Hyppää pääsisältöön

150 Sibeliusta: Lieto Lemminkäinen Wagner-kuumeessa

Lemminkäis-sarja
Lemminkäinen Tuonelassa Lemminkäis-sarja Kuva: Lotta Emanuelsson 150 sibeliusta

1800-luvun lopulla musiikkimaailmassa riehui influenssan lailla Wagner-kuume, jolle ei ollut immuuni edes Sibelius. Meillä Suomessa Wagner-innostus osui yksiin kansallisromantiikan ideologian ja Kalevala-buumin kanssa. Kalevalan kertomuksista löytyi vastine Wagnerin muinaisgermaanisille myyteille, ja Kalevalassa konkretisoitui tietysti myös hegeliläinen kansanluonteen filosofia. Kalevalan ja wagnerianismin liitto tuotti kunnianhimoisia projekteja, joilla nuorta Suomea nostettiin kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.

Vuonna 1893 Sibelius alkoi suunnitella Kalevala-aiheista oopperaa Veneen luominen Wagnerin musiikkifilosofian hengessä. Sibeliuksen Wagner-kiinnostus äityi niin intensiiviseksi, että hän seuraavana vuonna vieraili Bayreuthin juhlillakin. Bayreuthissa hänelle paljastui kuitenkin myös Wagner-innostuksen kääntöpuoli: rahvaanomainen Wagner-kultti inhotti häntä, ja johtoaihetekniikkaa hän piti itselleen vieraana, liian harkittuna sävellystapana. Veneen luominen, joka ei koskaan valmistunut, työllisti Sibeliusta runsaan vuoden ajan, ja epäonninen ja vastentahtoinen projekti herätti hänessä yhä enemmän ärtymystä.

Loppujen lopuksi Sibelius kuitenkin Wagner-kriisiksi luonnehtimansa prosessin kautta luopui oopperasuunnitelmastaan ja alkoi hahmotella jo valmistuneen materiaalin pohjalta orkesterisarjaa, jonka aiheena olivat Kalevalan viekkaan naistenmiehen Lemminkäisen seikkailut (oopperan päähenkilönä olisi sen sijaan ollut Väinämöinen). Oopperan alkusoitoksi aiottu numero sai otsikokseen Tuonelan joutsen, josta sittemmin on tullut Finlandian ja Valse tristen ohella yksi Sibeliuksen rakastetuimmista sävellyksistä. Lemminkäinen Tuonelassa -osa pohjaa sekin suoraan oopperan materiaaliin. Sarjan avaus- ja päätösosan suhdetta oopperasuunnitelmaan ei sen sijaan ole kyetty yhtä varmasti osoittamaan.

Sibelius itse johti Lemminkäis-sarjan kantaesityksen huhtikuussa 1896. Kuten tavallista, sävellys oli orkesterin mielestä hyvin vaikea, eikä harjoituksista selvitty ilman kapinointia ja riitelyä. Itse esityskin herätti ristiriitaisia tunteita ja täysin vastakkaisiakin sanomalehtikritiikkejä. Sama ilmiö toistui vuotta myöhemmin, kun Sibelius johti sarjan uusitun version. "Meistä oli, kuin olisi yleisömme vasta ensi kerran oikein sydämmellisesti pudistanut etewimmän säweltäjämme kättä ja sanonut: kiitos nerontuotteistasi, nyt me sinua ymmärrämme ja me olemme ylpeät sinusta!" kirjoitti Oskar Merikanto Päivälehdessä kritiikissään Lemminkäis-sarjan uudistetun version kantaesityksestä syksyllä 1897. Ruotsinkielistä kriitikkokollegaa, Nya Pressenin Karl Flodinia teos sen sijaan ei ihastuttanut lainkaan.

Vastaanotosta masentuneena Sibelius hyllytti sarjan osat Lemminkäinen ja saaren neidot sekä Lemminkäinen Tuonelassa, joita hän itse piti epäonnistuneina, eikä enää koskaan johtanut niitä itse. Vasta Kalevalan juhlavuonna 1935 Sibelius salli sarjan esittämisen taas kokonaisuudessaan, ja tällä kertaa sen arvo ymmärrettiin: aika oli lopultakin kypsä Sibeliuksen jo vuosisadan vaihteessa kokeman wagneriaanisen vaiheen ilmentymälle. Hylkäämiään osia Sibelius paranteli vielä vuonna 1939, ja loppujen lopuksi Lemminkäis-sarja julkaistiin vasta 1954.

Wienin Filharmonikot esittää Franz Welser-Möstin johdolla Sibeliuksen Lemminkäis-sarjan konsertissaan Helsingin Musiikkitalossa 13.6. klo 19.03. Suora lähetys YLE Teemalla, verkossa ja YLERadio1:ssä.

Tämä on 150-osaisen kirjoitussarjan kahdeskymmeneskahdeksas osa.

  • Ernst Fabritius vaihtoi viulutaiteilijan uran maanviljelykseen – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 2. heinäkuuta.

    Ernst Fabritius oli lahjakas 15-vuotias jättäessään kotikaupunkinsa Viipurin ja lähtiessään Leipzigin konservatorioon. Ura viulutaiteilijana oli hyvässä vauhdissa, kun 22-vuotias Fabritius yllättäen piti jäähyväiskonsertin. Pojalleen Fabritius kertoi myöhemmin kyllästyneensä soittamaan aina vain samoja konserttoja - vai oliko syynä lopettamiseen sittenkin käsivamma?

  • Ensimmäinen Wagner-konsertti koronan jälkeen Lohjalla - täydellistä!

    Wagner-konsertti Lohjalla kesäkuussa 2020.

    Koronakuukausien aikana taiteilijat ja yleisö ovat ikävöineet toisiaan. Ahkera konsertissa kävijä Anja Lankinen pääsi pitkästä aikaa kuuntelemaan elävää musiikkia, kun neljä oopperalaulajaa ja yksi pianisti esiintyivät Lohjan Pyhän Laurin keskiaikaisessa kivikirkossa.

  • Musiikkisuvun patriarkka Taneli Kuusisto – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 19. kesäkuuta.

    Taneli Kuusisto oli säveltäjä, pianisti, urkuri, kuoronjohtaja, musiikkikirjoittaja ja Yleisradiomies. Hän huolehti lukuisista luottamus- ja asiantuntijatehtävistä, toimi Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosaston opettajana, johtajana, vararehtorina ja rehtorina. Kuusiston musiikkisuvun patriarkka jätti laajan toimintamallinsa perinnöksi myös lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua