Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Lomamatka 80-luvulle pääkuva

Lailan matkapäiväkirja

Laila on maalannut juuri graffitin.
Laila on maalannut juuri graffitin. Laila on maalannut juuri graffitin. Kuva: Yle laila on maalannut juuri graffitin.

Lailan lomamatkan kohokohtia olivat graffitien teko, Kauhujen ilta, sekä ajomatkat jutteluineen.

Kasarikuteet ja ennakkoluulojen kohtaaminen

Koekuvauksissa kuvailin, että hirveimpiä 80-luvun kuteita ovat vaaleat farkkutakit, kivipestyt farkut ja kaikki pastellisävyt, jotka eivät ehdottomasti sovi minulle. Arvatenkin minut vaatetettiin juuri noihin sävyihin, toiveideni vastaisesti (mielikuvituslistallani paistoivat neonvärit ja vyötäröä hoikentavat vaatteet). Pelastuksekseni jäykät kivipestyt farkut, joissa ei olisi pystynyt istumaankaan, olivat vain varahousuina. Yllätyksekseni tykkästyin kuitenkin melkein heti uuteen tyyliini ja sopeuduin siihen nopeasti.

Suurin elämänmuutos kohdistui kuitenkin aamurutiineihini, nimittäin meikkaamiseen ja pakkeloimiseen. Jo hiusten kreppaaminenkin vei aamuisin aikaa puoli tuntia, normaalin kolmen minuutin pikameikin ja hiustenlaiton sijaan. Rankan hajuisen itseruskettavan moussen jätin suosiolla käyttämättä, vaikka sainkin stailaajalta palautetta ja ihmettelyä, että "miksi et ole ruskettunut?".

Lomamatkan rokkarit Elina ja Laila valmistautuvat Ladassa lähtöön.
Lada-mimmit valmiina seikkailuun. Lomamatkan rokkarit Elina ja Laila valmistautuvat Ladassa lähtöön. kamerat

Rekvisiitaksi minulle annettiin rannekello, joka ei tietenkään toiminut. Tietämättömyys kellonajoista olikin kaikista koettelevin kokemus. Olin myös valmistautunut otsapermikseen ja jonkinlaisiin hiusraitoihin, mutta sainkin niiden sijaan mukaani matkalle kreppiraudan. 80-luvun lomamatkan jälkeen tunsin hiukseni aivan latteiksi lättänöiksi (jotka ne oikeasti ovatkin) ja kreppirauta jäi "ON" -asentoon.

Matkan jälkeen olen kiinnittänyt huomiota kaikkeen mahdolliseen 80-luvun tyyliin, johon olen kirppareilla törmännyt. Olenkin laajentanut tuon ajan vaatekokoelmaani entisestään. Nyt kokoelmassani on kahdet haalaritkin, farkkutakki ja valkaistut housut, joita tosin en uskalla laittaa päälleni ennen kuin tuunaan niitä hieman nykypäivään sopivimmiksi.

Ensimmäinen päivä - Aikamatka

Passintarkastus, jännitystä, odottelua, salaisuuksia, yllätyksiä ja kännilasit

Saavuimme Elinan kanssa Pasilan studioille kirjaimellisesti juosten ja puuskuttaen tulipunaisina. Aikamatkamme starttasi cocktailtilaisuudesta, jossa tarjottu vihreä juoma oli hitusen epäilyttävää. Muistan ohittaneeni studioilla pitkän tyypin, jolla oli yllään 80-luvun kuteet. Näinköhän tuo tyyppi tulee vielä mukaan meidän porukkaamme? Kyselin asiaa kuvausryhmältä ja vastaukseksi sain, että "tuo poika on meillä työharjoittelussa". Ei kyllä ihan uponnut.

Päivän aikana tapahtui paljon. Kävimme hakemassa aidot 80-luvun pokilla varustetut silmälasit läheisestä kakkulaliikkeestä ja ne olivat just täydelliset. Päivän aikana kuitenkin huomasin, että minulla oli hieman ”känninen” olo, aivan kun päässäni olisivat olleet ne kännilasit, joita kokeillaan peruskoulussa opetustarkoituksessa, - et varmasti osu palloon, kun sinulla on nämä kännilasit päässäsi. Niin, siltä ne keltaiset isot lasit tuntuivat koko viikon ajan ja se toi oman haastavuuden viikkoon ja lisäsi jännitystä myös Ladalla ajeluun.

Laila, Elina ja Mika Ladassa kohti 80-lukua.
- Seuraavasta oikeaan, Laila ohjeistaa Mikaa kohti 80-lukua. Laila, Elina ja Mika Ladassa kohti 80-lukua. lada

Kaiken stailauksen, alkutunnelmien ja valokuvausten jälkeen meidät ohjattiin ulos. Pihalla meitä odotti kolme kankailla peitettyä autoa. Kaikkien mielenkiinto kiinnittyi sporttisempaan automalliin ja Mika koettikin varata sen itselleen, mutta myöhästyi nopean Monan tieltä. Arvaan kuitenkin, että näin oli suunniteltukin, että minä, Elina ja Mika muodostaisimme rokki-Ladan.

Ja niin sitten lähdimme pikku Ladallamme liikenteeseen. Määränpäänämme oli hämyisästi kirjekuoresta löytynyt osoite. Saavuimme paikkaan, jonka logossa on kuvattuna kaksi iloista pupua asettuneina peräkkäin. Majoituimme mökkeihin, joissa uni maistui vaikka palelimmekin, sillä emme Elinan kanssa hoksanneet laittaa patterilämmitystä päälle, toisin kuin Mika oli tehnyt viereisessä lämpimässä mökissä.

Toinen päivä - Jumppaa ja rallia

Rallailua ja työharjoittelija tienvarressa

"Ho hoo! Aamu hoi ja pukekaahan jumppavaatteet ylle! Huh huh kun on rankat kuteet..."
Aamu potkaistiin käyntiin sähäkällä jumpalla 80-luvun tyyliin. Jumppaa odotellessani kuvasin Elinan vasarapotkuja, sekä pelastin kastematoja liiskaantumasta jumppamattojen alle, sillä matoraukat olivat säikähtäneet tömistelyä ja nousseet pintaan. Kuskasin niitä turvallisesti muutaman metrin päähän heinikon juureen.

Sitten olikin aika lähteä jatkamaan matkaa. Tänään oli minun vuoroni rallailla Ladalla.

Oho! Liftari tienvarressa!

Kävimme pikaisen keskustelun siitä, että otammeko random-tyypin matkaan vai emme. Kun otimme liftarin kyytiin, tunnistin hänet samantien aiemmin näkemäkseni ”Ylen työharjoittelijaksi”. Että semmoista peliä. Ramin piti päästä treffaamaan Janea, joka ilmeisesti liikkui samoilla tienoilla kuin kirjekuoresta löytämämme määränpää tulisi olemaan.

Minne me saavuimme? Rallia, pääsemmekö oikeasti ajamaan rallia...

Ennen rallitehtävää paistoimme makkaraa. Kerkesin myös vetää tirsat omenapuun alla, sekä voittaa ylivoimaisesti ladalaisten välisen tikkamatsin. Sitten tuli kutsu nuotituskilpaan. Parhaiten nuotitti Mona, joka myös kaikkein innokkaimmin halasi ralliauton kyytiin, hänen kaikkien aikojen ralli-idolinsa kanssa. Mona varmasti on kirjoittanut tästä päivästä kunnon hehkutuksen, sillä tämä päivä oli ehdottomasti Monan unelma, ja jossa me muut olimme enemmänkin vain hengessä mukana ja kannustamassa.

Kolmas päivä - Graffiteja Turussa

Tämä päivä oli ehdottomasti minun parhaimpani!

Haastavan tästä päivästä teki ihan ihmeellinen vointini, minulla oli päänsärkyä ja kaikki flunssan oireet. Onneksi kunto koheni särkylääkkeellä ja rukouksella.

Lomamatka 80-luvulle graffiti
Tero Karvisen taidonnäyte. Lomamatka 80-luvulle graffiti turku

Päivän tehtävänä oli graffitin maalaaminen. Graffitit ovat minulle tuttuja, sillä olen tehnyt Joensuun keskustaan sähkökaapin kylkeen teoksen nimeltä ”Electrick Orange” eli ”Sähköinen Appelsiini” ja olen saanut siitä pelkästään iloista ja hyvää palautetta.

Turun Itäharjun graffiti-kukkuloilla oli todella paljon paleoliittisen graffiti-ajan jäännöksiä ja paksuja maalikertymiä aivan kuin liuskekiviä konsanaan. Matkamuistoksi löysin hyvän palan kovettunutta maalikertymää, jossa laskin olevan yli 100 maalikerrostumaa päällekkäin. Oli myös hienoa tutustua Tero Karviseen, yhteen Suomen parhaista graffititaiteilijoista.

Mikan kanssa olimme oiva tiimi ja lyhyessä ajassa sprayasimme ”meidän Ladan” bunkkerin seinään ja voitimme autoomme karvanopat. Wiihuu!

Kun illalla kun saavuimme Härmälinnaan, minut vinkattiin nurkan taakse syrjään. Minulle tarjottiin hämyistä tehtävää, josta ei kukaan muu kuin Elina, ei saisi tietää mitään ennen myöhempää iltaa. Stailaaja saapui huoneeseemme ja päähäni aseteltiin musta peruukki. Hampaisiini vedettiin mustaa lakkaa. Elinasta muovattiin vaihtelun vuoksi Elina Elmstreet, sillä muutenhan Elinan outlook oli rokahtavampi, minun pehmeisiin pastellisävyihin ja kreppikampaukseen verrattuna.

Oli aivan ihanaa päästä pelottelemaan ihmisiä ja eläytymään vampyyrin rooliin, sillä olenhan larpannut muutaman kerran ja järjestänyt kolme kertaa koulullani Halloween elokuvailtoja. Huomasin, että varsinkin Mika ja Mona olivat todenteolla hämmentyneitä ja peloissaan suuresta muutoksestani. Kaikkein hauskinta kasvomaalauksen lisäksi oli kauhutarinoiden lukeminen lapsille teltassa. Erityisesti ”Tädin maksa” -tarina miellytti poikia.

Laila Kauhujen yön videon kuvauksissa.
Laila Kauhujen yön leffakuvauksissa. Laila Kauhujen yön videon kuvauksissa. kauhujen yö

Saimme Elinan kanssa vielä yöksikin yhden tehtävän. Meidän oli määrä käsikirjoittaa ja kuvata lyhyt kauhuelokuva! Huitsin hienoo ja täysikuuhan jo siinä valmiiksi mollotti taivahalla. Houkuttelin mukaan hommiin myös Mikan ja Ramin sekä näyttelijöiksi Monan, Markon ja Janen, joista jokainen teki kehuttavan roolisuorituksen. Mika vastasi pääasiassa kässäristä, minä ohjauksesta ja kuvauksesta. Toivottavasti tykkäätte lyhäristämme!

Neljäs päivä - Maksamme velkaa

Musiikillista hyväntekeväisyyttä ja mielenosoitus

Aloitimme päivän tiivistetyllä Ruisrock -historiikilla, jonka meille kertoi Tommi Läntinen.

Laila tekee hiekkalinnan Yyterissä.
80-luvulla rakennettiin paljon hiekkalinnoja. Laila tekee hiekkalinnan Yyterissä. yyteri

Aamulla meidät jaettiin kahteen ryhmään: Elina ja Mika pääsivät runoilemaan kantaaottavia biisejä Pelle Miljoonan kanssa, kun Rami ja minä jatkoimme kaupunkikierrokselle Tommi Läntisen kanssa. Tommi kertoi Ruissalossa meille Ruisrockin historiasta. Tommi on muuten hyvä tyyppi, joka tykkää sarjiksista.

Ramilla on jännä taito esittää yllättäviä ja äkkiarvaamattomia kysymyksiä kaikille. Tommin kanssa puhuimme Turun keskustan terassilla sielusta ja sen vaelluksesta. Sen jälkeen menimme syömään ja kun kaiken piti olla äärimmäisen 80-lukuista niin minulta kiellettiin vihreä tee ja sain juoda vain mustaa teetä. Olin todella ihmeissäni siitä, että ihmiset eivät 1980-luvulla juoneet vihreää teetä laisinkaan. Onko tämä totta?

Täydellä vatsalla oli hyvä aloittaa valmistautuminen rauhanmielenosoitukseen. Rauha on aiheellinen ja tärkeä asia jokaisella vuosikymmenellä, sillä ihminen on sotainen ja historia toistaa itseään. Tarvitaan siis kansalaisaktiivisuutta peliin rauhan puolesta! Maalasimme iskulauseita kyltteihin ja kankaisiin, sillä välin toisaalla oli syntynyt oivallinen huudettava iskulause, joka herätti kanssakulkijoiden huomion tehokkaasti!

Mielestäni meidän olisi aiheellista ja tärkeää osoittaa mieltämme luonnon puolesta niin, että Suomeen ei perusteta uusia kaivoksia eikä Suomi olisi mukana Antarktiksen öljynporauksessa, sademetsien hakkuissa tai lisäämässä ydinvoimaa. Järjellä ja filosofisesti ajateltuna, luonto ei tarvitse ihmistä elääkseen, mutta ihminen tarvitsee luontoa, joten kun suojelemme luontoa, niin samalla mahdollistamme elämämme tällä planeetalla jatkossakin.

Lomamatkalaiset ajavat rantakirpulla Yyterissä.
Kaasuttelua kasarilla. Lomamatkalaiset ajavat rantakirpulla Yyterissä. rantakirppu ajelulla

Renen päivällä tekemä sanoitus nälänhädästä on hyvin mukaansatempaava ja ajatuksia herättävä. Musiikki vetoaa ihmisien tunteisiin ja sillä pystyy jopa parantamaan maailmaa. Laulakaa tekin mukana, kuten mekin, sillä yhteislaulun voimin syntyy yhteisöllisyyden ja iloisuuden tunteita.

Viides päivä - Ydinlaskeuma uhkaa

Päivän Tshernobyl ja väestönsuojan rakentaminen

Muistan sen kolean päivän, kun tuntui että paleltaa vaikka kuinka turaisi vaatetta ylle. Se oli se päivä kun Tsernobyl räjähti ja koko Suomi kavahti.

Lomamatkalaiset säikähtävät mökissä ulkoa kuuluvaa räjähdystä.
Herran jumala, mikä siellä räjähti! Lomamatkalaiset säikähtävät mökissä ulkoa kuuluvaa räjähdystä. santioranta

Näimme Uudessakaupungissa vanhan uutislähetyksen Tshernobylin onnettomuudesta ja saimme tiedon, että parin tunnin kuluessa tuulet puhaltaisivat suuren radioaktiivisen saastepilven yllemme. Tämän vuoksi meidän oli aloitettava välittömästi turvatoimenpiteet ja evakuoitava kaikki tarvittava väestönsuojaan.

Olen monesti miettinyt, että millaista olisi toimia hätätilanteessa, sillä sellainen voi tulla eteen milloin vain. Nyt tuli tilaisuus harjoitella tositoimia. Ilmoittauduinkin oitis pomon rooliin johtamaan evakuointia ja väestönsuojan rakentamista. Jaoin tehtävät ja toimintaohjeet jokaiselle lomalaiselle ja valvoin, että kaikki toimii. Suurin haaste oli naulata ikkunat umpeen, koska koko leirintäalueelta emme löytäneet nauloja emmekä vasaroita, joten luovimme tilanteen käyttämällä eurolavoista vedettyjä ruosteisia nauloja ja vasaran asemasta kiviä ja tiilejä, sillä hätä ei lue lakia.

Laila ilmoittautuu vapaaehtoiseksi pelastustyönjohtajaksi.
Laila ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Laila ilmoittautuu vapaaehtoiseksi pelastustyönjohtajaksi. lomamatka 80-luvulle

Vihdoin saimme väestönsuojan valmiiksi. Suuresta huolesta huolimatta keskustelut väestönsuojassa kehittyivät vähitellen rentoon suuntaan ja loput ajasta jo
nakertelimmekin hapankorpuista eläinhahmoja ja vastaavia. Pomona toimiminen oli hyvä kokemus ja tunsin onnistuneeni siinä varsin hyvin. Vaikka oikea hätätilanne olisikin vaikka kuinka kaaottinen, niin pomon täytyy pystyä hallitsemaan tilanne ja näkemään kokonaisuus, sekä ohjeistamaan toimintaa.

Onnettomuuksien päivä. Matkalla Uudestakaupungista kohti Poria, yritin tunnollisesti lukita Ladan ovia bensa-aseman parkkipaikalla, avain vain oli väärä, nimittäin starttiavain. Olisihan se pitänyt huomata, että Ladan avaimista toinen avain on starttilukkoon ja toinen oven lukkoon. Lopputuloksena oli se, että ainoa starttiavaimemme meni poikki.

Mika ja Rami esittelevät 20 markan seteliä.
Rami ja Mika jäivät huoltamolle tuhlaamaan matkakassaa. Mika ja Rami esittelevät 20 markan seteliä. 20 markan seteli

Kameramies ja Mika lohduttivat, että hekin olivat aiemmin yrittäneet saada ovet lukkoon samalla starttiavaimella. Avaimet olivat vanhat, väsyneet ja moneen kertaan väännetyt. Avaimen aika oli siis tullut nyt täyteen. Onneksi kuvausryhmän huoltohenkilökunta toimi ripeästi ja he saivat teetettyä uuden avaimen jo illaksi. Ryhmähali pelasti tilanteen ja pääsimme jälleen Ladan kyytiin.

Kuudes päivä - Dingon jäljillä Porissa

Purjelautailua ja never ending ketchup!

Aamu alkoi Porin Yyterissä. Ladan jengi hajaantui ja jäin ”orpona” rannalle rakentamaan hiekkalinnaa poikien kanssa, mutta hiekkalinnan rakentaminen olikin hauskaa puuhaa, varsinkin kun Nisusten Marko ajoi yllätykseksi hiekalle kultaisella hiekkakirpulla ja pääsimme ajelulle. Siinä sitten porukalla vedettiin kahdeksikkoa sannalla niin että hiekka narskui hampaissa.

Kahdeksankymmentäluvun lomamatkalaiset surfaavat Yyterissä.
Surfaus oli kasarilla suosittua. Kahdeksankymmentäluvun lomamatkalaiset surfaavat Yyterissä. surfaus

Oli myös jännittävää päästä kokeilemaan purjelautailua. Aluksi sain vain upean, ison ja kipeän mustelman sääreeni, kun yritin pysyä laudalla. Lopulta sain tuulta purjeeseen ja tasapainoilemaan laudalla useammankin metrin verran. Innostuin kovasti purjelautailusta ja tarkoituksenani onkin päästä ensi kesänä kokeilemaan sitä uudestaan, nykyaikaisilla välineillä.

Loppupäivästä löysimme aivan 80-luvulle jämähtäneen ravintolan, jossa myytiin sen ajan postikortteja ja koko sisustus, tunnelma, ruoka, menu ja jopa henkilökunta ja asiakkaat tuntuivat jostain syystä 80-lukulaisilta. Ja ne ketsuppipullot olivat myös totaalisesti 80-luvulta. Ehkä ketsuppipullojen sisältö kuitenkin vaihdetaan aika ajoin uuteen.

Illalla menimme baariin pomppimaan Even (ex-Dingo) tahtiin. Autiotalo kolahti niin, että lauloimme riehakkaasti mukana ja minä räpsin valokuvia vanhalla kunnon filmikameralla, jollaista mummini käytti vielä muutama vuosi takaperin.

Seitsemäs päivä - Jenkkifutis RULES!

Huuda punainen ja valkoinen, siis punainen ja valkoinen!

Viimeistä päivää viedään ja paluu pääkaupunkiin on tapahtunut!

Viimeisenä päivänä meidät ohjattiin pelikentälle ja kerrottiin päivän tehtävät. Me tytöt ja pikkupojat muodostaisimme Janen johdolla cheerleader kannustusjoukkueen ja Rami, Tero ja Marko ottaisivat osaa amerikkalaiseen jalkapallo-otteluun. Siis menisivät toden teolla taklattaviksi ja rökitettäviksi..

Susanna Vainiola juontaa lomamatkalaisten cheerleader-esityksen Velodromilla Helsingissä.
Susanna Vainiola ja cheerleaderit. Susanna Vainiola juontaa lomamatkalaisten cheerleader-esityksen Velodromilla Helsingissä. jenkkifutis

Päivään kuului paljon odottelua. Suurin osa ajasta meni hieltä haisevassa pukukopissa lojuen. Pikaisten harjoitusten jälkeen pidimme matsin väliajalla cheerleader esityksen, jossa heiluttelimme punaisia ja valkoisia pompomeja ja huusimme kannustushuutoja meidän omille pelaajakokelaillemme.

Viikko meni sukkelaan ja olisihan tuossa mennyt vielä kepeästi muutama päivä lisää lomaillessa, mutta pakko oli palata Pasilan studioille, luovuttaa kaikki 80-luvun kuteet pois ja pukea päälle tylsemmät normivaatteet. Kiitos kaikille ikimuistoisesta kesäkuun aikamatkasta.

Parhain terveisin ”kasari” Laila.

Lailan parhaat reissussa

Mahtavat kanssaihmiset, niin lomalaiset kuin koko työryhmä. Graffiti-kukkulat, Kauhujen ilta ja kauhuelokuvan kuvaukset keskellä yötä sekä kaikki ajomatkat ja juttelut matkojen aikana.

Lailan opitut asiat

Älä aja autoa, jos väsyttää. Älä yritä lukita auton ovia väärällä avaimella. Yksin ei pärjää ihminen ja toisten kuuntelu on opettavaista. 80-luvulla oli hauskaa ja rentoa elämää eikä oltu vielä kiinni kännyköissä ja tietokoneissa. Se on oikeasti vapauttava tunne, kannattaa kokeilla. Silloin jää omalle elämälle ja pähkäilylle enemmän aikaa. Suosittelen, aikakone on näin keksitty!

Lomamatka terveisin 80-luvulta
Laila