Hyppää pääsisältöön

Huomenna et muista tätä enää: mies joka näki ensimmäisenä siittiöt

historiallinen anatominen piirros siittiöistä
historiallinen anatominen piirros siittiöistä Kuva: Yle / Tiede prisma studio

Vuonna 1677 pienessä Delftin kaupungissa Hollannissa Antoni van Leeuwenhoek rakasteli vaimonsa kanssa päivänvalossa. Saavutettuaan nautinnon huipun tämä itseoppinut tiedemies kiiruhti hakemaan omatekoisen mikroskooppinsa. Kyseessä oli nimittäin tärkeä tutkimustyö ja tavoitteena nähdä, mitä siemenneste sisältää.

Tämä on tarina mikrobiologian historiasta ja siitä, miten hollantilainen kangaskauppias mullisti luonnontieteellistä maailmankuvaa 1670-luvulla. Samalla tämä on myös tarina siitä, miten paljon me lukemastamme unohdamme ja miksi. Huomenna muistat tästä enää alle puolet!

Ennennäkemättömiä käärmemäisiä olioita

Hetkistä myöhemmin – ”ennen kuin sydän oli ehtinyt lyödä kuutta kertaa” – Antoni van Leeuwenhoek jo tiiraili vaimostaan keräämäänsä näytettä yksinkertaisessa mikroskoopissa auringonvaloa vasten.

Kirjeessään brittiläiselle tiedeakatemialle Royal Societylle van Leeuwenhoek kuvailee näkemäänsä ”pieniksi olioiksi, joilla on pää ja pitkä, lähes läpinäkyvä häntä ja jotka liikkuvat kuin käärme tai ankerias vedessä.” Ja että niitä oli ”joskus tuhatkin kappaletta hiekanjyvän kokoisessa ainemäärässä.”

Antoni van Leeuwenhoek oli jo aiemmin löytänyt paljaalle silmälle näkymättömiä organismeja verestä, syljestä ja kyyneleistä ja nyt hänestä tuli myös historian ensimmäinen ihminen, joka omin silmin näki eläviä siittiösoluja.

Tosin kesti vielä noin vuosisadan ennen kuin italialainen tutkija Lazzarro Spallanzani selvitti näiden käärmemäisten olioiden roolin eläinten ja ihmisten lisääntymisessä.

Huomenna et muista tätä enää

Tanskalaistoimittajien Troels Donnerborgin ja Jesper Gaarskjaerin kirja Manden der kan huske alt (Mies joka muistaa kaiken) alkaa pessimistisellä ennustuksella: ”Kun olet lukenut tämän kirjan loppuun, olet jo unohtanut sen. Tunnin päästä puolet sen sisällöstä on kadonnut muististasi ja seuraavana päivänä olet unohtanut siitä 60 prosenttia. Kuukauden päästä muistat enää neljänneksen lukemastasi.” Kirjailijoiden mukaan nykyteknologia on tehnyt muistamisesta turhaa. Me ulkoistamme muistimme mukana kannettaville härpäkkeille: puhelimille, läppäreille ja tableteille.

mies lukee artikkelia tabletilta
mies lukee artikkelia tabletilta Kuva: Pixabay / Public Domain prisma studio

Ranskalainen kognitiivisen psykologian professori Thierry Baccino on samoilla linjoilla: me emme enää vaivaa päätä muistaaksemme, vaan totutamme aivomme siihen, että kaiken tarvittavan tiedon voi löytää netistä – uudelleen ja uudelleen – sekunneissa.

Baccino on tutkinut lukemista ja e-lukemista silmänliiketutkimuksella. Siinä missä perinteisen kirjan sivulla silmä liikkuu lineaarisesti tekstissä sana sanalta ja rivi riviltä, nettilukemisessa katse pomppii sinne tänne ja lukeminen on nopeaa, silmäilevää ja pinnallista. Onko e-lukeminen enää edes lukemista, kyseenalaistaa Baccino.

Tämäkin juttu, jota juuri luet joltain ruudulta, jättää ehkä parhaimmillaankin vain hataran muistijäljen jostain, mitä luit - tai silmäilit - netissä. Jotenkin se liittyi siittiöihin ja unohtamiseen...

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Tiede