Hyppää pääsisältöön

Tehokkuusajatteluun perustuvassa maailmassa melankolia on vitsaus

Edgar Degas'n maalaus Melancholy
Edgar Degas: Melancholy 1860. Edgar Degas'n maalaus Melancholy Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Melankolia on selittämätöntä surumielisyyttä. Se voi iskeä tähtitaivaan alla tai syksyllä, kun katsoo tuvan ikkunasta peltoa, sumua ja loputonta latomerta. Sen voi tuntea herätessään hilpeän illan jälkeen kerrostalokaksion sängyllä. Kun elämä tuntuu yhtäkkiä tyhjältä ja oudolta.

Melankoliaa on tutkittu jo antiikissa. Eri aikakaudet ovat antaneet sille omat muotonsa ja tulkintansa. Psykoanalyytikot kutsuvat sitä suruksi ilman kohdetta. Melankolian kulttuurihistoriaa tutkinut Karin Johannisson sanoo, että se on mielentila, tunne ja sairaus.

Melankolia on murheellisuuden onnea

Melankolinen puistokuja
Melankolinen puistokuja Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Mielentilana melankolia on tuttu jokaiselle. Se on sinisävyinen haikea olo. Ihanimmillaan siihen voi kääriytyä kuin lämpimään peittoon. Joskus melankoliaa haluaa vaalia. Silloin on päästävä joutilaisuuden tilaan, laitettava musiikkia soimaan, tuijotettava ikkunasta ulos. Silloin on lupa tuntea itsensä pieneksi, surkeaksi, kärsiväksi, voimattomaksi. Tätä tunnetta kuvaa hyvin romanialaisen filosofin Emil Cioranin ajatus : Melankolia on ruokahalu, jota mikään suru ei saa kylläiseksi.

Tunteena melankolialle on paljon nimiä. Se liittyy haikeuteen, alakuloon, apeuteen, kaipuuseen, surumielisyyteen, maailmantuskaan, elämänväsymykseen. Victor Hugon mukaan melankolia on murheellisuuden onnea.

Sairautena melankolia on nykytermein masennus tai depressio. Melankolisen tunnetilan vastakohtia ovat ilo, riehakkuus ja hilpeys. Masennukseen itse sairastunut amerikkalainen tietokirjailija Andrew Salomon sanoo, että depression vastakohta ei ole ilo, vaan eloisuus tai elinvoimaisuus, englanniksi vitality. Amerikkalainen kirjailija Susan Sontag sanoi puolestaan, että depressio on melankoliaa, josta on poistettu kaikki viehätysvoima.

Taide on melankolian puhetta

Melankoliaan sairastunut kadottaa yhteytensä toisiin ihmisiin ja maailmaan, ja sen kautta myös puheeseen. Psykoanalyytikko Julia Kristeva kirjoittaa melankolikon problemaattisesta suhteesta kieleen. Karin Johannisson kiteyttää asian seuraavasti: Melankolia puhuu, masennus vaikenee.

Maria melankolisena. Artemisia Gentileschin maalaus vuodelta 1621-1622.
Artemisia Gentileschin maalaus vuodelta 1621-1622 Maria melankolisena. Artemisia Gentileschin maalaus vuodelta 1621-1622. Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Kun arkipäiväinen kommunikaatio katoaa, tulee taiteesta melankolian puhetta. Kuvataide, musiikki, tanssi ja runous voivat symbolisen kielensä kautta ilmaista sen, minkä melankolia vaientaa.

Toisaalta ihminen tarvitsee sanoja voidakseen tuntea melankoliaa. Että yhteys maailmaan, toisiin ihmisiin ja sanoihin voi kadota, sen pitää ensin olla olemassa. Eläimet tuskin tuntevat melankoliaa.

Melankolian kulttuurihistoriaan tutustumisen jälkeen lähes kaikki taide on alkanut vaikuttaa tavalla tai toisella melankoliselta. Onhan siinä jotain perustavanlaatuisen melankolista, että yritetään tulkita todellisuutta symbolisin keinoin. Että yritetään välittää toiselle ihmiselle tunne, ajatus tai kokemus, kun ei se koskaan kuitenkaan ihan täysin onnistu. Jotain jää aina välille, jotain katoaa matkalla. Kliseisesti taiteen ajatellaan usein saavan syntynsä jonkinlaisesta toiseuden kokemuksesta. Siihenkin sisältyy melankolinen pohjavire.

Melankoliaan kuuluu tunne menettämisestä

Yhteistä eri melankoliatulkinnoille on kokemus menetyksestä. Melankoliaa voi aiheuttaa rakastetun tai läheisen menetys. Se voi olla koti-ikävää. Keskiajalla melankolia johtui siitä, että ihminen on menettänyt perisynnin kautta yhteytensä jumalaan. Romantiikassa ihminen oli vieraantunut luonnosta.

Tätä hetkeä ei ole. On vain kellon tikitys kohti kuolemaa.

Freudilaisten psykoanalyytikkojen mukaan, esimerkkeinä Sigmund Freud itse ja Julia Kristeva, melankolia johtuu äidin menettämisestä ja kaipuusta. Ihmisen ensimmäinen ja suurin trauma aiheuttaa elinikäisen ahdistuksen. Toiset pystyvät käsittelemään tämän menetyksen, jolloin melankolia jää ohimeneviksi tunnetiloiksi, toisilla käsitteleminen häiriintyy ja melankolia muuttuu masennukseksi, sairaudeksi.

Melankoliaan liittyy vahvasti myös pelko elämän menettämisestä. Kuoleman pelko. Mindfullnes-messiaat puhuvat siitä, että pitää osata elää hetkessä, mutta onko se mahdollista? Vaikka kuinka yrittää tarttua hetkeen, se on jo mennyt. Tätä hetkeä ei ole. On vain kellon tikitys kohti kuolemaa. Kyllähän se aiheuttaa melankoliaa jos joku.

Melankolia vaatii aikaa

Melankoliasta nautiskelu, siinä rypeminen, vaatii joutilaana olemista. Sille on annettava aikaa. Masennukseen vievä melankolia puolestaan lamaannuttaa ja pysäyttää. Sekin vaatii aikaa. Siksi melankolia on meidän tehokkuusajatteluun pohjaavassa maailmassamme vitsaus. Siitä on päästävä eroon.

Huokailu, haahuilu ja kaukaisuuteen tuijottelu ei ole trendikästä. Se ei tuota. Se on yksi syy, miksi mielialalääkkeet ovat miljardibisnestä.

Kaisa Pulakka ja kallo
Toimittaja Pulakka perehtyy melankolian anatomiaan Kaisa Pulakka ja kallo Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi musta aurinko

Musta aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa tutkii 12 jakson ajan sitä, miten melankoliaa on eri aikakausina tulkittu. Ensimmäisessä jaksossa Kaisa Pulakka pohtii mitä melankolia on ja miten eroavat toisistaan suomalainen kaiho, portugalin saudade ja turkin hüzün? Musta aurinko Yle Radio 1 tiistaisin 17.10 ja lauantaisin 15.30.

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.