Kuinka tehdä sovinto homeen kanssa

On monta tapaa tehdä sovinto homeen kanssa. Vaativinta ei ole välttämättä kohdata itse home-ongelma, vaan yhteiskunnan reaktiot, turvaverkon pettäminen. Tässä sarjakuvapäiväkirja, maalauksia ja dokumenttielokuva elämästä homeongelman kanssa, ja jälkeen.

Ruudut täynnä hometta

Lauri Ahtinen tiivisti kokemuksensa hometalokaupoista sarjakuvapäiväkirjaan, joka on alastonta tunnetta täynnä.

- Tarina alkoi tulla ulos ihan itsestään ja puolivahingossa. Ystäväni ehdotti oikeudenkäynnin jälkeisenä päivänä jonkinlaisen grafiikanlehden tai sarjakuvaprintin tekemistä, että ihmiset voisivat ostaa sitä, ja tukea vaikeaa elämäntilannettamme. Sivu, joka lopulta päätyi kanteen, avasi uuden piirtämistyylin kautta uuden tavan kertoa tarinaa, ja päädyin kirjoittamaan sarjakuvaromaania.

- Vaikka koinkin hetkittäin - aika useinkin - hädän, pelon ja vihan tuntemuksia, ei minulla oikeastaan ollut sen suurempaa tarvetta kosto- tai terapiasarjakuvan tekemiseen. Kun kirja oli valmis ja koko elämäntilanne samanaikaisesti laukesi, koin voimakasta helpottuneisuuden tunnetta, joka purkautui kepeänä sisäisenä hihittelynä. Sitä jatkui useamman kuukauden ajan.

Lopputuloksena syntyi tavallaan ihan voimauttava kertomus, joten voisin kai ajatella sen täyttäneen oman eheyttävän tehtävänsä, vaikkakin tilaamatta ja kaupan päälle. Samanaikaisesti kun elää vaikeaa aikaa ja piirtää tarinaa, rasitus on kauhea, mutta uskon että tuon rasituksen ansiosta kirjasta tuli juuri niin rehellinen, välillä vihainen ja tragikoominen kuin eletty elämäkin tuolloin oli.

Hyvästi homeinen Monrepos

Muutto uudelle paikkakunnalle kääntyikin homeen takia ansaksi, joka tuhosi fyysistä ja henkistä terveyttä.

Kuvataiteilija Ilona Valkonen muutti perheineen Loviisaan. Pian perhe alkoi oireilla rajusti. Löytyi hometta. Valkosen tapaus muistuttaa Ahtisen kokemusta hometaloprosessista. Voitto oikeudessa ei ratkaissut asioita. Tilanne ei ole neljässä vuodessa vielä lopullisesti purkaantunut, mutta enää perhe ei asu hometalossa.

Loviisa Monrepos on evakkoaikana syntynyt maalausinstallaatio. Siinä kaupunki on kulissi. Rakennusten seinään Valkonen on maalannut graffiteja, joista homeeseen vihkitynyt tunnistaa sanoja kuten Penicillium, Aspergillus, jotka ovat ihmiselle vaarallisten rakennuksissa esiintyvien homeiden nimiä.

Pittoreskista ympäristöstä oli tullut väkivallan näyttämö.

- Loviisa Monrepos´ta voi katsoa paikkakunnan muotokuvana tilanteessa, jossa kaupunki on kääntänyt selkänsä katsojalle. Onnellinen elämänmuutos, muutto uudelle paikkakunnalle, kääntyikin homeen takia ansaksi, joka tuhosi fyysistä ja henkistä terveyttä kiihtyvällä vauhdilla. Ympäröivään elämään ja ihmisiin oli vaikea saada yhteyttä, kun oma terveydellinen ja taloudellinen ahdinko sekä evakkoelämäntilanne erotti perheemme muille yhteisestä arjen todellisuudesta. Monrepos eli lepopaikkani merkitsikin yllättäen tuhoutumista ja kuolemaa. Pittoreskista ympäristöstä oli tullut väkivallan näyttämö.

Homehtuminen on tavallinen luonnonilmiö.

Homeen kanssa ei ole helppo tehdä sovintoa. Valkonen reagoi yhä homeongelmaisissa tiloissa. Altistuminen rajoittaa loppuelämän sitä, millaisissa tiloissa pystyy elämään ja työskentelemään. Kuitenkin Valkosen mukaan suuremman vahingon perheelle aiheuttivat myyjien suhtautuminen tilanteeseen, vastuun pakoilu ja asian hoito, kuin itse home.

- Homehtuminen on tavallinen luonnonilmiö. Tietenkin ensisijaisesti pitäisi rakentaa ja hoitaa kiinteistöjä niin, etteivät ne homehdu. Jos homevaurioita on kuitenkin päässyt jo syntymään, tilanne pitää yrittää korjata ajanmukaisen tiedon mukaan.

Sovintoehdotus homeelle

Home sweet home on kuvataitelija Jan Anderźenin ja puuseppä, arkkitehti Lars Mattilan yhteistyö, johon liittyy tämä Mattilan kirjoittama kannanotto:

Sisäilman erottaminen ulkoilmasta on avaruusajan tuote. Rakennukset, toinen vaatekertamme, ovat näinä vuosikymmeninä lähentyneet ominaisuuksiltaan avaruuspukua. Samaa vauhtia kuin olemme menettäneet sekä kosketuksemme että otteemme maapallon ilmastoon olemme kohdistaneet kontrollimme rakennusten sisälle.

Tällä hetkellä vietämme sisätiloissa yli 90 % ajastamme. Hengitämme laittein suodatettua, keinotekoista sisäilmaa ajatellen, että se on puhdasta ja että olemme eristyksissä turvassa. Kuitenkin muhimme myrkyllisten materiaaliemme ja tavaroidemme keskellä, oman aineenvaihduntamme kuonassa. Kun sitten sairastumme, syytämme mikrobeja.

Käymme sotaa mikrobeja vastaan yhä uusin kemikaalein, välittämättä siitä, että tapamme meille suotuisatkin lajit. Näin teemme tilaa niille lajeille, joille olemme täysin puolustuskyvyttömiä. Mitä enemmän eristämme ja desinfioimme, sitä allergisemmiksi tulemme; elimistömme ei osaa käsitellä niitä myrkkyjä, joita toimintamme aiheuttaa. Kipeinä homeisissa taloissamme silti uskomme ilmastointikoneisiin ja puhdistusaineisiin, eristäytymiseen ja sodankäyntiin.

Mikrobiologia on tuottanut valtavan määrän tietoa siitä, miten mikrobit eroavat toisistaan ja miten niiden kanssa tulisi elää, mutta me hyljimme tuota tietoa tai sovellamme sitä väärinpäin. Hämmennymme, kun kuulemme sen luonnollisen asian, että sienimetsässä on enemmän mikrobeja kuin hometalossa. Emme näe laatua, ainoastaan määrän. Edessä voi olla aika, jolloin käymme metsässä suojapussi päässä, etteivät itiöt mene henkeen. Kaupunkiin palattua tukehdumme surullisesti oman kotimme sisäilmaan.

Mikä home on - miksi se on? Tämä teoskokonaisuus käsittelee sopua homeen kanssa.

Mutta Jan Anderzénin ja Lars Mattilan Home sweet home -näyttelykokonaisuus ei tee sitä sanoin vaan valokuvamontaasien, homelinnojen ja videon muodossa.

Lars Mattila on taiteilijanimi. Arkkitehdin roolissa Mattila käyttää koko nimeään Lars-Erik Mattila. Hän on ottanut kantaa sisäilmaongelmien taustalta löytyvään ajatteluun yle.fi/arkkitehtuuri-sivuilla artikkelissa Kertakäyttörakentamisen on loputtava! Kirjoitus liittyy hänen diplomityöhönsä Tulevaisuuden kerrostalo.

Kanarialintujen hätähuuto

Vanhasta tehdasrakennuksesta Suomen taideakatemialle remontoidut tilat Kalliossa peruskorjattiin kosteusvaurioiden takia kahdesti, turhaan. Koulun oli muutettava pois tiloista ongelmien takia. Moni taideakatemialainen altistui, ja koki omakohtaisesti sisäilmaongelmiin liittyvän torjunna, epäilyn ja voimattomuuden. Siinä yhteydessä syntyi useita taiteen muotoon tiivistyneitä teoksia sisäilmaongelmista ja Hometaideakatemia -sivusto. Yksi altistuneista opiskelijoista, Haidi Motola, teki kunnioitettavan dokumenttien kokonaisuuden ihmisten kokemuksista home-ongelmien kanssa. Motola on jakanut laajan materiaalinsa netissä. Se löytyy täältä.

Mutta nyt elokuvateattereihin on tullut Jari Kokon tuore dokumentti nimeltä Kanarialinnut. Aikoinaan kaivosmiehillä oli kanarialintu häkissä mukana maan alla. Kun lintu alkoi voida huonosti, se oli merkki, että ilmassa on vaarallisia aineita. Mistä sisäilmaongelmista kärsivät ihmiset ovat varoitus? Jari Kokon ohjaamassa dokumenttielokuvassa Kanarialinnut he kertovat kokemuksistaan. He hälyyttävät rakentamisen ongelmista, joihin yhteiskunnan pitäisi reagoida. He kertovat väliin putoamisesta. Näissä tarinoissa on sovinnon tekeminen yhteiskunnan kanssa vielä kesken. Kanarialinnut-elokuvaa esitetään kesän aikana eri puolella Suomea. Sen voi nähdä seuraavaksi Tampereella 12.6. klo 17 Art House Niagarassa. Elokuussa se esitetään mm. Turussa, Oulussa, Lahdessa ja Kuopiossa. Syksyllä nähdään televisiossa Ylen Dokumenttiprojektissa.