Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Lomamatka 80-luvulle pääkuva

Monican matkapäiväkirja

Monica rallikartturina ja hyvin iloisena
Monica eli Mona rallikartturina. Monica rallikartturina ja hyvin iloisena Kuva: Yle monica rallikartturina

Ensimmäinen päivä - Aikamatka

Käsittämätöntä, miten jokainen oli niin täydellinen valinta kuhunkin autoon. Kaikki matkalaiset olivat ihan helmityyppejä, mutta en olisi voinut kuvitella ketään toista, toiseen autoon. Upeita ihmisiä, juuri oikeissa ryhmissään. Kampauksen muodonmuutos oli shokeeraava, mutta niin kai se oli 80-luvullakin. Puvustuksessa oli nähty todella isoa ja pikkutarkkaa vaivaa. Tykkäsin, että vaatteiden eteen oli tehty työtä. Kaikki oli huolellisesti suunniteltua, koruja ja meikkejä myöten. Autot aivan mahtavia! Vaatteet ja koko stailaus, sopivat todella kympin arvoisesti kunkin autokunnan autoihin.

Toinen päivä - Jumppaa ja rallia

Mona näkee itsensä ensimmäistä kertaa 80- luvun asussa.
Monica alias Mona. Mona näkee itsensä ensimmäistä kertaa 80- luvun asussa. Kuva: Yle mona näkee itsensä ensimmäistä kertaa 80- luvun asussa.

Vain 80-luvulla rallia harrastaneet voivat tietää, missä tunnekuohussa olin koko päivän. Jo Juha Revon nuotituskurssille pääsy ja hänen tapaamisensa oli suuri kunnia. Olin jo henkisesti psyykannut itseni, että onnittelen toista valittua ja sanon hänelle, että nauti joka hetkestä, olet niin etuoikeutettu. Se tunne, kun kuulin oman nimeni! Sen jälkeen en sitten mitään kuullutkaan, kun päässä humisi ihan täysillä. Olisinko tätä ikinä eläessäni uskonut? En, en tosiaankaan, että minä pääsen Juha Kankkusen kyytiin. Juha Kankkunen on 80-luvun rallikansalle Jumalasta seuraava, en tosiaankaan ikinä milloinkaan koskaan olisi voinut uskoa. Ei tätä kukaan usko, vaikka sen televisiosta näkevät.

Mona tekee nuotteja Ladassa ja Juha Repo neuvoo takapenkiltä.
Monica ja Juha Repo. Mona tekee nuotteja Ladassa ja Juha Repo neuvoo takapenkiltä. Kuva: Yle mona tekee nuotteja ladassa ja juha repo neuvoo takapenkiltä.

Kuulin jälkeenpäin Kankkusen kertomana, ettei hän ollut aiemmin ajanut kyseistä pätkää. Kysyin, miten hän sitten pystyi ajamaan niin kovaa. Siellä sentään mentiin mutkikkaalla hiekkatiellä 160 kilometrin tuntivauhtia. - Sinun nuotinluvun mukaan ajoin, Juha vastasi. - Täh? Sen minun söpötykseni mukaan? Tuntia aiemmin opettelin ensimmäistä kertaa nuotteja ja nuotitin jonkun pätkän ihan itse ensimmäistä kertaa koskaan. - Ja sinä väität että sen mukaan ajoit? - Minkäs muunkaan? Kun en ole ennen tätä koko pätkää edes nähnyt, Juha totesi.

Monica on kartturina. Juha Kankkunen ajaa.
Monica ja Juha Kankkunen. Monica on kartturina. Juha Kankkunen ajaa. Kuva: Yle monica on kartturina. juha kankkunen ajaa.

Ilmankos muuten Kankkunen pyysi Repoa, että käykää se reitti paperilla useasti läpi, ettei jää virheitä. Luulin, että tässä halutaan vain antaa täysvaltainen kokemus, että muka nuotituksellani olisi jotain merkitystä. Molempaa Juhaa nauratti, kun olimme lähdössä kolmistaan nuotittamaan pätkää ja sanoin, että lähde äkkiä, ettei joku tuotannosta tule sanomaan, että luulitko tosissasi pääseväsi Kankkusen kyytiin, tules pois sieltä, ei täällä sentään noin hurjia unelmia toteuteta.

Kolmas päivä - Graffiteja Turussa

Monan ja Markon tekemä graffiti maalattuna vanhaan ilmatoruntabunkkeriin Turussa.
Monan ja Markon tekemä graffiti. Monan ja Markon tekemä graffiti maalattuna vanhaan ilmatoruntabunkkeriin Turussa. Kuva: Yle monan ja markon vihreän joen rannalla

Graffitien teko oli todella hauskaa! Mielestäni Markon idea oli loistava ja kantava omaan graffitiin. Sitä oli ilo tehdä ja ajatella niitä taustoja, jotka Markon innoittivat juuri tähän piirrokseen. Oli todella mielenkiintoinen päivä kuulla graffitien historiasta ja sen olemassaolon syistä.

Neljäs päivä - Maksamamme velkaa

Voi miten upea kokemus Renen ja Tiian lisäksi meille kaikille muille! Tein tällä matkalla niin paljon kaikkea unohtumatonta ja sellaista, mitä en ole ennen tehnyt.

Monica poseeraa Pelle Miljoonan kainalossa.
Punk-legenda Pelle Miljoona. Monica poseeraa Pelle Miljoonan kainalossa. monica ja pelle

Enpä ole aiemmin ollut levytysstudiossakaan, enkä mielenosoituksessa. Pelle Miljoonan tapaaminen oli huikeaa ja se koskettavuus, jolla hän kertoi ystävästään, josta teki sitten Gabriel laulun. Olin lukenut laulun taustoista aikaisemmin, mutta hänen kertomanaan se tuli niin iholle, oli niin todellista.

Viides päivä - Ydinlaskeuma uhkaa

Lomalaiset väestönsuojassa.
Väestönsuojassa. Lomalaiset väestönsuojassa. Kuva: Yle lomalaiset väestönsuojassa.

Ainoa kohta matkassa, joka jäi minulle epäselväksi, oli väestönsuojassa oleminen. Oliko sen tarkoitus nähdä, mistä juttelemme? Oman porukan kanssa oli hassun hauskaa reissata. Kaikilla meillä on yhtä hullu huumorintaju.

Kuudes päivä - Dingon jäljillä

Diggasin 80-luvulla Dingosta, Leevi And The Leavingsista, ELO:sta ja tietysti....Mikko Alatalosta!
Kyllä upposi niin kybällä Eve & bändi. Niin hieno päivä. Plus suunnistuskisa, joka oli todella hauska!

Viimeinen päivä - Jenkkifutis RULES!

Tuli niin valtavan haikea fiilis, niin valtavan. Ihania ihmisiä, joiden kanssa olit ollut niin kiinteästi viikon, jakaen ilot ja surut. Elänyt päivän elämykset uudestaan. En olisi millään halunnut tämän matkan vielä päättyvän.

Reissun jälkeen..

Oli huikeaa, että tuotanto päätti koota meidät vielä kerran yhteen eikä siten, että kutakin henkilöä olisi haastateltu yksinään. Jane kävi yökyläilemässä kaksi kuukautta ohjelman kuvausten jälkeen. Elina ja Laila puolestaan tulivat kylään joulukuun alkupuolella.

Parhaat muistot reissusta

Päällimmäisenä mielessä on rallipäivä, ihan suvereeni ykkönen. Revon ja Kankkusen tapaaminen ja Kankkusen kyytiin pääseminen. Sitten se aivan loistava yhteishenki ihan kaikkien kesken. Se kokonaisvaltainen elämysten ja yllätysten kokeminen. Oli myös mielenkiintoista saada nähdä miten tehdään tällaista TV-ohjelmaa, mitä sen tekeminen vaatii.

Mitä opin? Opin sen, että olen ihan yhtä hyvä ihminen kuin kuka muu tahansa ja yhtälailla oikeutettu täyttämään unelmiaan.