Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Kuinka tehdä sovinto homeen kanssa

Pysäytyskuva videoteoksesta Sovitus
Stillkuva teoksesta Sovitus. Jan Anderzén ja Lars Mattila, 2014 Pysäytyskuva videoteoksesta Sovitus Kuva: Lars Mattila, Jan Anderzen lars-erik mattila

On monta tapaa tehdä sovinto homeen kanssa. Vaativinta ei ole välttämättä kohdata itse home-ongelma, vaan yhteiskunnan reaktiot, turvaverkon pettäminen. Tässä sarjakuvapäiväkirja, maalauksia ja dokumenttielokuva elämästä homeongelman kanssa, ja jälkeen.

sarjakuvapiirros
Hometalon ostanut etsii lohtua Lauri Ahtisen sarjakuvakirjassa Homepäiväkirjat, 2015 sarjakuvapiirros Kuva: Lauri Ahtinen rakenna minut

Ruudut täynnä hometta

Lauri Ahtinen tiivisti kokemuksensa hometalokaupoista sarjakuvapäiväkirjaan, joka on alastonta tunnetta täynnä.

sarjakuvapiirros
Oululaisen sarjakuvataiteilijan kokemukset hometalokaupoista.. sarjakuvapiirros Kuva: Yle / Lauri Ahtinen rakenna minut

- Tarina alkoi tulla ulos ihan itsestään ja puolivahingossa. Ystäväni ehdotti oikeudenkäynnin jälkeisenä päivänä jonkinlaisen grafiikanlehden tai sarjakuvaprintin tekemistä, että ihmiset voisivat ostaa sitä, ja tukea vaikeaa elämäntilannettamme. Sivu, joka lopulta päätyi kanteen, avasi uuden piirtämistyylin kautta uuden tavan kertoa tarinaa, ja päädyin kirjoittamaan sarjakuvaromaania.

- Vaikka koinkin hetkittäin - aika useinkin - hädän, pelon ja vihan tuntemuksia, ei minulla oikeastaan ollut sen suurempaa tarvetta kosto- tai terapiasarjakuvan tekemiseen. Kun kirja oli valmis ja koko elämäntilanne samanaikaisesti laukesi, koin voimakasta helpottuneisuuden tunnetta, joka purkautui kepeänä sisäisenä hihittelynä. Sitä jatkui useamman kuukauden ajan.

sarjakuvapiirros
Yksityiskohta Lauri Ahtisen teoksesta Homepäiväkirjat,2015 sarjakuvapiirros Kuva: Lauri Ahtinen rakenna minut

Lopputuloksena syntyi tavallaan ihan voimauttava kertomus, joten voisin kai ajatella sen täyttäneen oman eheyttävän tehtävänsä, vaikkakin tilaamatta ja kaupan päälle. Samanaikaisesti kun elää vaikeaa aikaa ja piirtää tarinaa, rasitus on kauhea, mutta uskon että tuon rasituksen ansiosta kirjasta tuli juuri niin rehellinen, välillä vihainen ja tragikoominen kuin eletty elämäkin tuolloin oli.

Hyvästi homeinen Monrepos

Monrepos, Loviisa, näkymä kirkolle
Näkymä kirkolle, Loviisa Monrepos -näyttely Galleria Huudossa 2013 oli 22-osainen maalausinstallaatio, joka panoraamana kiertää katsojaa akryyli- ja kananmunatempera, öljy ja alkydi kankaalla sekä vaijerilukkoja, puuta ja naruja. Monrepos, Loviisa, näkymä kirkolle Kuva: Ilona Valkonen ilona valkonen
Muutto uudelle paikkakunnalle kääntyikin homeen takia ansaksi, joka tuhosi fyysistä ja henkistä terveyttä.

Kuvataiteilija Ilona Valkonen muutti perheineen Loviisaan. Pian perhe alkoi oireilla rajusti. Löytyi hometta. Valkosen tapaus muistuttaa Ahtisen kokemusta hometaloprosessista. Voitto oikeudessa ei ratkaissut asioita. Tilanne ei ole neljässä vuodessa vielä lopullisesti purkaantunut, mutta enää perhe ei asu hometalossa.

Monrepos, Loviisa, roskakontti
Roskakontti, maalaus Ilona Valkonen,2013 Monrepos, Loviisa, roskakontti Kuva: Ilona Valkonen roskakontti

Loviisa Monrepos on evakkoaikana syntynyt maalausinstallaatio. Siinä kaupunki on kulissi. Rakennusten seinään Valkonen on maalannut graffiteja, joista homeeseen vihkitynyt tunnistaa sanoja kuten Penicillium, Aspergillus, jotka ovat ihmiselle vaarallisten rakennuksissa esiintyvien homeiden nimiä.

Pittoreskista ympäristöstä oli tullut väkivallan näyttämö.

- Loviisa Monrepos´ta voi katsoa paikkakunnan muotokuvana tilanteessa, jossa kaupunki on kääntänyt selkänsä katsojalle. Onnellinen elämänmuutos, muutto uudelle paikkakunnalle, kääntyikin homeen takia ansaksi, joka tuhosi fyysistä ja henkistä terveyttä kiihtyvällä vauhdilla. Ympäröivään elämään ja ihmisiin oli vaikea saada yhteyttä, kun oma terveydellinen ja taloudellinen ahdinko sekä evakkoelämäntilanne erotti perheemme muille yhteisestä arjen todellisuudesta. Monrepos eli lepopaikkani merkitsikin yllättäen tuhoutumista ja kuolemaa. Pittoreskista ympäristöstä oli tullut väkivallan näyttämö.

Monrepos, Loviisa, Raatihuone
Loviisa Raatihuone,maalaus Ilona Valkonen,2013 Monrepos, Loviisa, Raatihuone Kuva: Ilona Valkonen raatihuone
Homehtuminen on tavallinen luonnonilmiö.

Homeen kanssa ei ole helppo tehdä sovintoa. Valkonen reagoi yhä homeongelmaisissa tiloissa. Altistuminen rajoittaa loppuelämän sitä, millaisissa tiloissa pystyy elämään ja työskentelemään. Kuitenkin Valkosen mukaan suuremman vahingon perheelle aiheuttivat myyjien suhtautuminen tilanteeseen, vastuun pakoilu ja asian hoito, kuin itse home.

Monrepos Loviisa, entinen postin kulma
Entinen posti, maalaus Ilona Valkonen,2013 Monrepos Loviisa, entinen postin kulma Kuva: Ilona Valkonen loviisa

- Homehtuminen on tavallinen luonnonilmiö. Tietenkin ensisijaisesti pitäisi rakentaa ja hoitaa kiinteistöjä niin, etteivät ne homehdu. Jos homevaurioita on kuitenkin päässyt jo syntymään, tilanne pitää yrittää korjata ajanmukaisen tiedon mukaan.

Monrepos, Loviisa kirkko ja 8.4.1918 muistomerkki
Muistomerkki, maalaus Ilona Valkonen, 2013 Monrepos, Loviisa kirkko ja 8.4.1918 muistomerkki Kuva: Ilona Valkonen 8.4.1918 muistomerkki

Sovintoehdotus homeelle

Jan Anderzen ja Lars Mattila, Home Sweet Home
Jan Anderźen ja Lars Mattila: Home sweet home, taidenäyttely Titanik galleriassa Turussa 2014, Projekti jatkuu Pirkanmaan 6. triennaalissa syksyllä 2015. Jan Anderzen ja Lars Mattila, Home Sweet Home Kuva: Jan Anderzen rakenna minut

Home sweet home on kuvataitelija Jan Anderźenin ja puuseppä, arkkitehti Lars Mattilan yhteistyö, johon liittyy tämä Mattilan kirjoittama kannanotto:
Yksityiskohta teoksesta, 2014
Teoksesta Hometriptyykki, Jan Anderzén ja Lars Mattila,2014 Yksityiskohta teoksesta, 2014 Kuva: Lars Mattila, Jan Anderzen rakenna minut

Sisäilman erottaminen ulkoilmasta on avaruusajan tuote. Rakennukset, toinen vaatekertamme, ovat näinä vuosikymmeninä lähentyneet ominaisuuksiltaan avaruuspukua. Samaa vauhtia kuin olemme menettäneet sekä kosketuksemme että otteemme maapallon ilmastoon olemme kohdistaneet kontrollimme rakennusten sisälle.

Yksityiskohta teoksesta, 2014
Teoksesta Hometriptyykki, Jan Anderzén ja Lars Mattila,2014 Yksityiskohta teoksesta, 2014 Kuva: Lars Mattila, Jan Anderzen rakenna minut

Tällä hetkellä vietämme sisätiloissa yli 90 % ajastamme. Hengitämme laittein suodatettua, keinotekoista sisäilmaa ajatellen, että se on puhdasta ja että olemme eristyksissä turvassa. Kuitenkin muhimme myrkyllisten materiaaliemme ja tavaroidemme keskellä, oman aineenvaihduntamme kuonassa. Kun sitten sairastumme, syytämme mikrobeja.

Käymme sotaa mikrobeja vastaan yhä uusin kemikaalein, välittämättä siitä, että tapamme meille suotuisatkin lajit. Näin teemme tilaa niille lajeille, joille olemme täysin puolustuskyvyttömiä. Mitä enemmän eristämme ja desinfioimme, sitä allergisemmiksi tulemme; elimistömme ei osaa käsitellä niitä myrkkyjä, joita toimintamme aiheuttaa. Kipeinä homeisissa taloissamme silti uskomme ilmastointikoneisiin ja puhdistusaineisiin, eristäytymiseen ja sodankäyntiin.

Näyttelystä Home sweet home Titanik-galleria 2014
Ilmanvaihto, Jan Anderzén ja Lars Mattila, 2014 Näyttelystä Home sweet home Titanik-galleria 2014 Kuva: Lars Mattila, Jan Anderzen rakenna minut

Mikrobiologia on tuottanut valtavan määrän tietoa siitä, miten mikrobit eroavat toisistaan ja miten niiden kanssa tulisi elää, mutta me hyljimme tuota tietoa tai sovellamme sitä väärinpäin. Hämmennymme, kun kuulemme sen luonnollisen asian, että sienimetsässä on enemmän mikrobeja kuin hometalossa. Emme näe laatua, ainoastaan määrän. Edessä voi olla aika, jolloin käymme metsässä suojapussi päässä, etteivät itiöt mene henkeen. Kaupunkiin palattua tukehdumme surullisesti oman kotimme sisäilmaan.

Mikä home on - miksi se on? Tämä teoskokonaisuus käsittelee sopua homeen kanssa.

Mutta Jan Anderzénin ja Lars Mattilan Home sweet home -näyttelykokonaisuus ei tee sitä sanoin vaan valokuvamontaasien, homelinnojen ja videon muodossa.

Lars Mattila on taiteilijanimi. Arkkitehdin roolissa Mattila käyttää koko nimeään Lars-Erik Mattila. Hän on ottanut kantaa sisäilmaongelmien taustalta löytyvään ajatteluun yle.fi/arkkitehtuuri-sivuilla artikkelissa Kertakäyttörakentamisen on loputtava! Kirjoitus liittyy hänen diplomityöhönsä Tulevaisuuden kerrostalo.

Kanarialintujen hätähuuto

Vanhasta tehdasrakennuksesta Suomen taideakatemialle remontoidut tilat Kalliossa peruskorjattiin kosteusvaurioiden takia kahdesti, turhaan. Koulun oli muutettava pois tiloista ongelmien takia. Moni taideakatemialainen altistui, ja koki omakohtaisesti sisäilmaongelmiin liittyvän torjunna, epäilyn ja voimattomuuden. Siinä yhteydessä syntyi useita taiteen muotoon tiivistyneitä teoksia sisäilmaongelmista ja Hometaideakatemia -sivusto. Yksi altistuneista opiskelijoista, Haidi Motola, teki kunnioitettavan dokumenttien kokonaisuuden ihmisten kokemuksista home-ongelmien kanssa. Motola on jakanut laajan materiaalinsa netissä. Se löytyy täältä.

Mutta nyt elokuvateattereihin on tullut Jari Kokon tuore dokumentti nimeltä Kanarialinnut. Aikoinaan kaivosmiehillä oli kanarialintu häkissä mukana maan alla. Kun lintu alkoi voida huonosti, se oli merkki, että ilmassa on vaarallisia aineita. Mistä sisäilmaongelmista kärsivät ihmiset ovat varoitus? Jari Kokon ohjaamassa dokumenttielokuvassa Kanarialinnut he kertovat kokemuksistaan. He hälyyttävät rakentamisen ongelmista, joihin yhteiskunnan pitäisi reagoida. He kertovat väliin putoamisesta. Näissä tarinoissa on sovinnon tekeminen yhteiskunnan kanssa vielä kesken. Kanarialinnut-elokuvaa esitetään kesän aikana eri puolella Suomea. Sen voi nähdä seuraavaksi Tampereella 12.6. klo 17 Art House Niagarassa. Elokuussa se esitetään mm. Turussa, Oulussa, Lahdessa ja Kuopiossa. Syksyllä nähdään televisiossa Ylen Dokumenttiprojektissa.

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.