Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua hengittää pitkään ja rauhallisesti

Jukka Mikkola 26.5.2015
Jukka Mikkola 26.5.2015 Kuva: Yle / Lauri Leskinen avaruusromua

Radiomafiassa vuonna 1990 alkanut Avaruusromua-ohjelma on kulkeutunut YleQ:n kautta Yle Radio 1:n sunnuntai-iltaan. Kokeellisen ja elektronisen musiikin erikoisohjelma on pyörinyt Ylen kanavilla yhtäjaksoisesti kaksikymmentäviisi vuotta ja sen tekijänä on ollut aina Jukka Mikkola.

Mitä se oikeastaan on se musiikki, jota Avaruusromua-ohjelmassa kuullaan? Miten kuvailisit sitä jollekin, joka ei tiedä yhtään mistä on kyse?

Vuonna 2005, kun ohjelma siirtyi Yle Radio 1:een, piti mun viimeistään keksiä tarkempi määritelmä ohjelmalle ja silloin keksin, että siinä kuullaan kokeellista ja elektronista musiikkia. Aika hyvin se pätee siihen edelleen, mutta jos mun pitäisi jollekin ulkoavaruuden ihmiselle, tai musiikin historiaa laajemmin tuntemattomalle ihmiselle, selvittää että mitä siinä soitetaan, olisi se hankalaa, koska siinä yhdistyy musiikki niin monelta taholta.

Olen soittanut ohjelmassa pop- ja rock-musiikkia äärilaidasta. Siis musiikkia, jota kaupataan rock-yleisölle: David Bowieta, Brian Enoa ja Pink Floydia. Toisaalta ohjelmassa on kuultu ihan akateemista nykymusiikkia, Karlheinz Stockhausenia ja Edgar Varèsea, ihan sitä klassikko-osastoa. Ja sitten tietysti klassista musiikkia: Erik Satieta, Johann Sebastian Bachia, Maurice Ravelia sekä Claude Debussya.

Mutta suurin osa-alue on kuitenkin ambient-musiikki. Ja se on usein elektronista tai elektroakustista musiikkia, jossa ei yleensä ole rumpuja, laulua, kertosäkeitä eikä sooloja. Mutta siinä on jäljellä musiikin harmonia. Se on hyvin rauhallista musiikkia, joka hengittää pitkään ja rauhallisesti. Kappaleet ovat yleensä pitkiä. Ambient on musiikkia, joka antaa tilaa myös kuuntelijalle: se ei hyökkää kimppuun, vaan sulautuu osaksi ympäristöä ja kuulijan senhetkistä mielenmaisemaa. Jos ohjelmassa soivaa musiikkia pitää kuvata yhdellä sanalla, on se ambient.

Ambient ei hyökkää kimppuun, vaan sulautuu osaksi ympäristöä

Mistä innostuksesi kokeelliseen ja elektroniseen musiikkiiin tulee?

Kyllä se tulee rock-musiikista. 60-luvun lopun kokeellisesta ja psykedeelisestä rokista. Sieltä se lähti ja ajautui aika nopeasti senaikaisen elektronisen musiikin pariin, jota ei toki ollut vielä runsaasti tarjolla siihen aikaan.

Esimerkiksi Pink Floyd alkoi viedä musiikin kuunteluani siihen suuntaan. Wendy Carlosin Switched-on Bach -levy, jossa soitettiin Johann Sebastian Bachia Moog-syntikalla, oli suuri valonpilkahdus, kuten oli myös Carlosin Kellopeliappelsiini-elokuvaan tekemä musiikki. Ja toki The Beatlesin tietyt kokeellisimmat jutut - Tomorrow Never Knows, Revolution 9 ja Within You Without You - vaikuttivat.

Ja vähän myöhemmin progressiivinen rock, jossa rajat olivat kauempana kuin mitä myöhemmin tuli rock-musiikissa olemaan. Eli voitiin yhdistellä kaikenlaisia eri elementtejä. Mutta enemmän se sieltä populaarimusiikin kautta tuli kuin akateemisen elektronimusiikin piiristä.

Ennen kuin susta tuli Avaruusromua-ohjelman isäntä, soitit Vaaralliset lelut -yhtyeessä. Nämä kiinnostavat, elektroniset äänet vaikuttivat sinuun siis myös muusikkona?

Kyllä. Mutta enemmänkin ne vaikuttivat asenteen tasolla, eivät niinkään, että olisin innostunut soittamaan syntetisaattoreita, tai hankkimaan niitä. Mulla ei ole mitään suurta syntikka-kokoelmaa, enkä ole koskaan pyrkinyt siihen, että musta tulisi joku Vangelis tai Jean-Michel Jarre.

Mutta asenteen tasolla vaikutus oli suuri. Siihen aikaan (1980-luvun alkupuolella) oli helppo ja hauska alkaa tehdä musiikkia, kun elektronisen musiikin laitteisto oli jo käytössä. Sähköhärveleitä käytettiin mielellään, mutta yhtä mieluusti käytin vaikka viulua tai melodikaa. Tuli se ajatus, että musiikkia ei ole pakko tehdä niin, että sulla on kaksi kitaraa, basso, rummut ja laulaja. Että musiikkiin mahtuu paljon muutakin ja että musiikkia voi tehdä niin monella eri tavalla. Musiikki voi olla ääneltään ja muodoltaan erilaista kuin normaali listapop.

Vaaralliset lelut -yhtyeen jälkeen soitin bändissä, joka soitti vanhaa jamaikalaista instrumentaalimusiikkia. Mutta elektronista muusikkoa musta ei saanut vääntämälläkään.

Musiikkia voi tehdä niin monella eri tavalla, se voi olla ääneltään ja muodoltaan erilaista kuin normaali listapop

Miten Avaruusromua-ohjelma sai alkunsa?

Vuonna 1985 Suomeen perustettiin ensimmäiset kaupalliset radiokanavat, Helsinkiin Radio City ja Tampereelle Radio 957. Asuin ja opiskelin tuolloin Tampereella, olin ollut Soundi-lehdessä, tunsin muusikoita, ja olin käynyt soittamassa hämäriä levyjä YO-talolla. Ihmiset tiesivät jo mun vähän kummallisen musiikkimakuni, joten mua pyydettiin sitten tekemään musiikin erikoisohjelmaa 957:n.

Aloin tehdä Musiikin ihmeellinen maailma -ohjelmaa ja soitin siinä kaikkea todella kummallista. Se oli vähän sellainen Avaruusromua-esiaste. Sen perään tuli vielä toinenkin ohjelma, Voimisteluharjoituksia, ja näitä kahta tein 80-luvun lopun, kunnes vuonna 1990 perustettiin Radiomafia. Mä tarjosin itseäni sinne tekijäksi, ja ne pyysivät mua, intressit yhdistyivät. Aloitin uuden ohjelman, jonka nimeksi tuli Avaruusromua.

Silloin mietittiin myös tarkemmin sitä mikä on tämän uuden ohjelman tehtävä. Esimerkiksi jo tuolloin alkuvaiheessa sovittiin, että en soita lainkaan elektronista tanssimusiikkia, koska sille oli Radiomafiassa jo omat ohjelmansa. Jätin sen kokonaan muille ja suuntauduin enemmän ambientiin, jota kukaan muu ei soittanut.

Millainen on Avaruusromua-ohjelman kuulija?

Huh, se on vaikea sanoa! Ei varmasti löydy prototyyppistä kuulijaa. Hauskana anekdoottina voin kertoa, että 90-luvun alussa Helsingin Sanomissa oli artikkeli radion kuuntelijoista ja jutussa haastateltiin eläkeikäistä mieshenkilöä, joka ilmoitti Avaruusromua-ohjelman suureksi suosikikseen. Silloin tajusin, että tuolla voi olla 70-vuotiaitakin, jotka kuuntelevat mua. En ollut vain koskaan ajatellut sitä. Mutta ihan yhtälailla kuulijana voi olla 13- tai 14-vuotias koulutyttö tai -poika, siellä toisessa ääripäässä.

Millä tavoin kuulijat pitävät suhun yhteyttä ja osoittavat faniutensa?

Mähän otin jo hyvin varhaisessa vaiheessa nettisivut käyttöön silloin 90-luvun alussa ja yhteydenotot ovat aika säännöllisiä. Ihmiset kyselevät multa aika paljon musiikista: mitä se oli, mistä sitä saa. Varsinkin ohjelman alkuaikoina yleisimmät kysymykset koskivat sitä mistä ihmeestä tällaista musiikkia löytää ja mistä sitä saa.

Huonommaltakin demolta olen etsinyt sen hyvän 2-3 minuuttia, jonka pystyn soittamaan

Avaruusromua-ohjelman kuulijat ovat myös aktiivisia tekemään musiikkia itse. Ihan koko ohjelman historian ajan olen säännöllisen epäsäännöllisesti soittanut kuulijoiden tekemää musaa, ja sen osuus on vain kasvanut 2000-luvun myötä, kun elektronisen musiikin tekeminen on tullut entistä mahdollisemmaksi itse kullekin. Kuka tahansa voi tehdä musiikkia ihan eri tavalla kuin ohjelman aloittaessa. 90-luvun alussa oli täysin utopiaa, että lukiolaispojalla voisi olla elektronisen musiikin studio kotonaan.

Mä oon aina pyrkinyt soittamaan sitä musiikkia mitä mulle on lähetetty ja huonommaltakin demolta olen etsinyt sen hyvän 2-3 minuuttia, jonka pystyn soittamaan. Ja sillä olen pyrkinyt vain osoittamaan, että oman musiikin tekeminen on hyvä juttu. Että tehkää vaan! Yritän olla tyrmäämättä. Ja sieltä on noussutkin muutamia artisteja, jotka ovat alkaneet tehdä musiikkia enemmän ja heiltä on tullut hyvää palautetta, että jos en olisi silloin joskus soittanut heidän musiikkiaan eivät he välttämättä olisi jatkaneet musiikin tekemistä. Ja se on tosi hienoa.

Avaruusromua 25 vuotta juhlalähetys
su 7.6. klo 22.05 Yle Radio 1 ja Yle Teema

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua