Hyppää pääsisältöön

Kun värillä on väliä

Traditional cuisine at the restaurant, Lesedi Traditional Village, South Africa
Traditional cuisine at the restaurant, Lesedi Traditional Village, South Africa Kuva: Kwang Cho ruokia

Etelä-afrikkalaisen André Brinkin romaani Katson pimeään ilmestyi vuonna 1973 ja julistettiin heti pannaan kotimaassaan. Kirja kertookin rankkaa tarinaa: on rotusortoa, vankilaa, kidutusta ja päällimmäisenä värillisen miehen ja valkoisen naisen rakkaus – kiellettyjä aiheita kaikki.
Kirjaa syytettiin jumalanpilkasta ja seksistä ja siveettömyydestä. Mutta mitä jos sensuuriviranomaisia ärsyttikin eniten päähenkilö Joseph Malanin suvun historia?

Hugenotti ja hottentotti

Kirjan toinen luku kertoo Malanin sukukronikkaa 36 sivua ja siinä mennään reipasta vauhtia 200 vuoden tapahtumat. Brink kertoo ronskisti ja ironialla lievittäen suvun via dolorosaa, tuskien tietä. Mutta kronikasta voi lukea myös sen, että suku on sitkeä ja pysyy kiinni elämässä. Aina kuitenkin sytyttiin ja rakastuttiin, joskus hyvinkin oudoissa oloissa, aina saatiin lapsia ja huolehdittiin. Ja vaikka ihonväri on kuin muuri, niin äly ja opinhalu etsivät tietään muurinraosta kapinallisten kukkien tavoin.

Ihonvärien puolesta Malanin suku on melkoinen sävypaletti. Alkuisällä oli töyhtöhattu, valkoinen iho ja musta pujoparta, hänet muistettiin hugenotiksi. Alkuäiti oli ruskeaa lajia, malaiji ja Kaakkois-Aasian saarelaista alkuperää. Poika Adam otti vaimokseen hottentotin, nykyisin sanottaisiin Khoi-tytön. Poika Moses menee yhteen mustan xhosa-naisen kanssa ja vasta nyt sukuun tulee ”tummempaa ja salamyhkäisempää” afrikkalaisuutta. Poika Daniel englantilaiseen perheeseen lasten lemmikiksi. Hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Ja hän sai kitaran.

Suklaa ja vanilja

Soittoniekka Daniel ja tytär Rachel kulkeutuvat timanttikentille. Daniel oli hyvin musta, tytär Rachel kaikesta päätellen sievä brunette. Kuusitoistavuotiaana hän katseli hetken tähtiä ja karkasi miehen matkaan. Mies oli ”halvatun irlantilainen”, sinisilmäinen ja punapartainen. Rakkaus kesti vain hetken, mutta siitä syntyi poika Abraham, joka oli niin valkoinen että pääsi kouluun ja naimisiin buuriperheeseen. Mutta kehtoon putkahtikin taas ruskea poikalapsi ja kauhistunut buuriperhe heitti Malanit pellolle.

Kaakao ja maitokahvi

Ruskea David tapasi vaalenruskean Katrynin, kalastajaperheen tyttären. He leikkivät rannalla kuin paratiisilapset. Syntyi kaunis, melko vaalea poika Jacob. Hän oli hyvä oppimaan. Ja matkimaan ylempiään, ja se oli hänen kohtalonsa. Suremaan jäävät leski Sophie ja poika Joseph Malan. Hän rakastuu aikanaan valkoiseen tyttöön ja tulee päähenkilöksi André Brinkin kirjaan.

Olisiko tämä vihastuttanut viranomaisia, jotka vannoivat ja vartioivat omaa puhdasta valkoisuuttaan? Jos värit sekoittuvat näin sukkelasti Malanin suvussa – niin miten lienee meidän muiden laita?

Andre Brink: Katson pimeään. Suom. Seppo Loponen. WSOY 1976.
Afrikaansinkielinen alkuteos kennis van die aand 1973.
Englanninkielinen Brinkin käännös Looking on darkness

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri