaisi kuumeisesti hakea kohdesäveltä valtavalla vibratolla, mutta Jontsheva osuu ykkösellä maaliin olematta kuitenkaan kulmikas. Myös hänen ylä-äänensä väräjävät pehmeästi kuin kolibrin siiveniskut; tuskin havaittavasti, mutta ilmavuuden kannalta olennaisesti.

Jontshevan ohjelmistovalinta on hänelle suosiollinen, tai oikeammin: hän tekee siitä itselleen suosiollisen omaa taitavuuttaan. Levyn teemana olevat Pariisissa kantaesitetyt tai sinne sijoitetut oopperat 1800–luvun puolesta välistä vuosisadan loppuun rakentavat sopivan tiheätunnelmaiset raamit Jonsthevalle. Lemmenasiain raastavuus ja kuolon vääjäämättömyys muodokkaine mollimelodioineen luovat sankaritarten tunneroihuille synkän tulisijan, johon Jontshevan ilmeikäs äänenväri heittää polttonestettä tarkkaan säädetyllä paineella. Silloin harvoin, kun Jontsheva joutuu pinnistämään, esimerkiksi Gounod’n paikoin liian matalalta koukkaavassa Saphon aariassa, kuulostaa pienoinen puristeisuuskin tulkinnalta, ei pyristelyltä pakon edessä.

Kun solisti on näin valovoimainen, jää Orquestra de la Comunitat Valenciana Frédéric Chaslinin johdolla lähinnä tyhjiä hetkiä paikkaavaksi sideharsoksi siitä huolimatta, että soitossa kaikki on kohdillaan ja kuulostaa korrektilta. Baritoni Étienne Dupuis vierailee Thaïsin aariassa tarpeeksi värittömästi ja tenori Celso Albelo käy luikauttamassa pari alavireistä virkettä Violettan aariassa niin, ettei tämän kokonaisuuden valtiattaruus tule kyseenalaistetuksi. Lieneekö tässä Anna Netrebkolle seuraaja?

(Paris, mon Amour: mm. Jules Massenet, Charles Gounod, Jacques Offenbach. Sonya Yoncheva, soprano. Étienne Dupuis, baritoni; Celso Albelo, tenori; Orquesta de la Comunitat Valenciana, johtaa Fréderic Chasin. Sony 88875017202)

Kuuntele Uudet levyt 29.5.2015. Toimittajana Jaani Länsiö.

Kommentit
  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.

  • Janne Oksanen jatkaa perinnettä kunnioittaen

    Janne Oksanen jatkaa perinnettä kunnioittaen

    Pianisti Janne Oksanen jatkaa suomalaisen pianomusiikin taltioimista. Pari vuotta ilmestyneellä julkaisulla Oksanen tarttui kansallisesta sävel-aarteistostamme Toivo Kuulan suosittuihin pianokappaleisiin.

  • Jyväskylä Sinfonia jatkaa esimerkillisesti aikamme musiikin taltioimista

    Jyväskylä Sinfonia jatkaa aikamme musiikin taltioimista

    Kapellimestari Ville Matvejeff on johdatellut Jyväskylä Sinfoniaa hyvinkin eri tyyppisistä taltioimisprojekteista toiseen. Yhdistävä tekijänä on ollut etenkin aikamme musiikkiin keskittyminen. Sama kunnioitettava linjanveto jatkuu edelleen, kun orkesterin uusimmalla julkaisulla kuullaan ranskalaisen Éric Tanguyn (s.

  • Fagerlundin kamarimusiikki soi luottomuusikoiden käsissä iskevästi

    Fagerlundin kamarimusiikki soi luottomuusikoiden käsissä isk

    Säveltäjä Sebastian Fagerlundin (s. 1972) tuotannon ikuistaminen jatkuu. Tällä kertaa suurille kokoonpanoille laadittujen teosten sijaan huomio keskittyy kamarimusiikkiin. Nyt kuultavat kuusi teosta ovat valmistuneet vuosien 2007-2013 välisenä aikana.