Mikä on arkkitehtuurissa keskeisintä juuri nyt?

Täältä ei tarvitse lähteä maailmalle kohdatakseen arkkitehtuuria, koska maailma tulee aika ajoin tänne, sanoo Leena Rossi. Tästä alkaa #arkkitehtuurimatka Jyväskylään, keskisuureen keskisuomalaiseen kaupunkiin, joka vetää puoleensa maailmalta arkkitehteja ainakin kolmen vuoden välein. Suurin syy on Alvar Aalto. Muitakin syitä on. Yleiskaavapäällikkö Leena Rossi vastaa tästä keskipisteestä katsoen, mikä on arkkitehtuurissa keskeisintä juuri nyt. Hän puhuu resurssiviisaudesta, tapahtumista, vuorovaikutuksesta ja vaativista valinnoista. Mutta Suomen Arkkitehtiliiton puheenjohtajana hän myös kysyy kollegoiltaan, ovatko arkkitehdit vähän liian perussuomalaisia? Kuuntele myös Rakenna minut - radio-ohjelma.

Täällä on tehty kova työ, että on saatu Aallon henki siirrettyä 2000-luvulle.

Tämä #arkkitehtuurimatka alkaa Jyväskylän matkakeskukselta, jonka ovat suunnitelleet Arkkitehtitoimisto Harris-Kjisik ja Arkkitehtitoimisto Petri Rouhiainen. Rakennus on iso kuin Imatran asemaakava.

- Se on vihattu ja rakastettu rakennus, nykyään enemmän rakastettu, Rossi toteaa.

Jyväskylä on Alvar Aallon koskettama kaupunki. Alvar sekä hänen molemmat vaimonsa Aino ja Elissa Aalto työskentelivät täällä, ja se näkyy. Kolmen vuoden välein kotimaiset ja ulkomaiset arkkitehdit saapuvat Jyväskylään Alvar Aalto -symposiumiin. Se järjestetään taas tänä kesänä. Täältä löydät sen ohjelman.

- Täällä on tehty kova työ, että on saatu Aallon henki siirrettyä 2000-luvulle. Ja tämä matkakeskus oli oikeastaan ensimmäinen merkki siitä, että näin todella tehdään. Jyväskylä oli syvän laman kourissa 1990-luvulla. Ja matkakeskusta pidettiin merkkinä uudesta toipumisesta.

Rossi kertoo, kuinka julkisena rakennuksena se noudattaa Aaltojen perinteitä. Se on punatiiltä. Sen sijaan vanerinen katto muistuttaa Suomen ensimmäisestä vaneritehtaasta, joka oli radan toisella puolella. Suuntaamme sinne. Kävelemme siltaputkea radan yli kohti Lutakkoa, jonne Jyväskylän keskusta on laajentunut.

Jalkojen alla pauhaa ohitustie pohjoisesta etelään. Aikoinaan tämä liikenne huristi pitkin Jyväskylän ruutukaavakeskustaa. Yleiskaavapäällikön kannalta läpikulkutie on haaste.

- 1800-luvulla Jyväsjärvi oli oikeastaan kaupungin likavesiallas. Silloin oli helppo lähteä laittamaan tällaista valtatietä radan ja järven väliin. Se on verisuoni, joka tuo ja vie liikennettä. Se on tehnyt mahdolliseksi koko kävelykeskustan. Mutta nyt se on taas keskellä keskustaa.

Lutakon rakentuminen rantaan on globaali ilmiö. Vesiä puhdistetaan, kaupungit hyödyntyvät rantaviivaansa aktiivisemmin. Niin tapahtuu esimerkiksi Kööpenhaminassa, Helsingissä, Tampereella ja New Yorkissa, jossa on pakko nostaa rantapenkereitä ilmastonmuutoksesta seuranneiden tulvien takia. Jyväskylässä rantaan rakennettiin 1990-2000-luvuilla Lutakon alue ja järven toiselle puolelle Kuokkala. Astumme jalankulikijoiden putkesta ulos tähän maisemaan.

Mikä muuttuu, mitä säilytetään, ja mitä kaupungissa tapahtuu?

Lutakon puolella tukka nousee pystyyn. Seisomme keskellä tapahtuma-aukiota uudehkon messukeskuksen edustalla. Mitään ei tapahdu. On vain kovaa tuulta ja yksinäinen amerikanrauta. Sen taustana ovat Technopolis, messukeskus ja hotelli, sekä 3000 asukkaan alue.

Tässä torilla oli edellisenä viikonloppuna kalamarkkinat. Ja se on ajankohtaista arkkitehtuurissa juuri nyt, eli tapahtumat:

- Tämän hetken keskeiset kysymykset liittyvät kaupungistumiseen, mikä muuttuu, mitä säilytetään, ja mitä kaupungissa tapahtuu. Tehdään julkisia aukiota ja muuta tapahtumia varten. Se vaatii omanlaistaan arkkitehtuuria.

Torin vieressä on paikka, jossa varmasti tapahtuu. Entinen leipomo, Lutakko, pelastui Elävän musiikin yhdistyksen, eli Jelmun ja Kauko Sorjosen työn tuloksena.

- Tätä on kaupunki väripilkkuineen kaikkineen, sanoo Rossi rakennuksesta, joka aikoinaan pyristeli olemassaolostaan. Nykyään Lutakko tunnetaan keikkapaikkana. Siellä on myös taiteilijoiden työhuoneita ja paljon toimintaa. Se on säilynyt rouheana, onneksi. Rossi ottaa kantaa yleisemmin, puhuu Suomesta.

- Meillä on ollut liiian kahtalainen suhtautuminen vanhaan rakentamiseen. Joko museoidaan tai sitten uudistetaan. Meillä on liian vähän esimerkkejä aidosta, kunnioittavasta, kerroksellisuuden hyvällä maulla tekemisestä.

Kertakäyttörakentamisen on loputtava! Sanoja resurssiviisaudesta.

Palaamme radan yli kaupunkiin, ja suuntaamme kohti kävelykeskustaa. Matkakeskus näkyy taas. Matkakeskukset olivat hetki sitten muotia. Sitten tulivat toriparkit. Nyt on jokaisen kaupungin saatava tornitalonsa, koska pilvenpiirtäjät ovat kansainvälinen trendi. Mitä tulee seuraavaksi? Rossi vastaa kysymyksillä.

- Arkkitehtuurikunnassa on jo pidempään mietitty, että koko ajan tulee näitä trendejä: energiatehokkuus, resurssiviisaus. Mitä ne tarkoittavat arkkitehtuurin kannalta? Nouseeko niiden kautta myös uusi näkemys siitä, että miten me määritämme estetiikan. Minusta on mielenkiintoinen kysymys pohtia, mitä me pidämme kauniina.

Kuljemme ohi 60-luvun kerrostalon, joka edustaa monien silmissä rumaa arkkitehtuuria. Sen julkisivua uusitaan. Monet sodan jälkeiset elementtitalot ovat tulossa elinkaarensa päähän. Ne pitäisi joko purkaa tai korjata perusteellisesti. Nykyään rakennetaan yhä samalla periaatteella kuin nämä ongelmalliset talot.

Arkkitehtien ammattikuva on kaventunut talojen stailaamiseksi, pelkän ulkonäön ja tilaratkaisujen suunnittelijaksi. Näin sanoi Lars-Erik Mattila myös Rakenna minut -radio-ohjelmassa. Rossi tuntee Mattilan keskustelua herättävän diplomityön, josta lisää tässä artikkelissaTulevaisuuden kerrostalo . Näin Mattila haastoi yle.fi/arkkitehtuurin julkaisemassa artikkelissa Kertakäyttörakentamisen on loputtava! kollegansa:

Kun arkkitehdit ovat näkyvässä, joskin usein harmillisen voimattomassa roolissa, he voisivat sentään hyödyntää näkyvyyttään ja tuoda näitä ongelmia esiin. Arkkitehteja joka tapauksessa syytetään kertakäyttörakentamisesta - nyt olisi oikea hetki ottaa koppi, tehdä asialle jotain.

Leena Rossi ottaa kopin.

- Soisin, että meidän ammattikuva muuttuisi pinnasta kohti syvyyttä. Nyt resurssiviisauden lisääntyessä, kun ihmiset, organisaatiot, ihan perheetkin, rupeavat ajattelemaan tilan käyttöä, huomio kiinnittyy vääjämättä koko rakennusalalla siihen, mitä jo on olemassa. Kun sen kimppuun käydään oikein olan takaa niin kyllä sieltä löytyy ihan uudenlaisia syvyyksiä arkkitehdin ammattiin.

Mitä on resurssiviisaus arkkitehdin näkökulmasta?

- Se tarkoitttaa sitä, että miten me käytetään sitä, mitä jo on olemassa. Tai sitten jos suunnitellaan lisää, täydennetään tai rakennetaan uutta, miten se alusta asti käytetään mahdollimman oikeanlaisia materiaaleja, mahdollisimman vähän. Eikä jätettä synny - koskaan.

- Se tarkoittaa sitä, että on suunniteltava huolellisemmin, enemmän, mutta vähemmällä. On koko ajan ajateltava rohkeammin sitä, että miten kaikki meidän teollisuushallit on 10 tai ehkä jo 2-3 vuoden päästä. Ettei me vaan tehdä lisää uutta, ja jätetä tämä olemassa oleva rempalleen.

Tulee mieleen Ranska, jossa ruokakaupoilta kiellettiin ruokajätteet. Haaskaus. Ranska myös määräsi, että uusien rakennusten katot pitää peittää joko kasveilla tai aurinkopaneelilla. Tuleeko tällaista viisautta Suomeen?

- Ainakin olemme täällä Jyväskylässä kokeilleet vihertehokkuusmallia. Ajatus on, että viedään kaupunkisuunnitelmiin se, että jokaisen tontin tai korttelin pitää täyttää tietty vihertehokkuusluku. Että jos teet asfalttia katuun niin sitä vihreätä pitää olla seinässä tai katolla. Kyllä se alkaa olla jo tulossa.

Autottomat aukiot ja bussittomat lähiöt

Tilat talojen välissä puhuttavat nyt paljon. Ennen kaupunki palveli yksityisautoilijoita isoilla parkkipaikoilla. Nyt autot työnnetään maan alle. Kävelykeskustaa Jyväskylässä koko ajan laajennetaan. Pihakatuja vallataan kävelijöille luovin keinoin. Taitielijan maalaama räsymatto maalattiin yleisön pyynnöstä jo toista kesää keskustan pihakatuun. Lue matosta lisää täältä.

- Paljon puhutaan kaupunkisuunnittelussa yhden auton periaatteesta, eli pärjäät yhdellä autolla tai ilman autoa. Se oikeasti vaatii työtä. Jyväskylä on aika tiivis, Meillä pyöräillään, kävellään, ja meillä on linja-autoille linkkisysteemi. Mutta jos halutaan, että se on elinkelpoinen, niin se on myös kysymys, että mihin rahoja käytetään.

Jyväskylä on laajentunut ahkerasti. Kuntaliitosta käsiteltiin käynnistämällä yleiskaavaprosessi, jonka Leena Rossi veti. Siinä yhteydessä joukkoliikenne nousi esiin. Keskustan ulkopuolisista alueista piti valita.

Kyllä kaupunkisuunnittelussa on ollut tapana suhtautua aika leväperäisesti liikkumiseen.

- Kyllä kaupunkisuunnittelussa on ollut tapana suhtautua aika leväperäisesti liikkumiseen. Ei ole välitetty juurikaan, että saako tänne joukkoliikennettä. Tai onko se kannattavaa. Nyt piti oikeasti tarttua itseään niskasta kiinni. Ja vähän muitakin pöllyyttää, että oikeasti valitaan jo lähtökohdaksi, että hei, missä on joukkoliikennettä. Tehdä valinta kaikista niistä ihanista maisemista ja alueista, mitä täällä on, että mennään juuri tuonne. Tuota kehitetään, mutta tuota ei.

- Yleiskaavaprosessi oli raskain ja antoisin projekti minkä olen uran aikana tehnyt. Koko se kääntyminen pienistä taistelupareista, ehytyminen yhdeksi uudeksi. Ja kysyä, että voidaanko sanoa, että tämä on meidän kaupunki.

Kaupunkilaiset mukaan

Jyväskylän kävelykeskustassa on väkeä. Kompassiaukiolta on huikeat näkymät. Mutta se on kauppakadulla, joka on kuin Mämmilä-sarjakuvasta. Eri aikakauden mainoskyltit hallitsevat maisemaa. Kävelukeskusta ei ole kaunis, se on hyvin tyypillinen suomalaiskaupungin keskusta. Rossi nauraa.

- Nimenomaa. Jos katsoo ympäriinsä niin tätä kaupunkikuvaa ei voi ainakaan pitää yhtenäisenä. Me ollaan saatu paljon kritiikkiä esimerkiksi, että voisiko katujen deltaljimaailma olla laadukkaampaa. Ja miten nämä julkisivut. Mutta olen aina sanonut, että rakennukset syntyvät kaupunkiin niistä ihmisistä, jotka siellä vaikuttavat. Ne eivät voi muuksi syntyä.

Jyväskylässä on kehitetty vuorovaikutteista suunnittelua. Virikkeitä on keskustan kehittämiseen on haettu muun muassa Uusi kaupunki -kollektiivilta, joka saapui viime vuonna tv-kamerat mukanaan. Ja tänä keväänä järjestettiin vielä toinen työpaja.

Ensimmäinen sessio on mukana Yle Teeman sarjassa Kaupunki uusiksi. Sarja lähetetään kesällä uusintana, mutta sen voi katsoa Yle Areenasta. Viime vuoden työpajalle järjestettiin jatkoa ja sen tulokset löytyvät täältä.

Jyväskyläläisenä Rossia naurattaa Futudesignin isot eleet, koska Alvar Aalto jo aikoinaan suunnitteli tähän puistoon vaikka mitä. Hänkin kirjoitti ja suunnitteli silloin ilman tilausta, synnytti näkyjä, ehdotti muutoksia. Suomen Arkkitehtiliiton puheenjohtjana Rossi vakavoituu.

- Uusi kaupunki -kollektiivi ilmentää aika hyvin sitä, mitä on olla arkkitehti 2000-luvulla. Arkkitehtuuri on kulttuurinen sana rakentamisesta. Se tarkoittaa sitä, että ollaan tekemisissä tavallaan taiteen kanssa, mutta myöskin arkisen realismin kanssa. Siinä täytyy olla taitoja. Ollan välillä insinöörejä, mutta täytyy osata olla kumppani, kutsuva eteenpäin menijä, johtaja.

Mikä on 11. syy rakastaa naisarkkitehtia

Tänä keväänä naistenpäivänä moni jakoi tätä artikkelia. 10 syytä rakastaa naisarkkitehtia.

Ilosanomaa on syytä levittää. Leena Rossi on SAFAn historiassa vasta kolmas naispuheenjohtaja. Suomen Arkkitehtiliitto on perustettu vuonna 1919.

- Olen siitä ylpeä, ja huomaan, että täytyy pitää esille sitä, että myös naisia on tällä alalla. Kun minut valittiin niin sanoin, että tämä on hienoa koko rakennusalalla toimivien naisten puolesta. Heidän asiaan viedä eteen päin. Sain paljon ilahtunutta palautetta. Eli meitä ei tosiaan huomata, miten monin tavoin naiset työskentelevät meidän rakennetun ympäristön parissa.

Kaupunkisuunnitteluvirastoissa on paljon naisia.

- Joku tässä yhdyskuntasuunnittelussa kiinnostaa. Olen huomannut kollegoiden piirissä, että tämä ala naisistuu. Ja kun meitä kaavoittajia paljon moititaan, niin tässä on meillä naisilla näytön paikka. MItä on 2000-luvun hyvä yhdyskuntasuunnittelu?

Tänä keväänä arkkitehtipäivillä Jyväskylässä järjestettiinkin kävely otsikolla Naisen kosketus. Ensimmäistä kertaa arkkitehtipäivien historiassa oli mahdollisuus nähdä kootusti naisarkkitehtien suunnittelutöitä yli sadan vuoden aikajaksolta. Niitä Jyväsyklässä on kunniakas märä. Muun muassa Elsi Borgin Taulumäen kirkko, Wivi Lönnin useat kohteet, mutta myös Sari Niemisen ja Kirsti Sivénin suunnittelutöitä. Kierroksella vierailtiin myös Wivi Lönnin kotitalossa. Sitä vastapäätä on kaavoitettu iso asuntokortteli. Kaavaa käsitellään korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Älä anna alla olevan otsikon hämätä. Elävän arkiston klipissä kesäloman kunniaksi Wivi Lönnin suoraa puhetta Pariisin paviljongista, mutta sen jälkeen tarina kalastuksen houkutuksesta kesken Estonia-teatterin arkkitehtuurikilpailun.

Rakkaus asuu Kortepohjassa - Jyväskylä nuorten arkkitehtien suurimman kansainvälisen kilpailun kohteena.

Alvar Aalto suunnitteli rakennuksia jo hyvin nuorena. Ja ne toteutettiin. On johdonmukaista, että Jyväskylä osallistuu jo toista kertaa parhailaan alle 40-vuotialle arkkitehdeille tarkoitettuun suureen Europan 13 -kilpailuun. Kilpailun kansainväliset kohteet löydät täältä. Suomessa sijaitsevat kohteet ovat Jyväskylässä, Espoossa ja Seinäjoella. Tässä Jyväskälän haasteesta tarkemmin..

- Me haluttiin jo toisen kerran mukaan, koska Jyväskylä on oppimisen ja opiskelemisen kaupunki. Kortepohja on meidän kuuluisa opiskelijakaupunginosa. Jyväskylässä sanotaan. että raha asuu Lohikoskella, rakkaus Kortepohjassa.

- Jyväskylässä joka kolmas asukas asuu alueella, jonka suunnittelu on ratkaistu arkkitehtuurikilpailun kautta. Meillä on järjestetty kilpailuja yli 40 sadan vuoden aikana.

Arkkitehtuurikilpailujen määrä on Suomessa laskussa samaan aikaan, kun Guggenheim Helsinki teki kansainvälisesti tunnetuksi arvostettua suomalaista arkkitehtuurikilpailujen perinnettä, johon kuuluu osallistuminen tasa-arvoisesti nimimerkeillä. SAFAn puheenjohtaja toivoo kilpailujen kehittymistä. Hän ilmaisee itseään usein kysymyksen muodossa.

- Mielenkiintoista on, että miten me voimme tämöstä menetelmää promotoida niin, että julkinen rakentaminen olisi ratkaistu laadukkaalla prosessilla.

Suomalaisarkkitehditko liian perussuomalaisia?

Kortepohja on monikulttuurinen kaupunginosa, jonne on nyt kutsuttu maailman nuoria arkkitehtejä. Edellisestä kilpailusta toteutui ulkomaisten nuorten arkkitehtien suunnittelema kortteli. SAFAn tuore puheenjohtaja herätti SAFA blogissa kriittistä keskustelua arkkitehtikunnan sisäänpäin kääntymisestä. Onko Suomi suljettu maa ulkomaisilta arkkitehdeilta?

- Arkkitehdit ovat yksi liikkuvaisin ammattikunta maailmassa. Kun on kerran saanut oppia voi työskennellä missä vain. Suomalaiset menevät ulkomailla. Olemme saamapuolella. Mutta sitten jos tänne tullaan, niin olemmeko liian perussuomalaisia?

Viime vuonna Rainer Mahlamäki ja Arkkitehtioimisto Lahdelma & Mahlamäki palkittiin ensimmäisellä arkkitehtuurin Finlandia-palkinnolla Puolanjuutalaisten historian museosta, joka sijaitsee Varsovassa. Keskustakirjaston suunnittelijat ALA Arkkitehdit tulivat tunnetuiksi Norjaan rakennetusta konsertti- ja teatteritalosta. Pekka Salmisen ja Anu Leinosen kokemuksista Kiinassa on kerrottu Rakenna minut - sarjassa. HollménReuterSandman sai juuri rakennettua Tansaniaan turvakodin. Ja nuori sukupolvia on edellisiä vielä kansainvälisempi.

Harva ulkomainen arkkitehti on päässyt jättämään jäljen Helsinkiin. Kiasman suunnittelut Steven Holl ,ja Carl Ludvig Engel ovat harvinaisuuksia. Pasilan Triplassa hollantilaisen OMA:n suunnitelmat käytännössä toteuttaa suomalaistoimisto, josta lisää täältä.

- Kyllähän kansainvälinen toiminta on sitä, mistä arkkitehtien leipä irtoaa. Sehän on molemmin puolista, ilman rajoja toimivaa luovuutta. Lisää niitä, koska aina niihin liittyy monikulttuurinen yhteistyö. Eivät arkkitehdit kuitenkaan rakenna. e vääjäämättä tarkoittaa erilaisten ihmisten yhteistyötä. Aina ollaan kontaktissa paikallisen ja universaalin välillä.

Lue Leena Rossin kirjoitus SAFA Blogista täältä

Tästä klikkaamalla alkaa #arkkitehtuurimatka menneisyyteen, Alvar Aalto -symposium vuodelta 1985. Kuvissa Charles Correa, Juhani Pallasmaa, Aarno Ruusuvuori, Robert Sambonet, Herman Herztberger, Michale Graves, Maire Gullichsen, Patrick Peters, Jusuck Koch, Nathalie Grenon ja Piero Sartogo

Lisää #arkkitehtuurimatka -vinkkejä.

#arkkitehtuurimatka New Yorkiin ja Istanbuliin
Oppaana arkkitehti Antti Nousjoki

#arkkitehtuurimatka Kuopioon
Kohteina uusi ortodoksinen kirkkomuseo Riisa, yliopistollinen sairaala ja Evoluutio, Suomen yksi suurimpia julkisia teoksia.
Oppaana Jaana Partanen ja Heikki Lamusuo

#arkkitehturimatka purkutyömaalle
Kaupunkikierros kertakäyttörakentamiselle herkistynein silmin.
Oppaana Lars-Erik Mattila

#arkkitehtuurimatka haamukaupunkiin
Extreme-matkat Sisä-Mongolian Ordokseen ja Yhdysvaltoihin autioituvaan Detroitiin. Oppaana kuvataiteilija Tuomas A. Laitinen.

#arkkitehtuurimatka Delhiin
Autokaupunki ja Delhin hipsterialue
Oppaana Inari Virkkala

#arkkitehtuurimatka Puolanjuutalaisen historian museoon
Oppaana toimittaja Minna Joenniemi ja arkkitehti Rainer Mahlamäki

#arkkitehtuurimatka Arabianrantaan ja Otaniemen kampukselle
Oppaana taidekordinaattori Tuula Isohanni

#arkkitehtuurimatka avokonttorin serkkuun eli monitilatoimistoon
Mistä elementeitä on nykyajan avokonttorit tehty?
Oppaana Minna Joenniemi