Hyppää pääsisältöön

Buster Keaton Kino Klassikossa

Buster Keaton elokuvassa Kenraali
Buster Keaton elokuvassa Kenraali Buster Keaton elokuvassa Kenraali buster keaton

Teeman elokuvakesän 2015 tähtiä oli surumielinen naurattaja Buster Keaton, jonka tuotannosta esitettiin neljä pitkää elokuvaa ja yksi hänen parhaimpiinsa kuuluva lyhytelokuva.
Kesällä nähdyt elokuvat esitetään joulupäivän lahjapaketissa.

Lahjapaketti: Buster Keaton

perjantai 25.12.2015
klo 10.00 Poliisit
klo 10.20 Ruutia, räminää ja rakkautta
klo 11.35 Kenraali
klo 12.55 Hyppyä, soutua ja rakkautta
klo 14.00 Laivakalle nuorempi
Kaikki elokuvat Areenassa 8.1.2016 asti

Keaton kilpaili koko 1920-luvun ajan suosiosta Charlie Chaplinin ja Harold Lloydin kanssa, mutta tätä suuruudenaikaa seurasi pitkä unohduksen kausi, kun Keatonin uravalinnat, avioliiton epäonnistuminen ja alkoholismi aiheuttivat romahduksen 1930-luvun alussa. Keaton sai kuitenkin kokea vielä uuden arvonnousun kun tv-esiintymiset ja entisöidyt mykkäfilmit tekivät hänestä jälleen kuuluisuuden. Vuonna 1959 hän sai myös Oscar-palkinnon elämäntyöstään.

Buster Keaton ja Natalie Talmadge elokuvassa Ruutia, räminää ja rakkautta
Buster Keaton ja Natalie Talmadge elokuvassa Ruutia, räminää ja rakkautta Buster Keaton ja Natalie Talmadge elokuvassa Ruutia, räminää ja rakkautta ruutia räminää ja rakkautta

Kino Klassikon Keaton-sarjan käynnistää Ruutia, räminää ja rakkautta (Our Hospitality, 1923), joka on mainio näyte Keatonin tavasta tehdä huumoria. Komiikka perustuu itse asiassa hyvin vakaviin aiheisiin ja siinä vuorottelevat pienet eleet sekä suureelliset, usein akrobaattiset tempaukset. Näin elokuvan monet jaksot ovat riemastuttavuudestaan huolimatta aidosti jännittäviä.

Mykkäelokuvan melodraamoja mukaileva prologi sijoittuu traagiseen myrsky-yöhön vuonna 1810, mutta itse juoni käynnistyy kahta vuosikymmentä myöhemmin. Keatonin esittämä Willie McKay on varttunut tätinsä kasvattamana New Yorkissa ja palaa aikuistuttuaan maalle kotiseudulleen.

Siellä McKayn ja Canfieldin klaanit ovat tappaneet toisiaan sukupolvesta toiseen leppymättömän sukuvihan vallassa. Tästä kaikesta aluksi täysin tietämätön Willie joutuu näin jatkuvasti hengenvaaraan kun hän viattomuuksissaan joutuu keskelle koston kierrettä ja kaiken kukkuraksi rakastuu toisen klaanin tyttäreen.

Tätä naispääosaa esittää Keatonin vaimo Natalie Talmadge heidän ainoassa yhteisessä ja ylipäänsä Talmadgen viimeisessä elokuvassa. Ehkä Natalie sai näyttelijänurasta tarpeekseen kiikkuessaan aviomiehensä käsien varassa suuren vesiputouksen vieressä, vieläpä raskaana ollessaan. Avioliitto päättyi sekin katkeraan eroon kymmentä vuotta myöhemmin.

Buster Keaton elokuvassa Poliisit
Buster Keaton elokuvassa Poliisit Buster Keaton elokuvassa Poliisit buster keaton

Elokuvan parina nähdään lyhytelokuva Poliisit (Cops, 1922), joka edustaa Keatonin usein toistamaa ideaa missä hänen esittämä miekkosensa joutuu valtavan takaa-ajon kohteeksi. Poliiseissa kyse on – tietenkin – sadoista poliiseista, jotka jahtaavat Keatonia ympäri kaupunkia luullessaan häntä pommeja heitteleväksi anarkistiksi. Aiheen muissa muunnelmissa Keatonia jahtasivat mm. karjalauma (Lähde länteen) ja ehkä kaikkein muistettavimmin sadat petetyt ja raivostuneet morsianehdokkaat (Seitsemän mahdollisuutta).

Kenraali (The General, 1927)

Buster Keaton elokuvassa Kenraali
Buster Keaton elokuvassa Kenraali Buster Keaton elokuvassa Kenraali buster keaton

Seuraavaksi sarjaa jatkaa tämän huippukoomikon kuuluisin elokuva Kenraali . Se on Keatonin ehkä mestarillisin elokuva ja siten myös yksi koko elokuvahistorian suurimpia komediaklassikkoja.

Kenraali sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan vuosiin ja kertoo veturinkuljettaja Johnnysta, joka sodan syttyessä yrittää värväytyä armeijaan. Rautatiet ovat kuitenkin tärkeitä myös armeijalle, joka pitää Johnnyn työtä tärkeämpänä kuin asepalvelusta. Ikävä kyllä tätä ei selitetä Johnnylle, joka masentuu ja saa myös pakit tyttöystävältään Annabelilta.

Mutta kun rintamalinjojen taakse tunkeutuneet vihollisen sabotöörit sieppaavat Johnnyn molemmat rakastetut - tyttöystävä Annabelin ja Kenraaliksi nimetyn veturin – lähtee hän pelastamaan molempia. Tästä käynnistyy elokuvahistorian ehkä nerokkain, hauskin ja ikimuistoisin takaa-ajo.

Kenraalissa Keatonin huumori on hiottu huippuunsa ja ison budjetin turvin elokuva on saanut hienon eeppisen mutta realistisen ilmeen. Juuri tästä autenttisuudesta Keatonin sinänsä mielikuvituksellinen, usein jopa absurdi huumori saa ainutlaatuisen kaikupohjansa, kun uskomattomimmatkin temput näyttävät täysin aidoilta.

Tässäkin elokuvassa Keatonin roolihahmo on tavallinen ”pikku mies”, joka joutuu suunnattomien esteiden ja vaikeuksien kolhimaksi. Hän haluaa vain ajaa veturiaan ja rakastaa tyttöään, mutta koko maailma – koneet, tykit, sotilaat, junat, kenraalit ja kokonaiset armeijat, toisinaan jopa Annabel – tuntuvat tekevän kaikkensa vain estääkseen häntä onnistumasta. Kivikasvoisena Keatonin hahmo keskittyy aina kulloiseenkin tehtäväänsä, oli kyse sitten kosiskelusta tai taistelusta, yrittäen parhaan kykynsä mukaan luoda järjestystä kaaoksen keskelle.

Kenraali on yksi Peter von Baghin sadasta "elämää suuremmasta elokuvasta" ja on Teemalla samalla osa Sodankylän elokuvajuhlien viikkoa. Näin von Bagh kirjoittaa Kenraalista kirjassa Elämää suuremmat elokuvat II: "Keaton todella teki kaiken sen, minkä hän näyttää elokuvassa tekevän – usein yhtä vaikeissa ja vaarallisissa olosuhteissa kuin 'jos tilanne olisi totta'. – – – Tekijän etiikka ja estetiikka ovat erottamattomat, niitä ei ohjaile oikku vaan ylpeä taiteellinen ohjelma ja velvoite. 'Ajattele hitaasti, toimi nopeasti', sanoi Keaton. Liike on todellinen, tekisi mieli sanoa ikuinen. – – – Kaikesta huolimatta Kenraalista jäävät mieleen vähemmän sen haamurajaa hipovat gagit kuin kuva yksinäisestä, rohkeasta, omituisesti kauniista, hassunkurisesta pienestä hahmosta, joka hellittämättömästi ajaa takaa kahta elämänsä tärkeintä asiaa, kahta menettämäänsä rakkautta: veturia jonka nimi on Kenraali ja tyttöä jonka nimi on Annabel Lee."

Hyppyä, soutua ja rakkautta (College, 1927)

Buster Keaton ja Harold Goodwin elokuvassa Hyppyä, soutua ja rakkautta
Buster Keaton ja Harold Goodwin elokuvassa Hyppyä, soutua ja rakkautta Buster Keaton ja Harold Goodwin elokuvassa Hyppyä, soutua ja rakkautta hyppyä soutua ja rakkautta

Buster Keaton -sarjan seuraava elokuva on James W. Hornen ohjaama Hyppyä, soutua ja rakkautta, joka muistuttaa erityisesti Keatonin huumorin akrobaattisesta puolesta. Vaikka Keatonin tavaramerkki oli hänen eleettömät, kuin kivestä veistetyt kasvonsa, muistetaan hänet myös taitavana akrobaattina ja temppuilijana. Urheiluaiheensa vuoksi Hyppyä, soutua ja rakkautta tarjoaa oivat puitteet tämän Keatonin komiikan fyysisemmän puolen hyödyntämiseen.

Keaton esittää lukion mestarioppilasta ja kirjatoukkaa Ronaldia, joka halveksii urheilua ja julistaa julkisesti sen kirouksista. Tämä ei kuitenkaan miellytä hänen tyttöystäväänsä Marya, joka asettaakin koulun urheilusankarin etusijalle.

Kolmikko päätyy samaan yliopistoon missä Ronald pätee yhä edelleen oppilaana kun taas Mary arvostaisi yhä näyttöjä myös urheilukentällä. Rakkaus voi kaiken muuttaa, ja niin Ronald ainakin yrittää kokeilla eri kenttälajeja baseballista yleisurheiluun.

Laivakalle nuorempi (Steamboat Bill Jr., 1928)

Buster Keaton elokuvassa Laivakalle nuorempi
Buster Keaton elokuvassa Laivakalle nuorempi Buster Keaton elokuvassa Laivakalle nuorempi laivakalle nuorempi

Buster Keatonin elokuvien sarjan päättää hänen mestariteoksiinsa kuuluva Laivakalle nuorempi, 1800-luvun Mississippi-joelle sijoittuva vauhdikas komedia. Sen riemastuttavat ”gagit” eli vitsit luottavat toiminnan ja komiikan täydelliseen ajoitukseen sekä Keatonin pienten eleiden varassa toimivaan kivikasvoiseen olemukseen.

Tarinan vanhempi laivakalle on iäkäs ja kärttyisä kippari Bill, jonka jokilaiva on jäämässä alakynteen kilpailussa rahakkaan John Kingin kanssa. Bill ei kuitenkaan luovu taistelutta ja saa myös avukseen miehistymään saapuvan poikansa Willien (Keaton), jota hän ei ole nähnyt vuosiin.

Williestä on kasvanut hemmoteltu kaupunkilaisnuori, joka ei vastaa kipparin odotuksia juuri missään mielessä. Kaiken kukkuraksi Kingin tytär osoittautuu Willien koulutoveriksi ja ihastukseksi.

Laivakalle nuorempi on kuuluisa lopun pitkästä hurrikaani-jaksosta, jossa Keaton seikkailee luhistuvien rakennusten ja rajumyrskyn lennättämien esineiden keskellä. Jakso on myös malliesimerkki siitä, kuinka Keatonin hurjimmatkin vitsit pohjautuvat tinkimättömään realismiin. Kun raskas talon seinä kaatuu juuri ikkuna-aukon kohdalla seisovan Keatonin päälle, katsoja voi vain todeta, että tuo oikeasti tapahtuu.

Laivakalle nuorempi on Keatonin uran parhaita teoksia, mutta sen jälkeen mestarikoomikko teki uransa suurimman virheen luopumalla omasta studiostaan ja siirtymällä MGM-yhtiön palkkalistoille. Samalla Keaton menetti kaiken määräysvallan omiin elokuviinsa. Hän teki vielä pari hyvää elokuvaa, muta niiden jälkeen ura kääntyi rajuun laskuun, jonka seurauksena tämä komedian mestari jäi parin vuosikymmenen ajaksi täysin unohduksiin kunnes 1950-luvun lopulla hänen vanhat mykkäelokuvansa ”löydettiin” uudelleen.

Esittelyteksti: Vesa Nykänen

  • Poliisit (Cops), USA 1922. O: Edward F. Cline, Buster Keaton. N: Buster Keaton, Virginia Fox, Joe Roberts, Edward F. Cline.
  • Ruutia, räminää ja rakkautta (Our Hospitality), USA 1923. O: Buster Keaton, Jack Blystone. N: Buster Keaton, Natalie Talmadge.
  • Kenraali (The General), USA 1926. O: Buster Keaton, Clyde Bruckman. N: Buster Keaton, Marion Mack.
  • Hyppyä, soutua ja rakkautta (College), USA 1927. O: James W. Horne. N: Buster Keaton, Anne Cornwall, Harold Goodwin.
  • Laivakalle nuorempi (Steamboat Bill Jr.), USA 1928. O: Charles F. Reisner. N: Buster Keaton.

Artikkelia on muokattu joulukuussa 2015 lähetysaikatietojen osalta.

Lisää ohjelmasta

Kommentit

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa