Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Lomamatka 80-luvulle pääkuva

Mikan matkapäiväkirja

Mika ja arpakuutiot.
Mika ja arpakuutiot. Mika ja arpakuutiot. Kuva: Yle mika ja arpakuutiot.

Seuraa kirjailijanurasta haaveilevan Mikan tajunnanvirtaa suoraan 80-luvun sieluun saakka.

Lähtöpäivä - Aikamatka

Ensimmäinen päivä, missä on mun nahkabyysat? Pengoin koko laukun läpi, koska mua pyydettiin esittelemään jotakin vaatetta, joka ehkä huvittaisi näitä kahta daamia, joiden kanssa minun oli määrä lähteä reissuun. Aikaisemmin sovituspäivänä olin sovittanut Jim Morrisonin vanhoja nahkahousuja ja ajattelin, että jos ne nyt kaivaisi tästä lätkäkassista niin saisin mimmit hihittelemään. Mutta minut oli armahdettu, sillä sovituksessa huomautin, että ihan kivat joo, mutta saattaa olla hieman nihkeät kuumassa autossa.

Toinen päivä - Jumppaa ja rallia

Lempivaarassa ei ollut lemmenvaaraa, vaan nukuin yksin pienessä mökissä. Kuuma tuli, kun virittelin sähköpatteria. Koleaan kesäaamuun oli hieno herätä. Kesäkuu oli kylmä niin kuin 80-luvulla oli tapana.

Kävin heti kuikuilemassa tyttöjen mökkiin, josko sieltä saisin kauniimpaa aamukahviseuraa. He eivät olleet oivaltaneet sähköpatterin syvällisempää merkitystä ja olivatkin palelleet koko yön. Voi jos olisimme nukkuneet samassa mökissä, niin yöstä olisi tullut kuuma.

Mimmit sovittelivat sitten jumppapukuja. Ne olivat silkkaa Lempivaaramazquu, kuin suoraan elokuvasta Juokse tai kuole. Selasin omaa mallikansiotani ja etsiskelin päivän vaatetusta lätkäkassin uumenista. En löytänyt painitrikoita, mutta jonkun vanhat collegepöksyt oli tunnollisesti pakattu mukaan. Vein jumppamattoni takariviin, tähtityttö Janen taakse.

Lada startattiin paalupaikalta, olimmehan voittaneet edellisen kilpa-ajelun, mutta rallinopat silti vielä puuttuivat. Tien varressa oli liftari, kai joku surffari lomalla Dressmannin mainoksesta. ”Paina Laila kaasua, nää on mun bileet” meinasin sanoa, mutta koska tapauksella oli dramaturgista merkitystä otimme liftarin kyytiin.

Laila ja Rami aamiaisella Rastilassa.
Ladan jengi sai seurakseen liftari Ramin. Laila ja Rami aamiaisella Rastilassa. rastila

Se oli Rami ”Raato” Faraj, kolmemetrinen jenkkifutari joka oli leppoisaa seuraa. Hän oli liftaamassa, mutta ei tiennyt ollenkaan mihin oli menossa. Horisi jostain Janesta ja kuumasta linjasta, jonka huohotuksia oli kuunnellut 4mk/minuutti + PPM. Muistelin aamujumppaa ja totesin: ”Jane tosiaan on sen arvoinen, että kannattaa lähteä liftaamaan tuntemattomaan.” Lupasin, että kyllä me Jane löydetään.

Saavuimme jonkun vanhan navetan pihaan, jonka isäntä oli myynyt mansikkinsa ja ostanut pari Ford Escorttia. Ja koska maito tulee Lidlistä, on kannattavampaa ajaa Escortia talla pohjassa pitkin soraisia metsäteitä, takapenkillä japanilaisia Akira Kurosawa -diggareita ja antaa heidän lukea nuotteja. Vasen kirraa, töyssy! Varo lampi!

Mies uhosi, että on peruuttanut enemmän kilometrejä Escortillaan kuin mitä minä olen ajanut eteenpäin. Ajattelin, että pääsitkö koskaan sitten perille vai vieläkö peruuttelet? Perusammattimiehen jargoneita. Voisin minäkin vaihdossa nokittaa leikanneeni seitinohuita graavilohisiivuja jo pelkästään viime jouluna niin pitkän rivin, ettei tämän navetan Escorteissa riitä kilometrit mittareita ruuvaamallakaan.

Ralliyleisössä oli niin meluisaa (lapsilla oli kaikenmoisia torvia, marakasseja ja kummelihimmeleitä sekä muita hilavitkuttimia) ettei Escortin moottorin pauke kuulunut metelin ylitse.

Kolmas päivä - Graffiteja Turussa

Pääsimme graffititaiteilija Tero Karvisen oppiin ja maalasimme myös omat töhrymme. Minä piirsin sketsit, mutta Lailailla oli paremmat kannut.

Lomamatka 80-luvulla ohjelmassa Tero Karvinen opastaa Mikaa graffitien maailmaan.
Mestari-Tero ja Oppipoika-Mika. Lomamatka 80-luvulla ohjelmassa Tero Karvinen opastaa Mikaa graffitien maailmaan. tero karvinen

Seinien on oltava harmaita. Kaupungissa ei siedetä värejä, muuten kellokortin leimaaminen ei tuntuisi yhtä hohdokkaalta. Helsingin kaunein kortteli on Merihaka. Ehkä me vielä joskus vedämme Lailain kanssa huput päähän ja hiivimme radanvarteen, piristämme jonkun työmatkaa kauneimmilla väreillä. Luulen, että joku alkuasukas vastusti myös luolamaalauksia. Luolassa täytyy olla kosteaa ja pimeää.

Nakkisormia ja mustaherukkamehua. Halloween ja täysikuu. Viettäisimme villin yön vampyyrien kanssa. Tuhat vuotta yhtä ehtymätöntä orgiaa. En usko, että partaisten harpunsoittajien paratiisi on kauniimpi kuin synti, jonka vain vampyyri voi langettaa.

Elinaa ja Lailaita pyydettiin kuvaamaan jotain päiväkirjaan. Olimme väsyneitä ja vilustuneita, jopa viini oli mustaherukkamehua, ei sillä saisi yhteyttä taiteen ja päihtymyksen jumalaan Dionysokseen. Dionysos kutsui kuitenkin, tehkää draamaa ja luokaa Aristoteleen runousopin mukainen käänne.

Taskussani oli pieni musta kirja, johon luonnostelin draaman kaaren. Meillä on hotelli, meillä on kaksi pelottavaa vampyyria, meillä on Jane yöpuvussa, veitsi ja mustaherukkamehua ja Monica ilman meikkiä. Siinä on kaikki mitä kauhuun tarvitaan.

Käsikirjoitus oli nopea ja suuntaviivainen. Suunnittelin kohtausluettelon. Lailai kuvasi ja ohjasi. Siinä meni koko yö. Dionysos on meille velkaa kukon.

Neljäs päivä - Maksamme velkaa

Kuljimme pitkin sateen piiskaamia katuja ja pohdin vajoaako Turku vihdoin mereen. Se olisi hirvittävää, sillä silloin turkulaiset levittäytyisivät ympäri Suomen maata. Huusin sateeseen; "Ei, ei sotaa!". Ääneni kaikkosi jo kolmannella karjaisulla, mutta yksikään sota ei päättynyt.

Jos järjestäisin oman mielenosoitukseni, mitä sitten vaatisin? Paremmat keittiöviinat, ehkä.

Entä jos tähtäisin pidemmälle? Omaisuuden uusjako, täydellinen reformi kuin kultaisessa Kuubassa, jossa ryöstäisin ylikansalliset yhtiöt ja maailmamme vaurain prosentti ajettaisiin ahtaalle. Heidät vapautettaisiin omaisuuden taakastaan.

Olemme jo nähneet kapitalismin koko elinkaaren. Viimeinen näytös on vielä katsomatta, mutta voimme jo havaita kuinka se tulee päättymään. Rikkauden ja köyhyyden välinen kuilu jatkaa kasvamistaan. Sademetsät on vaihdettu pörssiosakkeisiin ja valtameret, joista elämä muinoin ryömi maalle, on pohjatroolattu ja ryöstökalastettu sukupuuton partaalle. Tyynessä valtameressä lipuu mantereen kokoinen roskalautta, jonka seasta ei pysty paikantamaan edes lentokonetta. Ja köyhimmät kalastajat ryhtyvät merirosvoiksi, ja lopulta virrat ja lähteet muuttuvat vereksi.

Ilmasto lämpenee helteiseksi ja Coca-Cola -company omistaa meidän pohjavetemme ja myy sen meille takaisin pullotettuna. Tiedä sitten pystynkö huutamaan kapitalismin nurin, ehkä ääneni ei kantaudu ja hajoaa vain mutinaksi tuuleen. Saattaisin tyytyä siihen, että ensi kesänä Kallio Block-festareilla emme luovuttaisikaan Helsinginkatua takaisin riistäjille vaan pitäisimme sen itsellämme anarkian kävelykatuna.

Mitä sitten jäi mieleeni hetkestä, jolloin sain tehtäväkseni säveltää ja sanoittaa ja sovittaa biisin, joka pelastaisi Afrikan? Mielestäni Eppu Normaali teki sen jo, vaikka ei tuo kappale pelastanut sarvikuonoja sukupuutolta, koska sarvikuonon sarvesta jauhettu jauhe pelastaa keski-ikäisen pälvikaljun erektiohäiriöiltä.

Rene päätyi levylaulajaksi.
Rene ja taustakööri. Rene päätyi levylaulajaksi. studiossa

Sävellyksestä jäi päällimmäisenä mieleen se, ettemme saaneet bongorumpuja kun soittimet jaettiin. Enkä minä saanut musiikillista lahjakkuutta silloin kun sävelkorvat jaettiin, Alangon perhe oli etusijalla.

Elina sanoi minulle: "Soita C". Minä totesin, että emmekö vain voisi myydä näitä soittimia ja paeta Köpikseen. Niin kuin legendan mukaan Andy aikoinaan kauppasi Pellen bändikamat, ennen kuin perusti Hanoi Rocksin. Ei, seuraavassa hetkessä minä lauloin hirvittävään epänuottiin, Pelle Miljoonalle. Afrikka oli pelastettu neljäsataavuotisesta kirouksestaan kapitalismin riistosta.

Viides päivä - Ydinlaskeuma uhkaa

Arvi Lindin uutiset, siinä on jotain erityistä. Kuin Juri Bashmetin alttoviulun sointu. Elettiin vuotta 1986 - olin kaksivuotias -, mutta muistan silti tuon maailmanlopun uutislähetyksen. Atomipilvi on noussut horisonttiin ja se on matkalla tänne päin. Älkää syökö keltaista lunta. Apteekeista loppuivat joditabletit. Jos kiedomme täti Monican folioon saatamme pelastua. Kuolisin ylläni Elinan villapaita, nuuhkaisin sitä salaa...

Kuudes päivä - Dingon jäljissä Porissa

Pori, jazzia, rokkia vai punkkia? Yyteri ja hiekkarannat. Minulla oli valkoinen kauluspaita ja kiersimme vanhassa kaupungissa. En ajatellut, että valkoinen kauluspaita voisi olla tyylikäs, mutta kyllä se oli.

Lomamatkalaiset tutustuvat Pori-Rockiin Anniksen nuorisotalolla.
Pori-rockin alkeet (lyhyt oppimäärä) Lomamatkalaiset tutustuvat Pori-Rockiin Anniksen nuorisotalolla. anniksen nuorisotalo

Voitimmeko suunnistuksen, mielestäni saavutimme katumuusikot ensimmäisinä. Tanssit alkoivat. Väinö Linnan seteli vuodelta -93 ratkaisi karvanoppien kohtalon. Minulla oli taskussani salakuljetettu Sibelius vuodelta -86, mutta en raaskinut antaa sitä Evelle, annoin sen mieluummin Elinalle muistoksi 80-luvusta.

Viimeinen päivä

Titanic vessakai'uilla Lailain viheltämänä, siihen haikeuteen oli hyvä lopettaa. Aamulla lähdin töihin pilkkomaan kurkkuja lounaalle, ja kuuntelemaan äksyilevää kylmäkköä. Lada oli muuttunut kurpitsaksi. Lumous oli poissa ja Tuhkimo ei jättänyt minulle edes lasikenkää.

  • Lomamatka 80-luvulle: Ladan kesä

    Ladan kesäloma jatkui kiireisenä.

    "Vain kerran, kun kävimme ostoksilla Ikeassa, se päästi sisälle pienen savupilven." Millainen kesä oli palkinto-Ladalla Nisusten matkassa?

  • Lomamatka 80-luvulle: Suomen kasarein kampaus on tässä!

    Voiko tämän kasarimpi enää hiuskuontalo olla?

    Kaikkien aikojen #kasarikesä on täällä! Sen kunniaksi Hittimittari-idoli Mikko Alatalo valitsi Suomen kasareimman kampauksen jakamienne kasarimuistojen joukosta. Lue Mikon perusteet voittajakuvan valintaan. Voiko tämän kasarimpi enää hiuskuontalo olla?

  • Lailan matkapäiväkirja

    Purjelautailua ja never ending ketchup!

    Olen jostain syystä aina tykännyt 80-luvun musiikista ja kuuntelen vanhempieni nauhoittamia C-kasetteja automatkoillani. Muistan että yksi ensimmäisistä minua sykähdyttäneistä kappaleista oli Tina Turnerin -Private Dancer, jonka kuulin radiosta 11-vuotiaana kesämökillä. Tätä blogia kirjoittaessani inspiroidun viime kesän fiiliksiin, kuuntelemalla 80-luvun parasta musiikkia, kuten Michael Jacksonin -Thrilleriä, Nenan -99 Luftbaloonsia ja Cyndi Lauperin -Girls Just Want To Have Fun -biisiä.

  • Mikan matkapäiväkirja

    Kuolisin ylläni Elinan villapaita, nuuhkaisin sitä salaa...

    Seuraa kirjailijanurasta haaveilevan Mikan tajunnanvirtaa suoraan 80-luvun sieluun saakka.