Hyppää pääsisältöön

Väestötieteilijä Reiner Klingholz ja Euroopan ulkomaalaispolitiikan vaihtoehdot.

Euroopan unionin kyvyttömyys ratkaista pakolaisten vastaanotto-ongelma vaarantaa jo koko Eurooppa-aatteen, sanoo Saksan tunnetuin väestötieteilijä Reiner Klingholz.
"Riskeeraamme EU:n oikeudelliset ja lailliset olemassaolon edellytykset jos emme saa ratkaistua kysymystä turvapaikan hakijoiden vastaanottamisesta. Välimeren yli tuleva pakolaistulva olisi paremmin kontrolloitavissa, jos EU:n ulkopuolelle, esimerkiksi Turkkiin perustetaan toimisto, missä tulijoiden pakolaisstatus ensin selvitetään", ehdottaa Klingholz.

mies katsoo kohti taulujen edessä
mies katsoo kohti taulujen edessä reiner klingholz

Reiner Klingholz on Saksan tunnetuin väestötieteen asiantuntija.
Klingholz on varsinainen monitoimimies, sillä hän on taustaltaan molekyylibiologian ja
kemian tutkija. Yliopistouran jälkeen Klingholz työskenteli 15 vuoden ajan tiedetoimittajana viikkosanomalehti die Zeit:issa sekä reportaasilehti Geo:ssa.
Lehtimiesaikoinaan Klingholtz kertoo alkaneensa pohtia demografian, väestörakenteen muutoksen kysymyksiä ja hän siirtyi johtamaan Berliiniin perustettua Väestön ja Kehityksen instituuttia, ”Berlin Institut für Bevölkerung und Entwicklung”.
Klingholz sanoo veihtaneensa luonnontieteet väestötutkimukseen, koska ”demografia tulee muuttamaan yhteiskuntaa voimakkaammin kuin mitkään muu”.

Syyria, Eritrea, Mali, Nigeria...alkuperämaiden joukko on suuri.
Välimeren itä- ja etelälaidalta lähti viime vuonna 170 000 ihmistä pakosalle. Määränpäänä useimmissa tapauksissa jokin Eurooppa unionin jäsenmaa.
Miksi ihmisiä lähtee juuri nyt ja niin valtavin joukoin Välimeren ylitse Eurooppaan?

"He tulevat Afrikasta ja Lähi-Idästä, koska ennen kaikkea näillä alueilla on kaikenlaisten kriisien ja kansalaissotien lukumäärä kasvanut. Ja ne ajavat ihmiset pakosalle. Ensin naapurimaihin ja siitä parin kolmen vuoden päästä he tulevat Eurooppaan.
Useat eri tekijät johtavat poliittisiin kriiseihin. Taloustilanne on huono ja väestö kasvaa nopeammin kuin elinympäristön infrastruktuuri kehittyy. Mahdollisuudet elannon hankkimiseen laahaavat väestönkasvun jäljessä. Tämä tarkoittaa, että työmarkkinoille tulevien nuorten ihmisten määrä lisääntyy nopeammin kuin työpaikkojen määrä. Ilmiö tuottaa yhä enemmän nuoria tyytymättömiä
ihmisiä vailla työpaikkaa ja tulevaisuuden näkymiä. Ja sitä kautta kasvaa konfliktien vaara."

Mutta mitä erityistä juuri nyt on tapahtunut – pakolaisten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti parin viime vuoden sisällä.
Ja aivan viime kuukausina on Euroopan unioni joutunut kriisitunnelmissa etsimään ratkaisuja miten reagoida murhenäytelmään, missä satoja ihmisiä kerrallaan hukkuu Välimeren aaltoihin.

"Tämä oli kyllä jo kauan nähtävissä, ei muutos pakolaistilanteessa ole tapahtunut yllättäen. Kylmä sota piti pitkiä aikoja Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän alueita rauhallisena. Niin idän kuin lännen hallitukset tukivat omia liittolaismaitaan ja niiden hallituksia. Liittolaisten tuki tasapainotti muutoin epävakaiden maiden olosuhteita tilapäisesti.
Tätä vakautta lisäävää tukea ei esiinny enää tänä päivänä. Nyt näiden maiden täytyy itse turvata väestönsä elättäminen. Mihin ne eivät pysty. Ja siitä syystä kansalaiset tulevat entistä enemmän tyytymättömiksi ja aivan hyvästä syystä: elanto on retuperällä, töitä ei löydy eikä terveydenhuolto toimi."

Keitä ovat ne ihmiset, jotka tulevat Välimeren yli Eurooppaan?

"He eivät ole alkuperämaidensa kaikkein vähäosaisimpia ihmisparkoja. Kyse ei ole köyhästä maaseudun väestöstä sen enempää kuin kaupunkien slummien kurjalistosta.
Kaikkein köyhimmillä ei nimittäin ole sen enempää tietoa miten tällainen matka järjestetään, kuin rahaa matkan maksamiseen.
Salakuljetusmatka maksaa afrikkalaisen mittapuun mukaan suunnattomia summia.
Ja sellaisia rahoja ei köyhällä somalialaisviljelijällä todellakaan ole.
Eurooppaan lähtijät edustavat siis keski- ja yläluokkaa. Ja usein miten kyse on näiden yhteiskuntaluokkien nuoremmista jäsenistä. Rahoittajana toimii heidän perheensä, joka lähettää nuoremmat sukupolvet matkaan. Tarkoituksena on taata nuorille parempi taloudellinen tulevaisuus Euroopassa, jotta he lähettävät sieltä rahaa vanhemmilleen kotiin Afrikkaan."

Onko tulijoilla koulutusta, mikä takaisi heidän sijoittumisensa eurooppalaisille työmarkkinoille?

"Meillä on tietoa vastaavista tilanteista, muun muassa Iranista, Irakista ja Syyriasta kuin myös Tunisiasta ja Somaliasta. Näiden tietojen mukaan tulijoilla on suhteellisen korkean ammatillinen pätevyys.
Isolla osalla ihmisistä on takanaan vähintään ylioppilastutkinto. Suurella osalla on opintojen päättötodistus. Koulutettujen ihmisten osuus on toisinaan suurempi kuin meillä Saksan kotimaisen väestön keskuudessa.
Suurin ongelma on siinä, että pakolaisten koulutus ei vastaa saksalaisia tai eurooppalaisia standardeja.
Voitte hyvin kuvitella, että somalialainen lakimies ei tunne Saksan lakeja eikä oikeusjärjestelmää saati hallitse riittävän hyvää ja täsmällistä saksan kieltä. Sama koskee vaikkapa opettajia.
Toisaalta, käden taitoja vaativissa ammateissa on kysyntä osaavista ihmisistä Saksassa hyvinkin suurta. Sähkömiehiä ja puuseppiä suorastaan etsitään täällä. Pienellä täydennyskoulutuksella voisivat uudet tulijat saada suhteellisen helposti jalansijaa Saksan työelämässä."

Britannian sisäministeri Theresa May on ilmoittanut selkeästi, että EU:n alueelle pyrkivät pakolaiset on käännytettävä takaisin sinne mistä he ovat tulleetkin.
Onko tässä ratkaisu Euroopan ulkomaalaisongelmaan?

"Tuo logiikka ei vastaa eurooppalaista oikeuskäsitystä. Meillä on velvoitteemme näitä ihmisiä kohtaan. He ovat jättäneet kotimaansa koska siellä heihin kohdistui poliittinen vaino tai hengenvaarallinen uhka. EU:ssa heidän täytyy saada pakolaiselle kuuluva asema ja suoja. Meidän täytyy vähintäänkin taata heille tutkintamenettely, missä selvitetään onko heillä oikeus pakolaisen asemaan Suomessa, Saksassa tai vaikka sitten Britanniassa.
Tämä kohtelu on taattu heille sekä EU:n että kansallisten lakien mukaan.
Tällaista velvoitetta meillä ei ole niitä ihmisiä kohtaan, jotka tulevat taloudellisista syistä. Taloudellisin perustein tapahtuva maahanmuutto on säätelyn alaista toimintaa kaikissa maailman maissa. Niissä etsitään sellaisia ihmisiä, joilla on kunkin maan työmarkkinoiden kysyntää vastaava ammatillinen pätevyys.
Meidän täytyy erottaa turvapaikkaoikeuteen perustuva- ja toisaalta taloudellisiin syihin perustuva maahanmuutto."

Niin täytyy – mutta mitä tapahtuu käytännössä, onko tällainen jaottelu lopuksi mahdollista?

"Se on vaikeaa ja tulee jatkuvasti vaikeammaksi, koska erilaiset syyt sekoittuvat toisiinsa. On esimerkiksi ihmisiä, jotka pakenevat Syyriasta, koska heihin kohdistuu siellä poliittisiin konflikteihin perustuva fyysinen uhka. Sama henkilö pakenee Syyriasta myös sen vuoksi, ettei hän löydä sieltä töitä. Hänellä on siis samaan aikaan sekä taloudellisia, turvallisuuteen liittyviä että poliittisia syitä pakolaisuuteensa. Ja silloin on hänen asemansa tutkinnassa selvitettävä niin tarkkaan kuin mahdollista mitkä syyt ovat mukana pelissä. Pakolaisuuden ongelmien ratkaisussa ollaan usein tilanteessa, missä vastauksia ei yksinkertaisesti löydy."

EU:n komissio on esittänyt kiintiömenettelyä, missä jo Eurooppaan saapuneet pakolaiset jaettaisiin EU:n jäsenmaiden kesken.
Onko tässä ongelman ratkaisu?

"Kiintiöt olisivat ratkaisu, jos niistä päästäisiin yhteisesti sopimaan. Tähän mennessä tällaista näkemystä pakolaisten jäsenmaakohtaiseen sijoittamiseen ei ole löytynyt.
Ja pelkään pahoin, ettei sopiminen ihan äkkiä onnistu, koska erään maat yksinkertaisesti kieltäytyvät kiintiöistä.
Siitä huolimatta jokin ratkaisu tähän täytyy löytyä, koska muuten koko Euroopan unionin konsepti menettää merkityksensä. Sillä EU:ssa on selvät sopimukset, jotka säätelevät pakolaisten ja turvapaikan hakijoiden kohtelua.
Me riskeeraamme EU:n oikeudellisten ja laillisen olemassaolon edellytykset jos emme löydä ratkaisua pakolaiskysymykseen

Voimme kääntää saman asian toisinpäin ja sanoa, että jokainen EU:n jäsenmaa tekee kuten haluaa. Mutta silloin luovumme kaikista matkustusvapauden periaatteista ja niin muodoin on Schengenin sopimus tarpeeton.
Koska silloin jäsenmaat palauttavat rajatarkastukset entiseen malliin voimaan. Silloin eivät ole kaupan helpottamista koskevat säädöksetkään enää mahdollisia."

Schengen- sopimus takaa vapaan liikkuvuuden EU:n alueella. Näettekö tämän sopimuksen periaatteen tai kirjaimen olevan jo vaarassa?

"Sitä vesitetään jo. Yhä useammat maat käyttävät oikeuttaan palauttaa rajakontrolli erikoisolosuhteissa voimaan. Ja mitä enemmän tätä tapahtuu, sitä enemmän etäännymme Schengenin sopimuksesta. Ja niin olemme jälleen siinä mistä lähdettiinkin, eli jokaisella eurooppalaisella rajalla tarkastetaan kaikki ihmiset.
Ja samalla vaarannetaan tietenkin eurooppalaisuuden koko periaate. Koska samalla sellaiset puolueet, kuten Front National Ranskassa saavat yhä enemmän poliittista vastuuta. Ne eivät halua Euroopan unionia tai yhtenäistä lainsäädäntöä.
Kansallisia rajoja vahvistava keskustelu tukee näitä EU-kriittisiä puolueita."

Miltä suunnalta sitten löytyy oikea ratkaisu Eurooppaan kohdistuvaan valtavan pakolaistulvan ongelmaan?

"Ei tähän ole olemassa niin sanottua oikeaa ratkaisua. Ei ole patenttiratkaisuja. On ratkaisuja, jotka voivat rajoittaa ongelmaa. EU-maiden vastaanottokiintiöt olisivat
yksi mahdollisuus.
Toinen ratkaisumalli, jota olen myös itse valmis kannattamaan, on sellainen että turvapaikan hakuprosessi sijoitetaan hoidettavaksi Euroopan unionin ulkopuolisiin maihin.
Kriisialueen ulkopuoliseen turvalliseen naapurimaahan, esimerkiksi Turkkiin, perustettaisiin YK:n valvoma toimisto. Siellä toimisi siis YK:n pakolaiskomissariaatti.
Tähän toimistoon voivat, vaikkapa Irakissa tai Syyriassa itsensä uhatuksi tuntevat ihmiset mennä ja ilmoittaa halustaan jättää EU:n turvapaikkahakemus.

Toimistossa EU:n virkailijat testaavat hakemuksen. Siinä tapauksessa, että kyseiset ihmiset voivat saada EU:n turvapaikkaoikeuden, sallittaisiin saapuminen EU:n alueelle viisumin turvin. Kuljetuksen voi halpalentoyhtiö Ryanair hoitaa sadalla eurolla. Ja näin niiden ihmisten ei tarvitsisi maksaa tuhansia euroja Välimeren ylityksestä ja samalla riskeerata koko elämäänsä matkalla Eurooppaan."

Olisiko mahdollista käyttää pakolaispolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan välisiä synergiaetuja?
Miksi Euroopan maiden täytyy tehdä jako työmarkkinaorientoituneen maahanmuuttopolitiikan ja toisaalta pakolaispolitiikan välillä?

"Ensinnäkin pidän erottelua pakolaisuuteen ja toisaalta taloudellisista syistä tapahtuvaan organisoituun maahanmuuttoon perusteltuna. Lähes kaikilla EU-mailla on tarvetta saada pätevää työvoimaa maahanmuuttajista. Ja nämä ihmiset voi määritellä ainoastaan ammattipätevyyden mukaan.
Sellaisella ihmisellä, joka tulee sotaa pakoon eivät ammatilliset pätevyydet ole etusijalla, vaan hän on uhattu ja vaarassa ja siitä syystä häntä täytyy auttaa.

Minun mielestäni olisi kuitenkin tärkeä uudistus, että pakolaisen statuksella Saksassa tai muualla Euroopassa olevat ihmiset voisivat ottaa työpaikan vastaan jo kolmen kuukauden kuluttua saapumisesta. Tämä on paljon nopeammin kuin aikaisemmin. Kun nämä ihmiset löytävät työtä ja kun työnantaja on heidän työhönsä tyytyväinen ja sanoo, että tarvitsen yrityksessäni tämän ihmisen Tunisiasta, Somaliasta tai Syyriasta, niin silloin täytyy näille ihmisille tehdä mahdolliseksi anoa maahan pääsyä jotain
toista tietä. Siis muullakin kuin pakolaisen statuksella. Tämä myös siinä tapauksessa että heidän turvapaikkahakemuksensa olisi hylätty , mutta he ovat joka tapauksessa jo täällä Saksassa.
Tässä meillä olisi synergian mahdollisuus eri maahanmuuttoreittien välillä."

Kun seuraamme iltaisin uutislähetyksiä, missä pakolaisilla täytetyt alukset seilaavat Välimeren yli kohti Eurooppaa, niin millaisista määristä todellisuudessa puhutaan?
Eli onko lopuksi olemassakaan sellaista pakolaispolitiikkaa, jolla Eurooppaan suuntautuvan ihmisvirran ongelmat voidaan ratkaista?

"Ei ole, epäsuhta on aivan liian suuri. Työvoiman kysyntää esiintyy toki Saksassa ja muissa EU-maissa, mutta se on mittasuhteiltaan aivan liian pientä verrattuna Länsi-Aasiasta, Lähi-Idästä tai Afrikasta tulevien potentiaalisten pakolaisten määrään. Tämän me tiedämme Afrikan sisäisen muuttoliikkeen perusteella. Afrikassa on melkoinen määrä ihmisiä, jotka muuttavat työpaikan toivossa Afrikan maasta toiseen.
Tästä maanosan sisäisestä muuttoliikkeestä vain viisi prosenttia suuntaa matkansa Eurooppaan. Jos kaikki työn toivossa uutta kotiseutua etsivät afrikkalaiset suuntaisivat Eurooppaan, niin tulijoiden määrä olisi 20 kertaa suurempi kuin mitä nyt on asian laita."

Kehitysjärjestöjen mukaan asuu Afrikassa 35 miljoonaa ihmistä oman kotimaansa ulkopuolella. Afrikan sisäisen muuttoliikkeen arvioidaan olevan mittaluokkaa 100 miljoonaa ihmistä?

"Jos tällainen määrä ihmisiä on lähtövalmiina ja he näkevät Euroopan paikkana, joka selvästi on olosuhteiltaan parempi kuin heidän afrikkalaiset naapurimaansa, niin silloin he voivat tulla Eurooppaan. Silloin meillä todellakin olisi tämän mittaluokan maahanmuuttajamääriä."

Saksassa noudatettiin hyvin ohjattua ulkomaalaispolitiikkaa vielä 1960- ja 70-luvuilla. Mutta sen jälkeen tilanne on muuttunut. Nyt ei kukaan tunnu hallitsevan maahanmuuttovirtoja kunnolla. Mitä oikein tapahtui?

"Maahanmuutto oli tuolloin hyvin ohjattua mutta ei ihan loppuun asti harkittua.
-60 luvulla syntyi merkittävän suuri tarve saada ulkomaista työvoimaa hyvin yksinkertaisiin tehtäviin. Kaivostöihin, teolliseen tuotantoon ja osin maanviljelykseen. Silloin liittohallitus järjesti työvoiman värväystä varten mainoskampanjoita Etelä-Eurooppaan ja Turkkiin. Saksaan saapui hyvin alhaisen koulutustason työvoimaa.
Saatavilla olleisiin töihin ei tarvittu juuri minkäänlaista koulutusta. Lisäksi oletettiin että nämä ihmiset palaavat muutaman vuoden työskentelyn jälkeen takaisin kotimaahansa. Siksi heitä kutsuttiin vierastyöläisiksi.

Mutta sieltä tulikin ihmisiä, jotka ensinnäkin halusivat jäädä pysyvästi.
Värväystoiminta lopetettiin, koska tuotantoelämän rakennemuutoksen vuoksi ne yksinkertaiset työpaikat katosivat. Ei tarvittu enää kaivonmiehiä, vaan päteviä ammattilaisia ja korkeasti koulutettuja erikoisosaajia.
Suuret vierastyöläisten joukot joutuivat työttömiksi ja samaan aikaan perheiden muuttaminen ensin tulleiden jäljessä oli edelleen sallittua. Myöhemmin saapuneiden vaimojen koulutustaso oli, jos mahdollista vielä alhaisempi. He eivät useissa tapauksissa olleet käyneet kotimaassaan koulua lainkaan.

Saksassa ei huolehdittu toisen sukupolven maahanmuuttajien integroimisesta, eli ei pidetty huolta siitä, että näiden perheiden lapset olisivat käyneet kunnolla koulunsa.
Siksi meillä on nyt suuri ongelma koska maahanmuuttajaryhmien ammatillinen pätevyys, myös toisessa ja kolmannessa polvessa, on erittäin alhainen.
Siksi näiden ihmisten on erityisen vaikeaa löytää työpaikkaa nykyisessä, pitkälle kehittyneessä yhteiskunnassa.
Tämän johdosta on Saksan ulkomaalaistaustaisten ihmisten työttömyysaste 2,5 kertaa niin korkea kuin kantasaksalaisten keskuudessa.
Kaikki tämä riippuu ammattipätevyydestä tai sen puutteesta."

Mikä on tämän tarinan opetus? Mitä nyt pitää tehdä toisin?

"Opetus kuuluu seuraavasti: niissä tapauksissa missä voimme ohjata ja kontrolloida maahanmuuttoa, niin meidän tulee sovittaa ulkomaalaisten vastaanottaminen ammatillisen koulutuksen ja työelämässä tarvittavien pätevyyksien mukaan. Koska koulutetut ihmiset voivat tehdä itsensä nopeasti tarpeelliseksi talouselämässä.
Ja toisekseen, on huolehdittava siitä, että toisen polven siirtolaiset, siis turkkilaisten tai portugalilaisten lapset saavat samat koulutusmahdollisuudet ja ammatillisen pätevyyden kuin kotimaisen väestön lapset."

Onko tämä jossakin maassa onnistunut erityisen hyvin?

"Kanada on oikein hyvä esimerkki, siellä on onnistuttu ottamaan maahanmuuttajien toinen sukupolvi hyvin mukaan koulutukseen. Kanadassa maahanmuuttajien toisen sukupolven lapsilla on keskimäärin korkeampi koulutustaso kuin alkuperäisväestön lapsilla."

Jorma Mattila

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta