Hyppää pääsisältöön

Venäjän propagandasodan etulinjassa marssii trolliarmeija

Kun Itä-Ukrainassa puhkesi sota huhtikuussa 2014 Ukrainan ja Venäjän tukemien separatistien välille, Venäjällä aloitettiin EU:n ja Ukrainan vastaisen propagandan massiivinen levittäminen. Keskeisessä roolissa tässä informaatiosodassa oli trollaaminen eli virheellisen ja harhauttavan tiedon tuottaminen internetissä. Tätä tarkoitusta varten perustettiin erityisiä yrityksiä.

Trollaaminen oli uusi ilmiö informaatiosodassa. Maanpuolustuskorkeakoulun professorin Aki-Mauri Huhtisen mukaan sosiaalinen media tarjosi uuden ja varteenotettavan kanavan propagandan levittämiseen, sillä siitä oli tullut yhä enenevässä määrin paikka, jossa vaikutettiin vahvasti kansalaismielipiteeseen. Ja kun sosiaalisesta mediasta puuttui muun muassa mediakulttuuri päätoimittajineen, kontrollointiakaan tai muita rajoitteita ei ollut.

Ylen Kioski-ohjelmassa vierailleen Huhtisen mukaan trollausta ei kuitenkaan tehdä ainoastaan Venäjällä vaan se on tuttua länsimaillekin. Hänen mukaansa trollaamista yleensä harjoittavat maat, jotka ovat mukana kriiseissä. Usein näillä mailla kriiseihin liittyy myös kansallisia intressejä. Lisäksi trollaamista tekevät maat tai yksittäiset tahot, joilla siihen on taloudellisia resursseja. Viestintäkanavien ostaminen trollaamista varten on Huhtisen mukaan kallista.

Mikä on trolli?

Trolli on internet-slangisana, jolla tarkoitetaan viestiä tai henkilöä, jonka tarkoitus on ärsyttää ja aiheuttaa ristiriitoja. Tiedotusvälineet ovat alkaneet käyttää Ukrainan kriisin yhteydessä trolli-sanaa kuvaamaan taktista häiriköintiä osana informaatiosodankäynnin osapuolen psykologista operaatiota.

Yle Uutisten saamien tietojen mukaan ainakin Pietarissa toimi yksi trollaamiseen erikoistunut yritys. Agentstvo Internet Issledovanij eli Internet-tutkimuskeskus tuottaa muun muassa Vladimir Putinin Venäjää ylistävää materiaalia sosiaalisen median lisäksi blogeihin ja nettilehtien yleisöpalstoille ympäri vuorokauden. Pietarilaistoimittajienkin hyvin tuntemaa yritystä kutsuttiin julkisuudessa trollitehtaaksi.

Yrityksessä työskentelevät henkilöt eli niin sanotut trollit tuottivat ennalta määrättyjä viestejä sarjatuotantona. Toiminta kohdistettiin aluksi vain venäläiseen mediaan, mutta Krimin valtauksen jälkeen myös ulkomaille, ja siksi trolleilta alettiin edellyttää myös englannin kielen taitoa.

Venäjällä yrityksen väitettiin kytkeytyvän Kreml-mieliseen FAN-uutistoimistoon. Uutistoimistoa ja trollitehdasta rahoittivat yksityiset liikemiehet.

Yle Kioskin toimittaja Jessikka Aro tutki venäläistaustaista trollaamista muun muassa Pietarissa. Hänen mukaansa ammattimaisen trollaamisen tarkoituksena on kommentoida presidentti Putinia myönteisesti ja levittää virheellistä tietoa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Venäläistaustainen trollaaminen kohdistui myös Suomeen. Valtioneuvoston viestintäjohtajan Markku Mantilan mukaan trollaaminen vaikutti olevan valtiojohtoista ja sillä oli useita tavoitteita. Yle Uutisten haastattelussa Mantila totesi, että trollaamisen yhtenä tavoitteena oli saada aikaan hajaannusta Euroopan maiden kesken ja toisaalta myös Suomessa. Sillä myös pyritään luomaan epäluottamusta suuren yleisön ja päättäjien välille.

Suomeen kohdistettu trollaaminen ja informaatiovaikuttaminen oli myös vihamielistä ja henkilöön kohdistuvaa. Esimerkiksi jotkut suomalaistoimittajat ja -tutkijat saivat osakseen muun muassa uhkailua ja häiriköintiä. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen tutkija Saara Jantunen totesi Aamu-tv:ssä, että jokainen, joka avaa suunsa Venäjästä tai Ukrainan kriisistä saa osansa, sillä keskustelu oli hyvin politisoitunutta. Siksi se halutaan nopeasti henkilöittää aiheesta puhuvaan tahoon. Yleisradion toimittaja Jessikka Aro tietää myös, miten Venäjän propagandasodasta kirjoittaviin toimittajiin yritetään vaikuttaa. Hänellä on siitä omakohtaista kokemusta. Aro myös huomauttaa, että sosiaalisessa mediassa entuudesta tuntematon keskustelukumppani saattaa hyvinkin olla trolli. Jotain kuitenkin voi yrittää tehdä, jos haluaa selvittää keskustelukumppaninsa aitous. Esimerkiksi googlettamalla henkilön nimeä, minkälaista historiaa hänestä löytyy. Jantunen on samaa mieltä ja korostaa, että oleellisinta on viestin sisältö ja missä sitä jaetaan.

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto