Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Kiehtovat pteranodonit, triceratopsit ja cryolophosaurukset

Tyrannosaurus rexin pääkallo Luonnontieteellisessä museossa
Lapset hullaantuivat dinosauruksista, kun Yhdysvaltain itärannikolle rakennettiin suuria paleontologisia museoita 1880-luvulla. Tämä Tyrannosaurus Rexin kallo sijaitsee Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä. Tyrannosaurus rexin pääkallo Luonnontieteellisessä museossa Kuva: Yle/ Juha-Pekka Inkinen dinosaurukset

Oletteko nähneet suosittua piirrettyä lastensarjaa nimeltään Dinojuna? Sen jaksot alkavat mukaansatempaavalla rockabillyrytmillä ja junan pillin vihellyksillä. Hengästynyt laulu lähtee liikkeelle sanoilla: “Tässä eräs äiti on, hän nimeltään rouva Pteranodon”.

Muovinen Tyrannosaurus Rex
Tyrannosaurus Rex on dinosauruksista tunnetuin. Muovinen Tyrannosaurus Rex Kuva: Yle/ Seppo Sarkkinen hirviö

Pteranodon on eräs lentolisko liitukaudelta. Se on juuri sellainen helposti lausuttava sana, joita lastenohjelmissa kannattaa käyttää. Rouva Pteranodonin lapset ovat Tiinu, Säde ja Toni sekä jostain syystä pesään ajautuneesta munasta kuoriutunut Kamu, joka ei olekaan lentolisko vaan Tyrannosaurus Rex. Tämä tunnetuin dinosaurus taas oli jättimäinen kahdella jalalla liikkuva lihansyöjä.

Äiti jatkaa laulua ja kuittaa Kamun ihmettelyt erilaisuudestaan näin: ”kaikki me olemme dinosauruksia piirteinemme”. Sitten seuraa sarjan olemuksen kiteytys: ”maailmalla näin matkustetaan, eri lajeihin tutustutaan”.

Matkustamiseen tarvitaan se sarjan otsikossa mainittu dinojuna. Se pystyy liikkumaan kaikkialla maailmassa ja myös ajassa vaikka liitukaudelta jurakaudelle. Junan konduktöörinä ja oppaana esiaikojen maailmaan toimii dinosaurus lajinimeltään troodon.

King laulaa kuin Elvis Presley, eikä syyttä.

Eräässä jaksossa käydään tutustumassa mukavan triceratopsin esiäitiin Penelope Protoceratopsiin. Oma juonikuvionsa pyörii laulavan dinosauruksen nimeltään King Cryolophosauruksen ympärillä. King laulaa kuin Elvis Presley, eikä syyttä: Cryolophosaurus löydettiin vuonna 1991 Etelämantereelta ja koska sillä on otsallaan Elviksen 50-luvun otsakiehkuran mieleen tuova kilpi tai kruunu, se sai lempinimen Elvisaurus.

Tämä amerikkalais-kanadalais-singaporelainen piirretty tv-lastensarja on yksi osoitus siitä, miten nuo muinaiset liskot jaksavat kiehtoa lasten mielikuvitusta. Aikuiset änkyttävät dinojen tieteellisiä nimiä, mutta lapsilta ne sujuvat kuin vettä vaan.

Miksi dinosaurusten nimet ovat niin vaikeita? Miten niiden nimet muodostuvat? Milloin lapset ensimmäistä kertaa innostuivat dinosauruksista? Pasi Heikura kysyy aiheesta paleontologi Mikko Haaramolta.

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

  • Avaruusromua: Siis teitä kiinnostaa tämä musiikki?

    Erikoista, että Lontoossa oltiin kiinnostuneita.

    En ole koskaan kuullut hänestä, eikä minulla sitä paitsi ole aikaa kuunnella mitään BBC:tä! Näin vastasi Edgar Froese, kun eräs saksalainen musiikkijournalisti soitti hänelle keväällä 1973 ja kysyi tunsiko hän Lontoossa asuvaa John Peel -nimistä tiskijukkaa. Soittaja kertoi John Peelin soittaneen Tangerine Dreamin musiikkia ohjelmissaan BBC:llä jo useasti. Pian yhtye sai telexin brittiläiseltä Virgin -levy-yhtiöltä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tarvitaanko nyt onnellisia loppuja?

    Hikmet: "Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin."

    “Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin.” Olen hyräillyt viime päivinä turkkilaisen runoilijan Nâzim Hikmetin 1940-luvulla kirjoittamaa runoa. Runosta on nimittäin sävelletty laulu, jota itsekin sain laulaa keikoilla 1990-luvun puolivälissä.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri