Hyppää pääsisältöön

Stadin kadonneet styget on hatunnosto Kurvin kundeille

Stadin kadonneet styget -työryhmä
Kuvaaja: AJ Savolainen Stadin kadonneet styget -työryhmä slangi

Anna E. Karvonen on kansanmuusikko, laulaja Helsingistä. Opinnoissaan hän on laulanut muun muassa lukuisia pohjalaisia kansanlauluja, mutta ei ikinä kansanmusiikkia stadin slangiksi. Oman paikkakunnan perinne alkoi kiinnostaa siinä määrin, että Karvonen päätti lähteä kadonneiden helsinkiläisten kansanlaulujen jäljille. Stadin kadonneet styget -konsertin voi nyt kuunnella Areenassa.

”Avomieheni Antti Tarvainen puhuu kotikielenään slangia. Muutama vuosi sitten äitiysloman kynnyksellä keksin, että voisi olla hauskaa tehdä vaikkapa rekilauluja slangiksi”. Ajatus jalostui kysymykseksi, olisiko slangiksi laulettuja rekilauluja ollut olemassa? Miksi keksiä pyörää uudelleen? - Ja pian Karvonen löysi itsensä arkistoista.

Mies kävelemässä Kalliossa 1970
Kuvaaja: Simo Rista (Helsingin kaupunginmuseo) Mies kävelemässä Kalliossa 1970 Kuva: Helsingin kaupunginmuseo mies kävelemässä kalliossa 1970

”Helsinki on kuitenkin yli 400 vuotta vanha kaupunki. Tänne on kohdistunut suuri muuttoliike ja ihmiset ovat varmasti tuoneet myös lauluja mukanaan. Joka pitäjässä tai kylässä on ollut omia lauluja tai paikallisia versioita kiertolauluista. Aivan varmasti myös Helsingissä”, pohti Karvonen.

Anna E. Karvonen on käynyt läpi haastattelunauhoja ja muuta materiaalia muun muassa Kotimaisten Kielten Tutkimuskeskuksen äänitearkistosta, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta ja Tampereen yliopiston kansanperinteen arkistoista. Lisäksi hän on jututtanut slangin taitajia, miehensä sukua ja muita ihmisiä, jotka saattaisivat muistaa tekstin sieltä, laulunpätkän tuolta. Myös sosiaalinen media on ollut käytössä Karvosen salapoliisintyössä. Ja vihjeitä otetaan edelleen vastaan.

Vanhimmat laulut vuosisadan alusta

Projektin vanhin kerrostuma osuu vuosisadan alun Helsinkiin, katupoikien ja Sörnäisten sataman kulta-aikaan. 1920-luvulla kauhisteltiin sakilaisia, sen ajan jenginuoria, joiden kohtalo oli usein kova. Pienemmästäkin rikkeestä, nujakoinnista tai sakon maksamatta jättämisestä saattoi joutua vankilaan tai vankisiirtolaan.

”Konsertin vanhin laulumelodia on Lönnrotin ajoilta, On äiti vanha, stadiksi Oi mutsi mutsi tai On mutsi gamla. Toinen vanha laulu on Morjens Viivi, joka on luultavasti ukrainalaista perää oleva kansansävelmä, joka on kiertänyt ympäri Eurooppaa. Tekstin osalta vanhimpiin kuuluu vankilalaulu On rooki kalsa hima, joka on luultavasti peräisin 20-luvulta.

”Tuohon On rooki kalsa hima -tekstiin törmäsin Tampereen kansanperinteen arkiston nauhalla, joka on äänitetty Kankaanpäässä. Siinä sen laulaa kankaanpääläinen mies, joka vieläpä murtaa tekstin sikäläisittäin. Kirjoitin sanat ylös ja kysyin Heikki Paunoselta, että onhan kyseessä varmasti slangi? Heikki tuumasi hetken. Vastaus kuului: ensivaikutelman mukaan ei…mutta kyllä tämä on slangia! Kyseinen laulu on ilmeisesti kulkeutunut Pohjanmaalle helsinkiläisten siirtolavankien mukana. Myöhemmin sama laulu tuli vastaan J.K. Harjun laulamana arkistonauhalla.”

Johan K. Harjua (1910–1976) Karvonen kiitteleekin useaan otteeseen tämän vapaaehtoisesta työstä slangiperinnön tallettajana. Alkoholismistaan huolimatta Harju kirjoitti ylös SKS:stä lainaamallaan kirjoituskoneella mittavan folkloristisen aineiston aikana, jolloin tutkijoiden mielenkiinto kohdistui enimmäkseen runolauluun. ”Eikä hän siitä kauheasti kunniaa ottanut. Hän käveli vain Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan sisään ja sanoi, että antakaa mulle kirjoituskone, ja sitten sitä konetta haettiin aina välillä kanista pois. Mutta hän viitsi nähdä sen vaivan.”, kertoo Karvonen.

Tarinoiden klangi

Projektissa säväyttävää on Anna E. Karvosen mukaan ollut se, miten lähelle se on tuonut elämän Kalliossa, Sörnäisissa, Harjussa ja Hermannissa menneellä vuosisadalla. Konsertissa Ina Niemelän visuaalinen suunnittelu tuo tuon menneen ajan ja elämän kuvina myös laulujen taustalle.

Oli trokaavia mutseja, jäätelönmyyjiä, ja koululaisia, jotka kilvan myivät lehtiä, jotta pääsisivät leffaan ja tietäisivät sitten maanantain jälkeen, mistä kaikki koulussa puhuvat.

”Se oli sellaista normaalia arkea. Kesäisin juostiin paljain jaloin, jotta arvokkaat kengät eivät kulu. Kansallisteatterille mentiin katsomaan ensi-iltayleisöä, jolla oli minkkiturkit päällä, kun toisilla oli hädin tuskin yksi kravatti kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Oli trokaavia mutseja, jäätelönmyyjiä, ja koululaisia, jotka kilvan myivät lehtiä, jotta pääsisivät leffaan ja tietäisivät sitten maanantain jälkeen, mistä kaikki koulussa puhuvat."

”Hurjin tarina, jonka laulusta Oi mutsi mutsi olen kuullut on, että sen tunnetuin säkeistö on löytynyt verellä kirjoitettuna Katajanokan vankilan sellin seinästä. Ei sitä kappaletta voi ihan kevyesti laulaa sellaisen tiedon jälkeen.”

Miehiä ja siimoja Sörnäisissä 1950
Kuvaaja: Eino Heinonen Miehiä ja siimoja Sörnäisissä 1950 Kuva: Helsingin kaupunginmuseo sörnäinen

Slangi muuttuu ajan myötä

Projektiin on kertynyt lauluja monesta eri aikakerrostumasta. On 1920-lukua, 50-lukua, 70-lukua. Tarkoituksena on laajentaa myös nykypäivään uuden räp-tekstin muodossa. Ja kaikkina näinä aikoina puhuttu slangi on ollut hieman erilaista. Slangi kaiketi onkin syntynyt ihmisten tarpeesta ymmärtää toisiaan. ja Helsinki on ollut varsin kansainvälinen kaupunki – ainakin suomenkielisiä, ruotsinkielisiä, venäläisiä, juutalaisia ja tataareja on asunut samoissa kortteleissa. Ja nykyäänkin uudet maahanmuuttajat ja heidän kielensä tulee osaksi slangia.

Minä olen helsinkiläinen kansanlaulaja ja tämä on minun kulttuuriperintöäni helsinkiläisenä.

Karvonen itse ei ole synnynnäinen slangin puhuja. Mutta laulajan tehtävä on ottaa kieli haltuun. ”Verrattuna yleiskieleen slangi istuu suussa eritavalla ja tuli sellainen olo, että pitää ehkä unohtaa kaikki mitä laulusta tietää. Siinä on oma nuottinsa. Toisaalta kun kuuntelee arkistonauhojen vanhoja herroja, kuten Väinö Salomaata ja Holger Berttulaa, jotka ovat syntyneet 1910-luvulla ja olleet töissä satamassa ja tässä Sörkan alueella eläneet koko elämänsä, niin heillä slangi kuulostaa paljon pyöreämmältä, kuin mitä se on esimerkiksi nykyään.
Slangiksi laulaminen ei missään nimessä ollut minulle luontevaa, mutta tämän vuoden aikana olen huomannut, että puheessani on alkanut vilahdella slangisanoja."

Karvonen myös tähdentää, että slangitekstisten kansanlaulujen ja sävellettyjen slangilaulujen välillä on vissi ero. Toisaalta rajaa ei ole helppo vetää, eikä asia ole aivan mustavalkoinen. "Monet sävelletyt vanhat laulut kulkevat nykyään korvakuulolta ja ne ovat ihmisille rakkaita – eivätkö ne silloin jo ole kansanlauluja? Sellaisia ovat esimerkiksi Katupoikien laulu ja Tuomari Nurmion tunnetuksi tekemä versio Oi mutsi mutsista – vaikka se ei olekaan se vanhin", pohtii Anna E. Karvonen.

Menneet laulajat mukana

Koko projektissa tärkeintä on nostaa slangiksi laulettua kansanmusiikkia ihmisten tietoisuuteen ja yhtä arvostetulle paikalle muunkin perinteen rinnalle. "Minä olen helsinkiläinen kansanlaulaja ja tämä on mun kulttuuriperintöäni helsinkiläisenä”, toteaa Karvonen.

”Tämä kaupunki on muuttunut monella tapaa ja myös pysynyt samana, ihmiset muuttuvat ja pysyvät samana, kieli muuttuu jonkin verran ja stadin slangi kertoo sen etymologian kautta myös, mitä tämä kaupunki on ollut. Myös se kaikki on ollut sykähdyttävää kokea.”, hän pohtii.

Katusoittaja soittaa viulua Museokadulla (1970)
Kuvaaja: Kari Hakli Katusoittaja soittaa viulua Museokadulla (1970) Kuva: Helsingin kaupunginmuseo katusoittaja soittaa viulua museokadulla (1970)

”Yksi liettualainen kansanlaulajakollega sanoi, että kun hän laulaa sikäläisiä vanhoja kansanlauluja, niin hänellä on sellainen olo, että hän ei laula niitä yksin. Sama olo mulla on näissä – että en laula näitä yksin, vaan kaikki ne tarinat ja edellisten laulajien henki on jäänyt sinne mukaan. Tarinat kuolleista pojista, trokaavista äideistä, kundeista, pistotanssista, tappeluista ja nahisteluista, Isosta Vikistä ja kaikesta tästä”, Karvonen summaa.

Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkistoissa on paljon kuvia menneiden vuosikymmenien kaupungista.

J.K. Harjun jäljille pääsee myös tätä kautta.

Stadin kadonneet styget -konsertti Areenassa

OHJELMA:

1. Snadi Kundi

san. trad. & Antti Tarvainen
säv. & sov. A. Kujanpää & R. Aarnio

Vaikka elo ei aina ollutkaan leveää, niin pojat olivat poikia, jengit tiiviitä ja Kallio täynnä elämää. Laulun kahdeksan ensimmäistä säettä ovat tuntemattomaksi jääneen laulajan laulamat J. K. Harjulle vuonna 1970 – mitä luultavimmin jossakin päin Kalliota. Kallion kundi A. Tarvainen runoili loput Puu-Vallilassa vuonna 2014.

2. Snadisti kun kartsalla dallattiin

san. & säv. trad.
sov. yhtye

Humalamäen sillalla –nimisen kansanlaulun slangiversio löytyi M. A. Nummisen on äänittämältä arkistonauhalta 1970-luvun alusta, jossa Stadin kundi A. Lehto lauloi muutamia slangi- asuisia iskelmiä ja muita yleisesti tunnettuja lauluja. Tässä toinen kahdesta kansanlaulumelodiasta joka on säilynyt jälkipolville Lehdon laulamana. Tekstin tekijästä ei ole tietoa.

3. On rookis kalsa hima

Säv ja san. trad.
sov. yhtye

”Ilmajoen varavankilassa lauloivat vangit seuraavaa laulua v. 1920-1930.” - J. K. Harju. Johan Knut Harjua, asunnotonta alkoholistia on kiittäminen yli 30 000 liuskan folkloristisesta aineistosta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa, joka sisältää myös laulutekstejä slangin puhujilta. Kuvaavaa on että maailman murjoma, mukava, sivistynyt mutta alkoholisoitunut mies oli aikanaan yksi niistä harvoista tai jopa ainut joka ymmärsi tallettaa talteen työläiskaupunginosan katoavaa kansanperinnettä. Hän osasi itsekin tämän slangiasuisen vankilaulun, joka kertoo Ilmajoen Työsiirtolan arjesta. Laulun toinen versio, samalla melodialla hiukan eri tekstillä, oli säilynyt yllättäen Satakunnassa ja jopa siirtynyt Kankaanpään laulukirjaankin.

4. Viisitoistavuotiaana kotoa mä läksin... feat. Väinö Salomaa

säv. Kari Aava,
san. trad.,
sov. yhtye

Väinö Salomaa, paljasjalkainen Bärgan kundi innostui laulamaan tämän pienen laulunpätkän muistellessaan mennyttä elämää Erkki Ala-Könnin kahvittaessa häntä ja kahta muuta Kallion miestä. Alkuperäinen versio on Tapio Rautavaaran levyttämä. Slangiversion sanojen tekijästä ei ole tietoa. Toivo Kärjen juhlavuoden kunniaksi pitää tietenkin olla mukana yksi Kari Aavan sävellys.

5. Buli reissu Stadista on Saarijärven rantaan

säv. & san. trad.
sov. yhtye

Stadilainen versio kansanlaulusta ”Pappa lupas talon laittaa Saarijärven rantaan”. Myös tämä laulu on M. A. Nummisen tallettama, ja laulajana hra A. Lehto.

6. Hamppari Kalle

säv. trad.
sov. yhtye
san. Antti Tarvainen

Kesälomapäivä Tokoinranassa... Kun rekilauluja ei ole ainakaan vielä löytynyt helsinkiläisten laulamana slangiksi, niin teimme toisenkin sellaisen. Melodia on lainattu landelta, alavutelaiselta kansanlaulajalta Tiila Ilkalta. Sanat ovat Kallion Maldinin.

7. Flamma

säv ja san. trad.
sov. yhtye

Kaarlo Stenvall kohtasi katusoittaja Laulaja-Sulin joka esitti kolmea hugea vastaan hänelle Emma-valssin - omilla sanoillaan. Kun Kaarlo maksoi neljännenkin hugen sai hän Sulin yömajassa kirjoittamansa sanat itselleen mukaan rypistyneellä paperilapulla. Paperilappu lienee jo kadonnut mutta teksti säilyi jälkipolville Kaarlo Stenvallin romaanissa Stenvallit Stadissa –perheeni tarina (toim. Heikki ja Marjatta Paunonen. Edico 2002)

8. Tsilariloru

San. Antti Tarvainen
säv. ja sov. Aarnio, Kujanpää, Skopa, Timonen

Stadissa oli ennen lähes joka pihassa oma talonmies – eli tsilari. Ehkä tällaista lorua lapset lauloivat ja hokivat Hämeentiellä ennen muinoin…

9. Stadilainen pisto

säv. Jean Gilbert,
san. G. A. Blomqvist, mukaillut Kullervo Linna
sov. yhtye

1917 G. A. Blomqvist kirjoitti tekstin Jean Gilbertin tunnettuun operettilauluun ‘Puppchen, du bist mein Augenstern’. Tämä alkuperäinen Sakilaisten laulun teksti julkaistiin Tuulispää-lehdessä laskiaisena 1917. Myös sen levytyshistoria tunnetaan hyvin – joten tämä ei ole kansanlaulu, joskin sen tunnettavuus ja asema tekee siitä kansanlaulun omaisen. Tänään kuultava versio pohjautuu Hermannissa syntyneen Kullervo Linnan sovitukseen joka on julkaisematon. Linna mukaili vuosina 1985-86 hiukan tekstiä ja sovitti kappaleen orkesterille. Hänellä näytti olleen myös viisi tunnettua miessolistiakin mietittynä valmiiksi oman versionsa eisttäjiksi. Yhtyeemme otti vauhtia Linnan sovituksesta ja muokkasi oman version. Tekstiversio on Linnan.

10. Vihoviimeisessä bulttaris

säv. Milla Viljamaa
san. Paleface
sov. Milla Viljamaa & yhtye

Aina ei kohtalo ole kaikille yhtä lempeä. Hatunnosto vanhoille ja jo menneille starboille uudemman rekilaulun tahtiin.

11. On Mutsi gamla

säv. & san. trad
slanginnos Roope Aarnio ja Raija Tervomaa
sov. yhtye

Tähän konserttiin piti tietenkin saada mukaan monen helsinkiläisen rakastama laulu ”Oi Mutsi mutsi” – jonka yksi säkeistö on tuntemattoman tekijän ja J.K. Harjun muistiin merkitsemä. Useimmille kappale on tuttu myös Tuomari Nurmion säveltämällä melodialla, joka jo sekin on aivan kansanlauluun verrattava, niin tunnettu se on. Alkuperäinen melodia näyttikin jo kadonneen täysin. Suomessa on laulettu vanhalla arkkiveisumelodialla laulua On Äiti vanha, jonka Metrotytötkin ovat aikanaan levyttäneet. Koska näiden kahden laulun tekstien välillä oli niin vahva yhteinen teema, heräsi ajatus että josko tämä yksi ja ainut J. K Harjun ja Nurmion muistiin laittama, slangiasuinen säkeistö olisikin se ainut joka on säilynyt tuosta vanhasta arkkiveisumelodialla lauletusta sävelmästä slangimuotoisena. Juuri ennen Kapsäkin konserttia selvisi että on olemassa myös toinen traditionaalinen säkeistö. Säätettäköön se siis tulevalle levylle…

Lopulta palaset loksahtivat kohdalleen hämmästyttävän helposti kun yleiskieliset säkeistöt slanginnettiin. Ajatus siitä, että alkuperäinen melodia slangiasuiseen tekstiin olisi tämä vanha arkkiveisu, tuntui silti hyvin villiltä. Anna E. Karvonen yritti kauan löytää ”oi Mutsi Mutsi”- laulun alkuperäistä melodiaa tuloksetta Stadista. Mummot jotka sitä olivat kuulemma laulaneet olivat jo kuolleet ja varmemmaksi vain kävi, että melodiaa tuskin löytyy. Eräänä päivänä arkistonauhoituksella puhuva Väinö Salomaa sitten aivan yhtäkkiä puhkesi
laulamaan: ”Oi mutsi mutsi, stikkaa eldis….”, juurikin samalla melodialla jolla yhtye jo soitti sitä! Näin Väinö osoitti kaikki aavistukset oikeiksi. Se oli yksi juhlallisimmista hetkistä koko laulujen etsinnän aikana – aivan kuin Väinö olisi tiennyt että melodiaa etsittiin kuumeisesti.

12. Morjens Viivi

säv. & san. trad.
sov. yhtye

Vaikka rahat ovat loppu, työtä ei ole ja nälkä kalvaa, niin koskaan ei mene niin huonosti etteikö voisi tanssia ja juhlia. Ja Sörkkaankin on kulkenut spora jo 1890- luvulta. Tämä vanha kiertomelodia, ehkäpä alun perin Ukrainasta tai Venäjältä, on tunnettu ympäri Euroopan. Joku tuntematon on tehnyt tähän slangiksi suhteellisen positiiviset sanat.

13. Fimtsika killaa

säv.&sov. R. Aarnio
san. trad.

J. K. Harjua on kiittäminen näidenkin sanojen säilymisestä jälkipolville. Tuntematon kadunmies tämänkin on luultavasti Harjulle laulanut. Valitettavasti Harjulla ei ollut tapana ei merkitä melodioita muistiin . Edes vinkkejä millä melodialla tätä tekstiä on laulettu ei ole. Niinpä Roope Aarnio kuvitteli puolestamme miltä tämä ehkä jopa lorumainen teksti voisi kuulostaa.

  • Tarja Halonen komensi poliisit soittamaan häävalssinsa

    Tarja Halosen elämän merkitykselliset musiikkikappaleet.

    Nuorena Tarja Halonen työskenteli Englannissa sisäkkönä. Tuolloin hän pääsi ensimmäisten brittien joukossa katsomaan The Beatlesien A Hard Day's Night -elokuvan. Halonen on tuttu näky Pori Jazzeilla, kotona jazzin lisäksi usein soi myös ooppera.

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua