Hyppää pääsisältöön

Kunhan se ei maksa!

Otso Kantokorpi
Otso Kantokorpi Kuva: Yle/Jyrki Valkama kultakuume,kolumnistit,kriitikot

Olemme viime vuosina tottuneet käyttämään käsitettä ’fundamentalismi’ arkikielemme osana. Useimmiten sillä viitataan uskontoon – ja uskonnosta se on peräisinkin: 1880-luvulla alkoi Yhdysvalloissa liikehdintä, jossa korostettiin Raamatun erehtymättömyyttä.

Kristinuskon sijaan puhumme kuitenkin enemmän islamilaisesta fundamentalismista, jota pidetään yhtenä länsimaisen sivistyksen suurimmista uhista. Latinan ’perustusta’ ja ’pohjaa’ merkitsevällä sanalla (fundamentum) viitataan ideologiaan, joka lähtee siitä olettamuksesta, että jokin ajatusten lähde on erehtymätön ja täydellinen – esimerkkeinä Raamattu ja Koraani.

Viime vuosina on puhuttu myös ’talousfundamentalismista’, jonka jotkut piirit kokevat myös yhtenä länsimaisen sivistyksen suurimmista uhista. Pahin uhka lienee siinä, että koko inhimillinen elämä alistetaan vain taloudelle.

Mitä käytännönläheistä on ideologiassa, jossa ensin huomioidaan taloudelliset realiteetit ja vasta sitten realiteetit.

Monen mielestä pitäisi olla juuri toisinpäin. Talousmetafysiikan kritiikistä väitellyt Jakke Holvas on todennut: ”Nimenomaan talouden avulla poliitikot luokittelevat eri vaihtoehdot realistisiksi tai epärealistisiksi. Tätä perustellaan pragmaattisuudella, käytännönläheisyydellä. Voi kuitenkin kysyä, mitä käytännönläheistä on ideologiassa, jossa ensin huomioidaan taloudelliset realiteetit ja vasta sitten realiteetit.”

Fundamentalistit ovat yleensä taidokkaita retoriikan käyttäjiä. Talousfundamentalistit käyttävät usein esimerkiksi ilmaisua ’vastuullinen talouspolitiikka’. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että minunkaltaisiani ihmisiä, joita kiinnostavat enemmän muut kuin talouteen liittyvät elämänarvot, nimitetään selvästikin – joskin ovelan peitellysti – vastuuttomiksi.

Fundamentalismiin liittyy usein moraalinen dualismi: todellisuuden jako hyvään ja pahaan. Vastuullisiksi (= hyvä) itseään nimittävät ihmiset antavat samalla implisiittisesti ymmärtää, että asioista toisin ajattelevat ihmiset ovat vastuuttomia (= paha).

Toisin ajattelevat ihmiset ovat vastuuttomia.

Talousfundamentalismi ei perustuu mihinkään yksittäiseen kirjaan. Talousfundamentalismin ajatusten peruslähteenä ovat pikemminkin raha ja ennen kaikkea sitä liikuttavat markkinat. Markkinavoimat koetaan erehtymättömyyden lähteeksi: markkinat korjaavat itseään, kunhan niitä ei säädellä liikaa, kunhan niillä on vapaus.

Myös taiteilijat vannovat vapauden nimeen. Onpa tämä vapaus jopa kirjattu perustuslakiimmekin. Perustuslain sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa 16. pykälässä todetaan: ”Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.” On siis yksi lause, jonka varaan voisi perustaa taidefundamentalistisen liikehdinnän, onhan se laki, jossa esiintyy nimenomaan sana ’perustus’ (fundamentum).

Olemme kuitenkin nähneet satoja vuosia, että niin monella taholla on ollut niin erilaisia tulkintoja yhden lähteen – vaikkapa Raamatun ja Koraanin – perustotuuksista, että sadat miljoonat ihmiset ovat joutuneet menettämään henkensä. Raamatun ja Koraanin musta kirja olisi kammottavaa luettavaa.

Pelkästään yhden peruslauseen tulkinta ja täytäntöönpano nykymaailmassa on mahdottoman tuntuinen urakka. Mitä on taide? Kenellä on valta määritellä se? Mitä on vapaus? Onko kyse negatiivisesta vai positiivisesta vapaudesta: vapaudesta jostakin vai vapaudesta johonkin. Talousfundamentalistit liputtavat todennäköisesti negatiivisen vapauden puolesta.

Heille vapaus on vapautta yhteiskunnan instituutioiden säätelystä. Taidefundamentalistit – jos heitä olisi – liputtaisivat puolestaan positiivisen vapauden puolesta. Heille kyse olisi siitä, että yhteiskunnan tehtävä on mahdollistaa taiteen vapauden toteutuminen.

Mitä on se ’turvaaminen’, johon valtiolla perustuslain mukaan on velvollisuus? Miten turvaaminen on varmistettava käytännön toimenpiteillä? Yksi valtion keskeisimmistä turvaamistavoista on tietenkin laki. Meillä onkin säädetty useita lakeja, jotka liittyvät taiteen ja kulttuurin demokraattiseen saatavuuteen ja sen turvaamiseen.

Yksi näistä on esimerkiksi Laki kuntien kulttuuritoiminnasta. Sen ensimmäisessä pykälässä todetaan: ”Kunnan tehtävänä on edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnassa. Kunnan tehtävänä on myös järjestää kunnan asukkaille mahdollisuuksia taiteen perusopetukseen sekä harrastusta tukevaan opetukseen taiteen eri aloilla.”

Kunnat eivät ole velvollisia noudattamaan mainituissa laeissa tai niiden nojalla annetuissa asetuksissa säädettyjä velvoitteita .

Taas pitää esittää kysymyksiä: Mitä ovat ’edistäminen’, ’tukeminen’ ja ’järjestäminen’? Vai pitääkö sittenkään? Laki kuntien kulttuuritoiminnasta kuuluu nimittäin 13 muun lain tavoin joukkoon, josta uusi strateginen hallitusohjelma sisältää oudon toteamuksen: ”Kunnat eivät ole velvollisia noudattamaan mainituissa laeissa tai niiden nojalla annetuissa asetuksissa säädettyjä velvoitteita tai suosituksissa mainittuja menettelytapoja palveluiden toteuttamiseksi.”

Tämä lienee liberalismille ominaisen negatiivisen vapauden riemuvoitto: ”Tehkää ihan mitä haluatte. Kunhan se ei maksa mitään.”

Kommentit
  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kukkamerimosaiikki lohduttaa ja ilahduttaa sairaalan seinässä Tukholmassa

    Sairaalaympäristössä Tuula Lehtisen kukat lohduttavat.

    Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kuusi kerrosta kattavan kukkameriaiheinen mosaiikkiteos viestii luottamuksellisuutta. Danderydin sairaalan seinään kiinnitettyjen mosaiikkipalasten värit ja paikat määriteltiin tarkkaan etukäteen tietokoneohjelmalla. Tampereelle Finlaysonin Pikkupalatsiin ja uintikeskukseen tehdyt suuret mosaiikkityöt olivat vaativia, mutta mikään muu aikaisempi työ ei ole ollut näin haastava.

  • Toivo runoa, jolla muutetaan maailmaa - toivoa voi jo nyt

    Mikä on sinun runotoiveesi?

    Tämän runon haluaisin kuulla -lähetys nostaa liput liehumaan ja banderollit hulmuamaan. Nyt toivotaan runoja, joilla muutetaan maailmaa! Runo katsoo tulevaisuuteen. Se voi ottaa kantaa, muuttaa maailman kauniimmaksi, hauskemmaksi tai ymmärrettävämmäksi. Millä runolla sinä haluaisit maailmaa muuttaa? Lähetyksen vieraana on rap-artisti Paleface.

  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman elokuvafestivaalin 2019 juliste on täällä!

    Filmi, metsä ja Stalker festivaalijulisteen inspiraationa.

    Teeman elokuvafestivaalia vietetään taas 27.11.–1.12.2019. Festivaalin visuaalinen ilme sisältää kaikuja Andrei Tarkovskin Stalkerin salaperäiseltä vyöhykkeeltä: Kriittisellä vyöhykkeellä puhutaan elokuvasta. Lataa juliste itsellesi täältä!

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Kirsi Marie lähti opiskelemaan sosialismia Itä-Saksaan – löysi yllättäen vilkkaan homo- ja lesbokulttuurin

    Itä-Saksan todellisuus valkeni 2 kuukaudessa

    DDR:n kansainvälinen nuorisokorkeakoulu oli näyteikkuna reaalisosialismiin ja sen tehtävänä aatteen levittäminen ympäri maailman. Koulussa opiskeli vuosittain satoja nuoria eri maista ja kulttuureista. Vuonna 1988 parikymppinen Kirsi Marie Liimatainen seisoi samassa joukossa Itä-Berliinin Bogenseella. Kirsi Marie oli kasvanut työläisperheessä Tampereen Pispalassa.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Toimittajalta: Tulevaisuuden museossa on vain yksi esine – ekokriisin pahentuessa tavarapaljous korvataan elämää säilyttävillä oivalluksilla

    Museo pelastaa ihmisen kulttuurista pelastamisen arvoisen.

    Maapallo on valtavan muutoksen kourissa. Ihmiskunnan vaikutus on sysäämässä sen uuteen vaiheeseen, jossa ilmasto kuumenee ja iso osa nykyisistä eliölajeista uhkaa kadota. Mitä museoiden pitäisi tehdä tällaisessa maailmassa? Yksi vaihtoehto on radikaali pelkistäminen, kirjoittaa KulttuuriCocktailin Teemu Laaksonen.

  • Lukijan yllättävä yhteydenotto kertoo ajasta, kun Suomessa luettiin natsien propagandaa

    Paljastui tarina, joka ulottuu sisällissodasta 1940-luvulle.

    Yhteydenotto antaa lisätietoa ajasta, jolloin Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen. Kirjoitin vastikään artikkelin 1940-luvulla Suomessa julkaistusta Signaali-lehdestä, joka oli natsien propagandaa. Kiiltokuvamaisessa suomenkielisessä lehdessä maalailtiin kuvaa onnellisesta tulevaisuudesta, jos natsit voittaisivat toisen maailmansodan.

  • Nukketeatteritaiteilija Aapo Repo: Nuket tekevät tarinasta uskottavan

    Nukenrakentaja ajattelee aina kolmiulotteisesti.

    Mikkeliläinen nukketeatteritaiteilija Aapo Repo tekee perustamansa nukketeatteri Reaktorin kanssa parhaillaan kansainvälistä uraa. Viime vuosina yhteistyö tanskalais-irlantilaisen Teater Refleksionin kanssa on avannut ovia maailmalla. Aapo Revolle tarinan kertominen nukeilla antaa esitykselle lisää uskottavuutta.