Ville Matilainen
Yle
Jo Hittimittarin ensimmäinen juonto kiteytti ohjelmasarjan idean: kaikilla on mahdollisuus tulla suosituksi! Hittimittari todisti tämän esittelemänsä musiikin sekä ohjelmasarjana itsensä osalta. Hittimittari syöksähti Mainostelevision Levyraadin hallitsemille tv-aalloille syksyllä 1984 ja jo vuodenvaihteessa se oli noussut pieneksi hitiksi itsekin. Ensimmäinen vuosi piti sisällään kasvukipuja ja kokeiluita.
Kaikkiaan 54 Hittimittarin lähetystä vuosilta 1984—1988 on nähtävissä Elävän arkiston videoina Yle Areenassa. Tässä artikkelissa käsitellään Hittimittarin etsikkoaikaa vuosina 1984 ja 1985.
"Annamme kansalle, mitä kansa haluaa!"
Mikäli televisio-ohjelmasta haluttiin 1980-luvun puolivälissä suosittu, tuli sen pitää sisällään kaksi ominaisuutta: videoita sekä kansalaisosallistumista.
Hittimittari tarjosi molempia. Jokaisessa jaksossa esiteltiin yleisölle kahdeksan musiikkiesitystä, joista kolme parasta pääsi jatkoon ja viisi tippui pois. Alkuperäisen idean mukaan erityisen suosituiksi nousseet kappaleet olisivat näin ollen voineet jatkaa jaksosta toiseen, vaikka sarjan loppuun asti. Konseptia kuitenkin korjattiin pian ja mikäli sama kappale äänestettiin kolmesta jaksosta jatkoon, nostettiin se "superhitiksi". Samalla kappale sai tehdä tilaa uusille tulokkaille.
Hittimusiikkia mitattiin vajaan tunnin ajan, kahdesti kuussa, vuorotellen suomeksi tai vierailla kielillä esitettynä. Ohjelmasarjan takapiruina toimivat TV2:n Viihdetoimituksen päällikkö Jarmo Porola ja etenkin sarjan ohjaaja Jouko Konttinen.
Molemmat miehet olivat ansainneet kannuksensa musiikkiviihteen parissa aiemmilla vuosikymmenillä mm. Ohimennen- ja Iltatähti-musiikkiohjelmasarjoissa. Vähintään toinen miehistä esiintyy liki jokaisessa Hittimittarista kirjoitetuissa lehtijutuissa vuosien 1984 ja 1985 aikana.
Jouko Konttinen oli henkilökohtaisesti kypsytellyt ideaa Hittimittarista vuosia. Vuonna 1984 musiikkivideot olivat musiikkialalla kuumin juttu ja Konttisen idea jalostui valmiiksi.
Vaikka konseptina oli perinteinen kilpailu, tuotiin televisiotuotanto gallupmaisesti kansan pariin. Musiikin paremmuusjärjestyksen päättivät tavallisista mattimeikäläisistä muodostetut alueraadit. Tällä tehtiin pesäeroa jo 1960-luvulta lähtien kansan musiikkitiedotuksen valtikkaa pidelleeseen Levyraatiin, jossa musiikkiammattilaisten jaarittelulle ja analyyseille annettiin jopa suurempi arvo kuin soitetulle musiikille.
Hittimittarin nimi napattiin jo vuonna 1980 aloittaneelta Rockradion musiikkiohjelmalta ja television alueraateja johtivat musiikkialan tuntijat ja toimittajat.
Ohjaaja Konttinen ei itse antanut suurta arvoa niinkään musiikin paremmuuden mittaamiselle, tarkoituksena oli esitellä mahdollisimman laaja-alaisesti uutta musiikkia myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Hittimittarin ensimmäisenä vuonna kysymys oli korrektisti "ajanvietemusiikin uutuuksista" sekä "kevyestä nykymusiikista". Periaatteessa mikään ei ollut pannassa, kunhan esitys oli jotain uutta. Tekijöiden kunnianhimoisena tavoitteena oli samalla kehittää suomalaisen television kuvailmaisua kansainvälisempään suuntaan.
Ensimmäisen syksyn ajan Hittimittaria esitettiin lauantai-iltaisin kello 19:35 alkaen. Mittaus siis aloitettiin passelisti saunan jälkeen ja päätettiin iltauutisten kynnyksellä.
Ohjelmaa markkinoitiin perin yleisradiomaisesti koko perheen viihteenä ja Jouko Konttisen mukaan sarjaa tehtiin kaikille populaarimusiikin ystäville. Kuitenkin jo sarjan toisen jakson jälkeen lehdistössä huomautettiin melko kärkkäästi ohjelman esitysajasta:
”Tuohon aikaan illasta tuskin monikaan poppari-ikäinen on lauantaisin kotona telkkaria vahtaamassa, ja harvat työn raskauttamat perheenisät ja -äidit, eläkeikäisistä mummoista ja vaareista puhumattakaan jaksavat katsella ja kuunnella jotain Whamia, Little Stevenia tai Tracey Ullmania”, kirjoitti Raili Suominen 25.9.1984 Turun Sanomissa.
Huomattavaa on, että avausjaksossa nähtyjen kotimaisten uutuuksien esittely ei ilmeisesti kirvoittanut vastaavia mielipiteitä.
Tilausta tavallisten musiikinkuluttajien mielipiteille tuntui joka tapauksessa olevan. Ulkomaiset musiikkiuutuudet saatiin näin myös taivaskanavien tarjonnan ulkopuolelle jääneen yleisön ulottuville.
"Timo T. A. Mikkonen juontaa videoiden välit kuin tekisi Kotimaan katsausta"
Vaikka juontajan rooli jäi Hittimittareissa ajallisesti melko pieneksi, on Timo Torsti Antero Mikkonen jäänyt monelle 1980-luvun nuorelle päällimmäisenä muistona mieleen Hittimittarista.
Vaihtuvissa slipoveri–kravatti–villapaita–bleiseri-yhdistelmissä esiintynyt upseerismies lienee myös pääasiassa kirjoittanut itse välijuontonsa. Kuten koko Hittimittarin ensimmäisen sarjaesittelyn:
"Tämä on televisio-ohjelma teille, teidän ehdoillanne. Hittimittarissa kun lähdetään liikkeelle jokaisen kunnon ajanvietemusiikkituotteen perusominaisuudesta ja rehdistä päämäärästä, eli periaatteeesta, että niillä kaikilla on mahdollisuus tulla suosituksi. Vaikkapa ylitse muiden."
Stevie Wonder … todellinen näkijä, sokeudestaan huolimatta.
Mikkosen juontotyyli oli arvokas ja tyyli myös piti. Toisaalta juontaja oli itsekin musiikkialan ammattilainen, eikä hän empinyt tuoda juonnoissaan esille omia mielipiteitään nähdyistä kappaleista. Vähintään Mikkosen sivulauseiden välistä pystyi lukemaan mitkä olivat herran omia suosikkiesityksiä.
Ennen Hittimittaria Mikkonen oli lähtenyt MTV:n toimittajan paikalta ovet paukkuen, ensin monistusfirman tiedottajaksi ja lopulta oman video- ja viestintäyrityksen pitäjäksi.
TV2:n viihdepäällikkö Jarmo Porola myönsi Apu-lehden haastattelussa syksyllä 1984, että juontajavalinnassa oli annettu painoarvoa myös Timo T. A.:n ärsytysarvolle: ”Eli kansa katsoo ja haukkuu, mutta katsoo kuitenkin”.
Tämä oli nyt vähän tällainen vuoren väen ilta, mutta ensi kerralla tuullee jo vähän toisesta suunnasta.
Ajan ohjelmapalautteessa ja kritiikeissä Mikkosen tyyli jakoikin mielipiteitä. Kriittisimmät pitivät juontajaa itseriittoisena viisastelijana. Tietoinen tavaramerkkityyli, joka oli ollut osa Mikkosen tv-persoonaa jo ennen Hittimittaria ja tuli olemaan vielä Hittimittarin jälkeen. Myönteisemmissä arvioissa juontajan ulosantia kehuttiin selkeäksi ja hyvin artikuloiduksi. Lisäksi herran tietopohjaa kiiteltiin.
Mikkonen oli joka tapauksessa Hittimittarin kasvot sarjan kriittisimmillä hetkillä. Ensimmäisen vuoden aikana ohjelma joko menestyi tai kuoli pois. Hittimittari jatkui lopulta vuoteen 1988 asti.
Mikkonen juonsi vain ensimmäisen vuoden.
Kansakunnan musiikkimaku tiivistetysti
Ensimmäisen vuoden aikana Hittimittari tarjoili ajanvietemusiikkia laajalla skaalalla, iskelmästä rokkiin. Raskasta sarjaa edustivat Ronnie James Dion The Last in Line -hard rock (jaksossa 4) ja Deep Purplen Perfect Strangers (jaksossa 8). Perinteikkäämmillä linjoilla liihottivat Suomi-iskelmän vaalea kuningatar Katri Helena (jaksossa 7) ja ikisuosikki Marion (jaksossa 3).
Suomenkieliset superhitit eli ”menestysiskelmät” pisteineen
Eppu Normaali Pimeyden Tango (531).
Riki Sorsa Na na naa (495).
Sigin Sadan vuoden yksinäisyys (407).
Dingo Autiotalo (622).
Pave Maijanen Lähtisitkö (725).
Seksikkyydelläkin reviteltiin, etenkin vieraskielisissä videoissa. Popin kuningatar Madonna kiemurteli tammikuussa 1985 televisiokatsojien alitajuntaan Like a Virgin -hitillään (jaksossa 10).
Suomalaisittain aistikkuudella leikki Dingosta vuonna 1984 lähtenyt Eve, joka esitti kappaleensa Rankkasateessa rankaasateessa, sensuelli villapusero verhonaan (jaksossa 11). Riki Sorsakin innostui vilauttamaan paljasta ylävartaloaan jo sarjan avausjakson esityksessään.
Katso alla käynnistyvästä videosta ensimmäisen vuoden suomenkieliset superhitit potpurina.
Ensimmäisen kauden outolintuna voidaan pitää kotimaista Belaboris-yhtyettä, joka oli musiikkimoguli–toimittaja Kimmo Miettisen kokoama ja lopulta varsin lyhytikäiseksi jäänyt kokonpano (jaksossa 11). Toisesta silmiinpistävästä kummallisuudesta vastasi brittilaulaja Billy Ocean (suomeksi siis Ville Valtameri, Timo T.A. huom.) Loverboy-musiikkivideollaan, kaikessa liskomaisuudessaan (jaksossa 10).
Vieraskieliset superhitit pisteineen
Laura Branigan Self Control (521).
Stevie Wonder I Just Called to Say I Love You (790).
Paul McCartney No More Lonely Nights (465).
Barbara Streisand Left In the Dark (420).
Kaikkiaan kauden superhiteiksi nostetut kappaleet kertovat tiivistetysti tarinaa suomalaisten musiikkimausta. Iskelmät ja klassinen rokki oli ehkä imetty jo äidinmaidosta, mutta pastellivärisen vuosikymmenen lähestyessä puoliväliään oli tilausta rohkeammillekin uutuuksille — olivathan näistä monet jo suosittuja ulkomailla!
Huomattavaa on, että jo seuraavana vuonna iskelmäesitykset karsiutuivat ohjelmasta pois ja ohjelma keskittyi entistä enemmän pop-musiikkiin. Juuri tästä syystä Hittimittarin ensimmäisen vuoden heittelehtivä musiikkitarjonta on niin hurmaava sekoitus perinteisiä lavatanssien sydänsuruja ja suuren maailman stadionartisteja.
Katso alla käynnistyvästä videosta ensimmäisen vuoden vieraskieliset superhitit potpurina.
Lyhyeksi jäänyt ensimmäinen kevät
Uuden vuoden koittaessa Hittimittari oli kerännyt itselleen jo merkittävän suosion. Ohjelmaa seurattiin tiiviisti ja nuorempaa katsojasukupolvea ajatellen lähetys siirtyi vuoden alussa lauantai-illasta torstaille.
Yleisradion sarjaohjelmien sesonki tuntuu olevan huomattavasti Mtv:n sesonkia lyhyempi. Mistähän mahtaa johtua?
Valitettavasti Yleisradion talous ei venynyt katsojalukujen veroiseksi.
”Suunnitelmissa oli tehdä tämän kevään aikana kaikkiaan kahdeksan lähetystä, mutta viihdetoimituksen taloudellisesta tilanteesta johtuen huhtikuun Hittimittarit joudutaan jättämän pois”, kertoi ohjaaja Jouko Konttinen Helsingin Sanomissa 2.3.1985.
Rahavaikeudet eivät koskeneet yksin Hittimittaria. Myös muita viihdekakkosen ohjelmia jouduttiin kevään aikana supistamaan. Jarmo Porola lähti keväällä viihdetoimituksen päällikkön tehtävistä ja hänen tilalleen valittiin toimittaja Veikko Koski.
Alkuhappea jokaiseen jaksoon
Jokaisen Hittimittarin aloitti italialaisen Hypnosis-yhtyeen remixaus kappaleesta Oxygène Part 4. Hypnoottinen melodia on alun perin ranskalaisen elektronisen musiikin edelläkävijän Jean-Michel Jarren tuotantoa ja se on levytetty jo vuonna 1976, ohjelmassa kuultua rauhallisempana versiona.
Talousongelmien taustalla oli Yleisradion rahoitusmalli, joka kerättiin televisiolupamaksuilla. Vuonna 1985 Yleisradion hallitus esitti valtioneuvokselle korotusta maksuihin, koska lupamaksun reaalitason todettiin olevan alimmillaan, kuin koskaan aiemmin yhtiön historiassa.
Hittimittarista oli muodostunut tekijöilleen myös eräänlainen musiikkiviihteen koelaboratorio. Esimerkiksi valokalustoa jouduttiin tämän tästä vuokraamaan Ylen ulkopuolelta. Kotimaiset artistit esiintyivät ohjelmassa lähes poikkeuksetta TV2:n studiotiloissa.
Koska musiikkivideot eivät olleet vielä yleistyneet Suomessa, tehtiin ne ohjelmaa varten itse.
Kansainvälisen vertailun kestävä visuaalisuus ei yksinkertaisesti ollut halpaa. Uutuksien esittelyn voidaan ainakin jälkikäteen katsoa olleen rahan arvoista. Muun muassa Leevi and the Leavings -yhtyeestä ei ole säästynyt jälkipolville ainakaan liian paljon kuvamateriaalia, edes yhtyeen playback-esityksistä. Hittimittarin kolmannessatoista jaksossa orkesteri esitti kappaleen Poika nimeltä Päivi (kohdassa 21:15).
"Musiikkia teille, teidän ehdoillanne, kuuleeko alueraati?"
Etelä-Suomen alueraatia luotsasi Pekka Kotilainen. Lännen raatia Tapio Karhunen. Keski-Suomessa äänestystä johti Pentti Keränen, idässä Ilkka ”Petri” Pettersson ja Pohjois-Suomessa Liisa Lääveri. Raateihin valittiin viisi naista ja viisi miestä kuhunkin ja näillä kokoonpanoilla toimittiin kerrallaan aina kuukauden ajan. Näin samat raatilaiset pääsivät arvottamaan niin suomenkielistä kuin vieraskielistäkin musiikkia.
Kukin raadeista suoritti äänestyksen itsenäisesti ja raatilaiset ainoastaan kuulivat kappaleet esitysten yhteydessä. Raateihin valikoitiin jäseniä siten, että heidän ikäjakaumansa vastaisi mahdollisimman täydellisesti "kansallisen ikäpuumme muotoa".
Periaatteessa siis kymmenestä raatilaisesta neljän tuli olla alle ja kuuden yli 25-vuotiaita.
Vaikka Hittimittaria lähetettiin alkuun lauantai-iltaisin ja nuoremman katsojakunnan epäiltiin olevan tuolloin kiinnostuneempi muista menoista, oli alueraatiin pääseminen monelle nuoremmalle toimistoapulaiselle tai paperimies-eläkeläiselle vuoden täyttymys. Kahdeksankymmentäluvun henkeen, jokaisella oli mahdollisuus päästä toteuttamaan oma viisitoistaminuuttisensa kansallisessa televisiossa, vaikkakin ruutuun asti päätyi lähinnä välähdys kasvoista tai korkeintaan viisitoista sekuntia haastattelusta.
Alueraadit kokoontuivat pääasiassa jaksoittain vaihtuneissa ravintoloissa tai esimerkiksi nuorisotaloilla. Kuvausten yhteydessä järjestettiin usein myös disko ja myytiinpä tapahtumiin pääsylippujakin.
Vaihtuvat alueraadit toivat viihdeohjelman tavallisen kansan pariin, eikä kommelluksiltakaan aina vältytty. Pikantein ensimmäisen vuoden selkkauksista lienee Seinäjoella vuodenvaihteessa koettu episodi. Tuolloin ohjelman tuotantoryhmä päätti jo kuvausten alettua vaihtaa alueraadin päämajaksi tilatun ravintolan toiseen paikalliseen.
Lännen alueraadin siirtyminen lennosta toiseen ravintolaan vuoti pari kuukautta myöhemmin myös lehtiotsikoihin. Ensimmäiseksi ravintolaksi valitun paikan omistajan nimittäin huhuttiin seuranneen kuvausryhmää kilpailevaan ravintolaan, heilutelleen kuvausryhmältä jäänyttä maksamatonta laskua ja tullen lopulta käännytettyä kilpailjansa ovelta voimakkaan humalatilansa johdosta.
Alueraadin johtajana toiminut toimittaja Tapio Karhunen tokaisi Pohjalainen-lehdessä aiheesta vain, että ensiksi valittu ravintola ei yksinkertaisesti soveltunut tiloiltaan Hittimittarille niin hyvin kuin alkuun oli oletettu. Huhujen kohteeksi joutunut ravintolan omistaja taas kielsi haastattelussa esitelleensä kaupungilla minkäänlaista laskua, mutta ei toisaalta kieltänyt epämääräiseksi arvioitua olotilaansa karvaan pettymyksen hetkellä.
***
Hittimittarin tapaan musiikkia oli listattu Yleisradiossa paremmuusjärjestykseen jo 1960-luvun lopulla käynnistyneissä radio-ohjelmissa Lista ja Kuuntelijain kärjessä.
Hittimittaria seurasi 1990-luvulla Suomen virallista levymyyntilistaa noudattanut Lista Top 40 -tv-ohjelma, joka jatkui lopulta 2000-luvulle. Hittimittarin voidaan katsoa toimineen myös henkisenä edeltäjänä vuonna 1987 käynnistyneelle Rockstopille, jonka juontaja Heli Nevakare toimitti myös Hittimittaria sen viimeisinä vuosina.
Yleisöä on yksinkertaisesti kiinnostanut kuulla, ja ennen kaikkea nähdä, mikä musiikki on milloinkin suosittua.
Artikkelin lähteinä on käytetty Yleisradion lehtileikearkistoa, Raimo Salokankaan kirjaa Yleisradion historia 1949–1996 sekä itse televisiosarjaa, joka on kokonaisuudessaan katsottavissa täällä.
