Hyppää pääsisältöön

Helvetin esikartanoissa

toimttaja Kai Ristola
toimttaja Kai Ristola Kuva: Yle/Jyrki Valkama kai ristola

Lentomatkustamisessa on nykyään kaikki mahdollinen ulkoistettu matkustajien itsensä hoidettavaksi. Lentoa odottaessa aika lentää kuin siivillä matkustajan suorittaessa omatoimisesti erilaisia vaiheita matkaan pääsemiseksi. Toista oli ennen hitaan matkustamisen ja purjelaivaromantiikan aikoihin. Tehdäänpä katsaus nykyhetkestä menneisyyteen.

Olen ollut siellä, nimittäin Helsinki-Vantaan lentoasemalla kello 6.20 eräänä aurinkoisena varhaiskesän arkiaamuna tutustumassa lentomatkustamisen iloihin. Näin se menee.

Vaihe yksi. Tee itse lähtöselvitys, tulosta liput ja metrin mittainen matkalaukun tunnistetarra. Pähkäile, miten ihmeessä se liimataan laukun kahvaan oikeaoppisesti, vie matkalaukku lähtöselvitystiskin hihnalle, poimi valopistooli, koodaa laukku ja siirry kilometrejä pitkään turvatarkastusjonoon.

Vaihe kaksi. Aloita itsesi riisuminen jo jonossa. Takki, vyö, kello, sormukset, avaimet, kolikot valmiiksi seuraavaa vaihetta varten. Kuluta aikaasi seuraamalla monitoreista rautalangasta väännettyä graafista esitystä kaikesta, mikä on kiellettyä ottaa mukaan ja mikä on lajiteltava mitenkin turvatarkastuksen jouduttamiseksi. Ikuisuuden päästä olet edennyt tiskille, jossa jatkat tavaroiden purkamista käsimatkatavaroista ja niiden lajittelua erilaisille muovitarjottimille: läppäri erikseen, metallisesineet erikseen, vaatteet erikseen, reppu tai käsilaukku erikseen, ja se kaikista vaarallisin ase, VESIPULLO, on muistettava jättää tiskille, jolle on rakennettu visuaalisesti näyttävä asetelma noista lentomatkustamista uhkaavista VAARALLISISTA aseista kaikkein vaarallisimmasta, VESIPULLOISTA.

Vaihe kolme. Kokoa omaisuuttasi tupaten täynnä olevat tarjottimet päällekkäin syliisi, etene seuraavalle tiskille, pura tarjottimet sylistäsi ja aseta ne liukuhihnalle läpivalaisua varten.
Vuorossa on vaihe neljä, lennon tarkistuskortin ja matkustajan henkilöllisyyden tarkastaminen. Tässä vaiheessa saattaa käydä niin, että matka tyssää, kuten minulla, koska lippu onkin kirjoitettu vasta seuraavalle päivälle.

Nyt voit nauttia harvinaisesta herkusta, kymmenien ihmisten jakamattoman huomion kohteena olemisesta. Turvatarkastukseen kiemurtelevan jonon alistunut ja valju tunnelma sähköistyy hetkessä!
Sipinä ja supina vellovat ees taas jonoa: Mitä se on tehnyt? Miksei se pääse koneeseen? Kauheeta, onkohan se joku…? Yhdelle mun kaverille kävi kerran, että…

Eikä tässä vielä mitään. Varsin juhlallista on poistua turvatarkastajien hätistämänä loputtomalta tuntuva matka läpi matkustajamuurin housujen vyö yhdessä kädessä, matkalippu toisessa, läppäri yhdessä kainalossa ja reppu toisessa.

Jos taas satut osumaan kentälle oikeana lähtöpäivänä, voit jatkaa etenemistä kohti lähtöporttia suoritettuasi vielä vaiheet viisi ja kuusi.

Vaiheessa viisi olet lähellä nykyaikaisen lentomatkustamisen kliimaksia, kopelointia, jota tosin kutsutaan ruumiintarkastukseksi.

Finaali häämöttää. Vaiheessa kuusi testataan nopeuttasi. Kokoa kaikki, minkä olet varttia aiemmin purkanut, mutta tee se kolminkertaisella vauhdilla, sillä takanasi tulevien matkustajien tavarat tursuavat läpivalaisusta hihnalle.

Lentokoneen siipi ja moottori lentokentällä.
Lentokoneen siipi ja moottori lentokentällä. Kuva: YLE lentokenttä

Tä-däng! Nyt voit sännätä lähtöportille ja kiittää luojaasi, että olet jotenkuten henkisesti kasassa.

Kotiinkuljetusta odotellessa jäi aikaa pohtia hitaan matkustamisen hyviä puolia. Olen valmistellut kevään mittaan kesäsarjaa Itämeren matkailun historiasta. Oliko kaikki ennen paremmin? No , ei välttämättä. Riippuu mitä historian ajanjaksoa tarkastelee.

Kalastaja Pentti Linkola on dystooppisissa ennustuksissaan väläytellyt palaamista agraariaikaan ja hevoskyydillä matkaamiseen.

Ratsupoliisi tiedottaa, että juhannuksen menoliikenne on alkanut ripeästi: Ohjastajat piiskaavat ratsukkojaan ylinopeuksiin! Valtatie kuutosella kuudentoista hevosvetoisen kiesin ketjukolari!

Meriteitse matkaaminen on lentämiseen verrattuna varsin mukiinmenevä matkustusmuoto, mutta huimaa kehitystä siinä on vuosisatojen varrella tapahtunut.

Valdemar Nyman kuvailee kirjassaan Längs Ålands sjövägar varhaisella keskiajalla perustettua lakisääteistä postilinjaa, sen laajuutta ja armottomia olosuhteita. Ahvenanmaan Eckerön ja Ruotsin Grisslehamnin välisellä postilinjalla kulki myös matkustajia, kauppiaita, viestinviejiä, papistoa ja kokonaisia armeijoita.

Aavalla merellä ei päivä aina paistanut ja auringonkilo kullannut merenpintaa. Vuonna 1726 yhdeksän postimiestä hukkui jäihin. Helmikuussa 1847 talvimyrsky oli niin raju, että se laittoi jääkentän liikkeeseen. Eräs nuori talonpoika Storbyn Pellaksesta putosi postiveneestä ja jään terävät reunat leikkasivat hänen päänsä irti. Vene juuttui jäihin ja pääsi perille vasta viikon päästä. Toisinaan amputoitiin pakkasessa paleltuneita matkalaisten raajoja.

Suomalainen Frans Mikael Franzén teki yläluokan nuorukaisten kasvatukseen kuuluneen Grand Tour-matkan Euroopassa 1700-luvun lopussa. Laivan ylittäessä Englannin kanaalia Le Havresta Folkestoneen Englantiin, Franzen huomioi päiväkirjassaan, miten eri tapa briteillä ja ruotsalaisilla on ohjata laivaa.

- Ruotsalaisia aluksia ei pysty edes kääntämään ilman manausten ryöppyä. Laivaa luovittaessa huudot, kiroilu ja sadattelu kaikuvat kajuuttaan asti. Toista oli Britanniassa. Pieni kädenheilautus kapteenilta ja laiva kääntyy.

Raakaa oli meno muinoin meriliikenteessä. Lyypekkiläinen laivuri Claes Claesinpoika iski vuonna 1631 porvoolaista tullaajaa kirveellä päähän tämän tullessa tarkastamaan lastia. Voi vain arvailla, millainen kuri miehistöllä ja mahdollisilla matkustajilla on laivalla ollut.

vanha purjelaiva
vanha purjelaiva Kuva: EPA/INGO WAGNER purjelaiva

Purjelaivoilla matkustamisessa on säilynyt romanttinen kaiku. Ahvenanmaalainen laivanvarustaja Gustaf Eriksson keksi vime vuosisadan vaihteessa alkaa myydä Australiaan purjehtineille laivoilleen matkustajapaikkoja. Ulla- Lena Lundberg kirjoittaa romaanissaan Suureen maailmaan, miten laivojen miehistöt inhosivat matkustajia. Matkustajien läsnä ollessa piti kruusailla ja yrittää pitää pokka, kun matkustajat käyttäytyivät kuin tomppelit, koska luulivat tavallisen kansan käyttäytyvän niin. Matkustajilla oli käytössään muutama hytti, mutta laivoissa kuhisii lutikoita, ruoasta ja suolavedestä sai paiseita ja kosteaa ja kylmää saattoi olla kuukausitolkulla. Oli aivan tavallista, että osa miehistöa karkasi sopivan tilaisuuden tullen.

Höyrylaivojen aikakaudella tehtiin Kolmannen luokan bisnestä, kuten sanonta kuului. Suomalaiset ja venäläiset Amerikan siirtolaiset matkasivat Hangosta Ison-Britannian Hulliin matkustajahöyryjen ruumissa ja pääsivät päivittäin ulkoilemaan etukannelle pressun alle pariksi tunniksi. Siirtolaiset osasivat toki odottaa vähän parempaa, ja valituskirjeet varustamolle olivat kipakoita.

Kaikkeen tähän nähden seisominen lentokenttien turvatarkastuksissa vapaaehtoisesti simputettavana on pientä. Kuka sinne käskee mennä, kun hitaamminkin, ja nykypäivänä mukavammin, pääsisi perille.

Kesän varrella kerron Itämeren matkustajalaivaliikenteen historiasta Yle Radio 1:ssä.

Matkakuume maanantaisin klo 17.20-17.40 alkaen 15.6. Uusinta…

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri