Hyppää pääsisältöön

Kunhan se ei maksa!

Otso Kantokorpi
Otso Kantokorpi Kuva: Yle/Jyrki Valkama kultakuume,kolumnistit,kriitikot

Olemme viime vuosina tottuneet käyttämään käsitettä ’fundamentalismi’ arkikielemme osana. Useimmiten sillä viitataan uskontoon – ja uskonnosta se on peräisinkin: 1880-luvulla alkoi Yhdysvalloissa liikehdintä, jossa korostettiin Raamatun erehtymättömyyttä.

Kristinuskon sijaan puhumme kuitenkin enemmän islamilaisesta fundamentalismista, jota pidetään yhtenä länsimaisen sivistyksen suurimmista uhista. Latinan ’perustusta’ ja ’pohjaa’ merkitsevällä sanalla (fundamentum) viitataan ideologiaan, joka lähtee siitä olettamuksesta, että jokin ajatusten lähde on erehtymätön ja täydellinen – esimerkkeinä Raamattu ja Koraani.

Viime vuosina on puhuttu myös ’talousfundamentalismista’, jonka jotkut piirit kokevat myös yhtenä länsimaisen sivistyksen suurimmista uhista. Pahin uhka lienee siinä, että koko inhimillinen elämä alistetaan vain taloudelle.

Mitä käytännönläheistä on ideologiassa, jossa ensin huomioidaan taloudelliset realiteetit ja vasta sitten realiteetit.

Monen mielestä pitäisi olla juuri toisinpäin. Talousmetafysiikan kritiikistä väitellyt Jakke Holvas on todennut: ”Nimenomaan talouden avulla poliitikot luokittelevat eri vaihtoehdot realistisiksi tai epärealistisiksi. Tätä perustellaan pragmaattisuudella, käytännönläheisyydellä. Voi kuitenkin kysyä, mitä käytännönläheistä on ideologiassa, jossa ensin huomioidaan taloudelliset realiteetit ja vasta sitten realiteetit.”

Fundamentalistit ovat yleensä taidokkaita retoriikan käyttäjiä. Talousfundamentalistit käyttävät usein esimerkiksi ilmaisua ’vastuullinen talouspolitiikka’. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että minunkaltaisiani ihmisiä, joita kiinnostavat enemmän muut kuin talouteen liittyvät elämänarvot, nimitetään selvästikin – joskin ovelan peitellysti – vastuuttomiksi.

Fundamentalismiin liittyy usein moraalinen dualismi: todellisuuden jako hyvään ja pahaan. Vastuullisiksi (= hyvä) itseään nimittävät ihmiset antavat samalla implisiittisesti ymmärtää, että asioista toisin ajattelevat ihmiset ovat vastuuttomia (= paha).

Toisin ajattelevat ihmiset ovat vastuuttomia.

Talousfundamentalismi ei perustuu mihinkään yksittäiseen kirjaan. Talousfundamentalismin ajatusten peruslähteenä ovat pikemminkin raha ja ennen kaikkea sitä liikuttavat markkinat. Markkinavoimat koetaan erehtymättömyyden lähteeksi: markkinat korjaavat itseään, kunhan niitä ei säädellä liikaa, kunhan niillä on vapaus.

Myös taiteilijat vannovat vapauden nimeen. Onpa tämä vapaus jopa kirjattu perustuslakiimmekin. Perustuslain sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa 16. pykälässä todetaan: ”Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.” On siis yksi lause, jonka varaan voisi perustaa taidefundamentalistisen liikehdinnän, onhan se laki, jossa esiintyy nimenomaan sana ’perustus’ (fundamentum).

Olemme kuitenkin nähneet satoja vuosia, että niin monella taholla on ollut niin erilaisia tulkintoja yhden lähteen – vaikkapa Raamatun ja Koraanin – perustotuuksista, että sadat miljoonat ihmiset ovat joutuneet menettämään henkensä. Raamatun ja Koraanin musta kirja olisi kammottavaa luettavaa.

Pelkästään yhden peruslauseen tulkinta ja täytäntöönpano nykymaailmassa on mahdottoman tuntuinen urakka. Mitä on taide? Kenellä on valta määritellä se? Mitä on vapaus? Onko kyse negatiivisesta vai positiivisesta vapaudesta: vapaudesta jostakin vai vapaudesta johonkin. Talousfundamentalistit liputtavat todennäköisesti negatiivisen vapauden puolesta.

Heille vapaus on vapautta yhteiskunnan instituutioiden säätelystä. Taidefundamentalistit – jos heitä olisi – liputtaisivat puolestaan positiivisen vapauden puolesta. Heille kyse olisi siitä, että yhteiskunnan tehtävä on mahdollistaa taiteen vapauden toteutuminen.

Mitä on se ’turvaaminen’, johon valtiolla perustuslain mukaan on velvollisuus? Miten turvaaminen on varmistettava käytännön toimenpiteillä? Yksi valtion keskeisimmistä turvaamistavoista on tietenkin laki. Meillä onkin säädetty useita lakeja, jotka liittyvät taiteen ja kulttuurin demokraattiseen saatavuuteen ja sen turvaamiseen.

Yksi näistä on esimerkiksi Laki kuntien kulttuuritoiminnasta. Sen ensimmäisessä pykälässä todetaan: ”Kunnan tehtävänä on edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnassa. Kunnan tehtävänä on myös järjestää kunnan asukkaille mahdollisuuksia taiteen perusopetukseen sekä harrastusta tukevaan opetukseen taiteen eri aloilla.”

Kunnat eivät ole velvollisia noudattamaan mainituissa laeissa tai niiden nojalla annetuissa asetuksissa säädettyjä velvoitteita .

Taas pitää esittää kysymyksiä: Mitä ovat ’edistäminen’, ’tukeminen’ ja ’järjestäminen’? Vai pitääkö sittenkään? Laki kuntien kulttuuritoiminnasta kuuluu nimittäin 13 muun lain tavoin joukkoon, josta uusi strateginen hallitusohjelma sisältää oudon toteamuksen: ”Kunnat eivät ole velvollisia noudattamaan mainituissa laeissa tai niiden nojalla annetuissa asetuksissa säädettyjä velvoitteita tai suosituksissa mainittuja menettelytapoja palveluiden toteuttamiseksi.”

Tämä lienee liberalismille ominaisen negatiivisen vapauden riemuvoitto: ”Tehkää ihan mitä haluatte. Kunhan se ei maksa mitään.”

Kommentit
  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Finnjet oli kaikkien aikojen matkustajalaiva, joka pilkottiin kylmästi palasiksi – entisen konepäällikön rakkaus ei katoa

    Finnjet oli merimatkailun ylellinen tulevaisuus.

    Finnjet oli maailman suurin ja nopein matkustaja-autolautta. Samalla se oli uuden ajan airut, joka uitti Suomen maailmankartalle. Kaikkien aikojen matkustaja-alus paloiteltiin 10 vuotta sitten Intiassa. Konepäällikkö Juhani Puontille se oli kova isku. Onneksi muistot eivät katoa. Niitä tulvii mieleen, kun katsoo vanhan virkapuvun murentuvia kenkiä.