Hyppää pääsisältöön

Noora Dadun Palestiina

Noora Dadun Minun Palestiinani
Noora Dadun Minun Palestiinani Kuva: © Mitro Härkönen minun palestiinani

Harvoin olen nähnyt teatterin ovella sellaista kuhinaa kuin viime perjantaina Helsinginkadulla. Ihmiset jonottivat lipputiskille! Teatteri Takomoon alun perin tehty Minun Palestiinani sai Ryhmäteatterissa lisäesityksiä, ja oli koittanut viimeisen esityksen aika.

- Miksi viimeinen esitys tuntuu ensi-illalta?, kyseli näytelmän kirjoittaja-ohjaaja-esittäjä Noora Dadu aiemmin päivällä esityksen Facebook-sivuilla.

Luulen ymmärtäväni tunteen. Sekä ensimmäinen että viimeinen esitys ovat myös katsojalle lataukseltaan erityisiä.

Minun Palestiinani on omakohtainen kuvaus siitä, miten suomalais-palestiinalainen nuori nainen herää omaan palestiinalaisuuteensa. Kuinka hän uppoutuu Israelin ja Palestiinan konfliktin historiaan ja nykyhetkeen, alkaa aktivistiksi, matkustaa, tutustuu juuriinsa, yrittää ymmärtää, ahdistuu, yrittää auttaa, turhautuu auttamisen mahdottomuuteen, on hukkua ongelmavyyhdin käsittämättömään monimutkaisuuteen.

Noora Dadun Minun Palestiinani. Mukana myös Iida-Maria Heinonen.
Iida-Marian Heinosen tullivirkailija tutkii Noora Dadun hiuksia, koska epäilee Dadun piilottelevan jotain. Noora Dadun Minun Palestiinani. Mukana myös Iida-Maria Heinonen. Kuva: © Mitro Härkönen iida-maria heinonen

Dadu näyttää meille, mitä hän on kokenut ja oppinut matkallaan. Tarina liikkuu sujuvasti yleisestä yksityiseen, kammottavasta hirtehiseen, valtavasta pikkuruiseen. Dadu on taitava kertoja, hän osaa ottaa yleisön mukaan matkalleen. Dadun rinnalla tarinaa kertoo muun muassa monia israelilaisia hahmoja hykerryttävästi tyypittelevä Iida-Maria Heinonen.

Esitys kertoo paitsi isosta maailmasta, myös pienestä ihmisestä.

Vaikka tarina on kompleksinen, täynnä surua ja synkkyyttä, väkivaltaa ja alistamista, katsomossa nauretaan jatkuvasti. Esimerkiksi sille, miten israelilaiset tullivirkailijat nöyryyttävät Dadua. Tai sille, miten Dadun palestiinalainen sukulaisrouva yrittää käännyttää tätä muslimiksi. Tai miten Dadu innostuu organisoimaan hiljaista tukimielenosoitusta Palestiinan puolesta – ja kuinka raivopäiset nuoret palestiinalaiset karjuvat ”hiljaisen” kulkueen keulilla raivoaan Israelia vastaan.

Ei taida kuulostaa kovin hilpeältä? Mutta niin se vain oli! Sillä kun Noora Dadu avautuu omista reaktioistaan, häpeästään, naiiviudestaan, kulttuurien välisistä törmäyksistä, hän on järjettömän, häpeilemättömän hauska. Esitys kertoo paitsi isosta maailmasta, myös pienestä ihmisestä.

Esitys katsoo tapahtumia palestiinalaisten näkökulmasta, on heidän puolellaan, mutta kyllä Dadu kritisoi myös omiaan. Kovaa arvostelua saa osakseen myös media.

Hetkittäin esityksen katsominen on sietämättömän tuskallista.

Hetkittäin esityksen katsominen on sietämättömän tuskallista. Esimerkiksi, kun Dadu kertoo palestiinalaisten kärsimyksistä kertovista uutiskuvista, joita hän viikkokausiksi uppoutui tuijottamaan. Vieläkin – viikko esityksen jälkeen - tunnen kipua ajatellessani Dadun kuvaamia tilanteita. En voi kirjoittaa niistä tähän, en tohdi edes ajatella.

Noora Dadun Minun Palestiinani
Noora Dadu kertoo esityksessä, että lapsena ja nuorena hän ei ajatellut Palestiinaa. Hän oli suomalaistyttö Kuusankoskelta. Noora Dadun Minun Palestiinani Kuva: © Mitro Härkönen minun palestiinani

Esityksen jälkeen ruodimme kokemusta ystäväni kanssa, joka on vieraillut työnsä vuoksi esimerkiksi vuonna 1965 perustetulla Shuafatin pakolaisleirillä, jossa n. 20 000 palestiinalaista on ahtautunut neliökilometrin alueelle. Ystäväni oli laillani vaikuttunut esityksestä – ainoastaan lopun koimme eri tavalla.

Lopussa Noora Dadu esittää oman ratkaisunsa konfliktin ratkaisuksi. Minua hänen tyynesti paperista lukemansa seikkaperäinen rauhanprosessi toisaalta lohdutti (noin se pitäisi tehdä, tietenkin noin) – toisaalta lamaannutti (kuka maailmassa muka olisi kyllin vaikutusvaltainen saamaan rauhan aikaiseksi, lopettamaan vihan ja alistamisen ja toivottomuuden kierteen?). Ystäväni sen sijaan koki lopun emotionaalisesti latteaksi. Hänelle Dadun ehdotus ei sisältänyt mitään uutta.

Minun Palestiinani on hyvin henkilökohtainen.

Minun Palestiinani on hyvin henkilökohtainen. Mutta se onnistuu olemaan myös paljon yleisempi tarina vauraista länsimaisista ihmisistä, ja meidän suhteestamme kaikkiin niihin jossain kaukana eläviin ihmisiin, jotka tarvitsisivat apua. Itse ainakin jouduin katsomossa – ja seuraavana yönä kotona valvoessani – pohtimaan sitä, miten itse suhtaudun maailman hätään. Kuinka houkuttelevaa onkaan katsoa toisaalle, jättää tyynesti ajattelematta maailman julmuuksia ja vääryyksiä! Tiedättehän: en kuule en kuule en kuule en kuule…

Esityksen päätyttyä ihmiset taputtivat seisaallaan, taputtivat pitkään.

Teatteri Takomo: Minun Palestiinani. Käsikirjoitus ja ohjaus Noora Dadu. Lavastus Jaakko Pietiläinen, valosuunnittelu Jani-Matti Salo, dramaturginen apu Teemu Mäki. Näyttämöllä: Noora Dadu ja Iida-Maria Heinonen. Ensi-ilta oli Takomossa 28.3.2015.

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Avaruusromua: Olisiko nyt oikea aika?

    Analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla.

    4000 dollaria. Plus rahtikulut Yhdysvalloista Suomeen. Se oli edullisin vaihtoehto. Vuoden 2019 valuutassa se on noin 19 000 euroa. Sen verran olisi maksanut edullisin modulaarinen analoginen syntesoija vuonna 1974, amerikkalaisen Moog-yhtiön vähittäismyyntihinnaston mukaan. En taatusti ollut ainoa, joka unelmoi saavansa jostakin yhtäkkiä kasan dollareita. Ajat muuttuvat. Nyt analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla. Nyt olisi mahdollista toteuttaa nuoruuden unelmat. Olisiko nyt oikea aika ostaa oma syntikka? Tai useampi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko salasanasi Saatana tai Perkele?

    Hyvät salasanat suojaavat yksityisyytesi.

    Vaihda välittömästi, se ei ole riittävän omaperäinen. Suomessa kirosanat pääsevät aina yleisimpien salasanojen listan kärkeen. Sinne missä komeilevat myös 123456, qwerty ja 0000. Hyvä salasana on sellainen, joka ei tule ensimmäiseksi mieleen, eikä ole pääteltävissä esimerkiksi perhesuhteista. Siinä pitää olla erikoismerkkejä, isoja kirjaimia ja numeroita.

  • Tanssiva karhu haastaa lukemaan runoutta!

    Osallistu #tanssivakarhu25 lukuhaasteeseen!

    Ylen runopalkinto Tanssiva karhu täyttää 25 vuotta. Haastamme sinut tutustumaan nykyrunouteen. Lue Tanssiva karhu-palkittu teos ja kirjoita lukukokemuksesi alla olevaan lomakkeeseen tai jaa se tunnisteella #tanssivakarhu25. Voit myös toivoa kokoelmasta löytyvää runoa esitettäväksi heinäkuun alussa Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelmassa.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri