Hyppää pääsisältöön

Noora Dadun Palestiina

Noora Dadun Minun Palestiinani
Noora Dadun Minun Palestiinani Kuva: © Mitro Härkönen minun palestiinani

Harvoin olen nähnyt teatterin ovella sellaista kuhinaa kuin viime perjantaina Helsinginkadulla. Ihmiset jonottivat lipputiskille! Teatteri Takomoon alun perin tehty Minun Palestiinani sai Ryhmäteatterissa lisäesityksiä, ja oli koittanut viimeisen esityksen aika.

- Miksi viimeinen esitys tuntuu ensi-illalta?, kyseli näytelmän kirjoittaja-ohjaaja-esittäjä Noora Dadu aiemmin päivällä esityksen Facebook-sivuilla.

Luulen ymmärtäväni tunteen. Sekä ensimmäinen että viimeinen esitys ovat myös katsojalle lataukseltaan erityisiä.

Minun Palestiinani on omakohtainen kuvaus siitä, miten suomalais-palestiinalainen nuori nainen herää omaan palestiinalaisuuteensa. Kuinka hän uppoutuu Israelin ja Palestiinan konfliktin historiaan ja nykyhetkeen, alkaa aktivistiksi, matkustaa, tutustuu juuriinsa, yrittää ymmärtää, ahdistuu, yrittää auttaa, turhautuu auttamisen mahdottomuuteen, on hukkua ongelmavyyhdin käsittämättömään monimutkaisuuteen.

Noora Dadun Minun Palestiinani. Mukana myös Iida-Maria Heinonen.
Iida-Marian Heinosen tullivirkailija tutkii Noora Dadun hiuksia, koska epäilee Dadun piilottelevan jotain. Noora Dadun Minun Palestiinani. Mukana myös Iida-Maria Heinonen. Kuva: © Mitro Härkönen iida-maria heinonen

Dadu näyttää meille, mitä hän on kokenut ja oppinut matkallaan. Tarina liikkuu sujuvasti yleisestä yksityiseen, kammottavasta hirtehiseen, valtavasta pikkuruiseen. Dadu on taitava kertoja, hän osaa ottaa yleisön mukaan matkalleen. Dadun rinnalla tarinaa kertoo muun muassa monia israelilaisia hahmoja hykerryttävästi tyypittelevä Iida-Maria Heinonen.

Esitys kertoo paitsi isosta maailmasta, myös pienestä ihmisestä.

Vaikka tarina on kompleksinen, täynnä surua ja synkkyyttä, väkivaltaa ja alistamista, katsomossa nauretaan jatkuvasti. Esimerkiksi sille, miten israelilaiset tullivirkailijat nöyryyttävät Dadua. Tai sille, miten Dadun palestiinalainen sukulaisrouva yrittää käännyttää tätä muslimiksi. Tai miten Dadu innostuu organisoimaan hiljaista tukimielenosoitusta Palestiinan puolesta – ja kuinka raivopäiset nuoret palestiinalaiset karjuvat ”hiljaisen” kulkueen keulilla raivoaan Israelia vastaan.

Ei taida kuulostaa kovin hilpeältä? Mutta niin se vain oli! Sillä kun Noora Dadu avautuu omista reaktioistaan, häpeästään, naiiviudestaan, kulttuurien välisistä törmäyksistä, hän on järjettömän, häpeilemättömän hauska. Esitys kertoo paitsi isosta maailmasta, myös pienestä ihmisestä.

Esitys katsoo tapahtumia palestiinalaisten näkökulmasta, on heidän puolellaan, mutta kyllä Dadu kritisoi myös omiaan. Kovaa arvostelua saa osakseen myös media.

Hetkittäin esityksen katsominen on sietämättömän tuskallista.

Hetkittäin esityksen katsominen on sietämättömän tuskallista. Esimerkiksi, kun Dadu kertoo palestiinalaisten kärsimyksistä kertovista uutiskuvista, joita hän viikkokausiksi uppoutui tuijottamaan. Vieläkin – viikko esityksen jälkeen - tunnen kipua ajatellessani Dadun kuvaamia tilanteita. En voi kirjoittaa niistä tähän, en tohdi edes ajatella.

Noora Dadun Minun Palestiinani
Noora Dadu kertoo esityksessä, että lapsena ja nuorena hän ei ajatellut Palestiinaa. Hän oli suomalaistyttö Kuusankoskelta. Noora Dadun Minun Palestiinani Kuva: © Mitro Härkönen minun palestiinani

Esityksen jälkeen ruodimme kokemusta ystäväni kanssa, joka on vieraillut työnsä vuoksi esimerkiksi vuonna 1965 perustetulla Shuafatin pakolaisleirillä, jossa n. 20 000 palestiinalaista on ahtautunut neliökilometrin alueelle. Ystäväni oli laillani vaikuttunut esityksestä – ainoastaan lopun koimme eri tavalla.

Lopussa Noora Dadu esittää oman ratkaisunsa konfliktin ratkaisuksi. Minua hänen tyynesti paperista lukemansa seikkaperäinen rauhanprosessi toisaalta lohdutti (noin se pitäisi tehdä, tietenkin noin) – toisaalta lamaannutti (kuka maailmassa muka olisi kyllin vaikutusvaltainen saamaan rauhan aikaiseksi, lopettamaan vihan ja alistamisen ja toivottomuuden kierteen?). Ystäväni sen sijaan koki lopun emotionaalisesti latteaksi. Hänelle Dadun ehdotus ei sisältänyt mitään uutta.

Minun Palestiinani on hyvin henkilökohtainen.

Minun Palestiinani on hyvin henkilökohtainen. Mutta se onnistuu olemaan myös paljon yleisempi tarina vauraista länsimaisista ihmisistä, ja meidän suhteestamme kaikkiin niihin jossain kaukana eläviin ihmisiin, jotka tarvitsisivat apua. Itse ainakin jouduin katsomossa – ja seuraavana yönä kotona valvoessani – pohtimaan sitä, miten itse suhtaudun maailman hätään. Kuinka houkuttelevaa onkaan katsoa toisaalle, jättää tyynesti ajattelematta maailman julmuuksia ja vääryyksiä! Tiedättehän: en kuule en kuule en kuule en kuule…

Esityksen päätyttyä ihmiset taputtivat seisaallaan, taputtivat pitkään.

Teatteri Takomo: Minun Palestiinani. Käsikirjoitus ja ohjaus Noora Dadu. Lavastus Jaakko Pietiläinen, valosuunnittelu Jani-Matti Salo, dramaturginen apu Teemu Mäki. Näyttämöllä: Noora Dadu ja Iida-Maria Heinonen. Ensi-ilta oli Takomossa 28.3.2015.

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Avaruusromua: Luovuus on kuin marmorilohkareen hahmottelua

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaisia.

    "Mieleni on täynnä sykettä ja värähtelyä. Olen tuskin alkanut luonnostella, kun ajatus seuraa toista". Näin lainaa säveltäjä Pjotr Tsaikovskia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Luovuus ei rajoitu vain historian suuriin hahmoihin, kuten Darwiniin tai Picassoon. Luovuutta on jokaisella ihmisellä". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Robert J. Sternbergia kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Luovuudelle on turha etsiä yhtä selitystä

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaisia.

    "Oivalluksen hetki on jännittävää kuin nopea autonajo". Näin lainaa filosofi Bertrand Russellia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Jos aikaa ei ole kiireettömään pohdintaan, asioiden sulatteluun ja luovaan hautomiseen. seurauksena on yksiselitteisesti pinnallisuuden ja typeryyden lisääntyminen". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Howard Gardneria kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidetta vai mainostemppuja? Banksy valtasi New Yorkin kuukaudeksi

    Dokumentti seuraa salaperäisen taiteilijan happeningia.

    Teeman kuukauden dokumentti seuraa salaperäisen katutaiteilijan kuukauden mittaista vierailua New Yorkissa vuonna 2013. Teemalla sunnuntaina 20.1. klo 12.00, Areenassa 70 päivää Banksy on taiteilija, joka eräiden mielestä ei ole taiteilija; graffitimaalari, joka joidenkin mielestä on myynyt koko aatteen; outsider, joka on tehnyt seinämaalauksista salonkikelpoisia.

  • Egenland palkittiin vuoden 2018 matkailutekona

    Ohjelma täynnä suomalaista sisua ja jääräpäistä intohimoa.

    Matkailutoimittajien Kilta on valinnut Egenlandin vuoden 2018 matkailuteoksi. Kilta kiittää Egenlandia siitä, että ohjelma on tehnyt tuntemattomia matkailuhelmiä ja niiden taustavaikuttajia tutuksi, sekä innostanut kotimaan matkailijaa kokemaan jotain odottamatonta.

  • Avaruusromua: Luovuus on kuin marmorilohkareen hahmottelua

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaisia.

    "Mieleni on täynnä sykettä ja värähtelyä. Olen tuskin alkanut luonnostella, kun ajatus seuraa toista". Näin lainaa säveltäjä Pjotr Tsaikovskia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Luovuus ei rajoitu vain historian suuriin hahmoihin, kuten Darwiniin tai Picassoon. Luovuutta on jokaisella ihmisellä". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Robert J. Sternbergia kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Green Book -elokuvan tähti Mahershala Ali: "Rasismi elää edelleen voimakkaana"

    Elokuvat voivat avata oven keskustelulle.

    Näyttelijä Mahershala Ali on ensimmäinen muslimi, joka on palkittu Oscar-patsaalla. Hänen voittokulkunsa jatkuu lahjakkaana pianistina Green Book -elokuvassa. Tuoreimmat voitot ovat tulleet Critics Choice ja Golden Globe -gaaloista. Hän loistaa myös The True Detective -sarjan kolmannella kaudella. Molempien töiden ytimessä on rasismi, jonka kohteeksi Ali myöntää joutuvansa edelleen.

  • Kuvataiteilija Kirsimaria E. Törönen halusi paaviksi mutta ryhtyi taiteilijaksi, koska halusi muuttaa maailmaa

    Nuori feministi unelmoi suuria Lähi-idässä

    Jo kymmenvuotiaana, orastavana feministinä Saudi-Arabian aavikolla Kirsimaria E. Törönen aavisti kutsumuksensa. Koulussa hän ilmoitti aikovansa paaviksi, mutta havahtui pian että taiteilijana hän voi paremmin muuttaa maailmaa. Yli neljännesvuosisadan taiteilijana toiminut, Mikkelissä vaikuttava, Kirsimaria E. Törönen tietää omakohtaisesti millaista sitkeyttä kuvataiteilijana itsensä ja perheensä elättäminen vaatii.

  • Olisiko teillä hetki aikaa keskustella Elviksestä?

    "Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti."

    "Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti." Elvis Presleylle omistetun Teemalauantain pitkä dokumentti saa Pekka Laineen – sittenkin – innostumaan.

  • Avaruusromua: Luovuudelle on turha etsiä yhtä selitystä

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaisia.

    "Oivalluksen hetki on jännittävää kuin nopea autonajo". Näin lainaa filosofi Bertrand Russellia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Jos aikaa ei ole kiireettömään pohdintaan, asioiden sulatteluun ja luovaan hautomiseen. seurauksena on yksiselitteisesti pinnallisuuden ja typeryyden lisääntyminen". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Howard Gardneria kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.