YLE TV1:n syksyn uutuussarjan Nyt tai ei koskaan perusideana on testata pystyykö joukko tuntemattomia tavallisia ihmisiä ratkaisemaan merkittävän elämänongelman, jota päähenkilö ei ole pystynyt itse, ystäviensä tai edes asiantuntijan avulla ratkaisemaan. Ongelman, jossa ihminen on vellonut pahimmassa tapauksessa vuosikaudet.
Mihin tämä ”koe” perustuu, mikä on parvi ja mitä on parviäly? Entä minkälainen ihmisparvi toimii parhaiten?
Kuuluisa härkäkoe
Yli sata vuotta sosiaalitieteissä on uskottu, että kollektiivisesti ja mahdollisimman isolla joukolla syntyvät parhaat päätökset. Tätä on perusteltu pitkälti yli sata vuotta sitten tehdyn ”härkäkokeen” tuloksilla.
Silloin englantilainen tilastotieteilijä Sir Francis Galton laittoi erään kylän asukkaat arvioimaan härän painon. Yksikään 787 kyläläisestä ei osunut oikeaan, mutta arvioiden keskiarvo heitti härän todellisesta painosta vain muutamia satoja grammoja.
Tuoreempaakin tutkimusta on tehty, ja ihmisen kyky ryhmäajatteluun kertaalleen jo kuopattu.
Joukossa tyhmyys tiivistyy?
Joukkoälyn ja joukkoistamisen tutkimuksessa uskottiin pitkään, että ihminen ei pysty kunnon ryhmäajatteluun lainkaan, vaan on kuin kala parvessa. Suuren kalaparven sulavat käännökset ovat usein muutaman yksilön päätöksiä, joihin toiset reagoivat.
Ajateltiin, että joukkoäly toimii parhaiten niin että laajalta joukolta kerätään anonyymisti ideoita ja ratkaisuehdotuksia ongelmiin, ilman että ihmiset tekevät yhteistyötä ja että sosiaaliset valtasuhteet vaikuttavat itsenäisten mielipiteiden syntyyn - että ”joukossa tyhmyys tiivistyy”.
Vasta Wikipedian ja Linux-yhteisön eli Wikitalouden myötä alettiin kollektiiviseen älykkyyden voivan olla myös massojen yhteistyötä – avointa vertaistyökentelyä.
Nyt elämme sosiaalisessa mediassa. Kiperissä tilanteissa, kuten pohtiessaan avioeroa, ihminen saattaa löytää tiensä myös vertaistukiryhmiin. Toisinaan neuvoa kysytään netin keskustelupalstoilta, virtuaaliyhteisöstä. Ihminen peilaa itseään vasten toisten kokemuksia ja mielipiteitä.
Parviäly on diversiteettiä
Parviäly –termiä käytettiin aluksi robotiikan tutkimuksessa, mutta nyttemmin sitä on alettu myös soveltaa ihmisten väliseen ryhmätyöskentelyyn. Tätä hyödyntää mm. suomalaisyritys Intunex, joka kehittää parvityöksi kutsuttua toimintatapaa.
Intunexin mukaan parvi määritellään työryhmäksi, joka organisoituu yhteisen sosiaalisen kohteen, esimerkiksi ongelman, ympärille osaamisen ja kiinnostuksen perusteella. Parvi työskentelee yhteisöllisesti jaetun sosiaalisen kohteen kehittämiseksi luoden samalla uutta tietoa tai uusia toimintatapoja.
Koska parvet muodostuvat osaamisen ja kiinnostuksen mukaan, eikä esimerkiksi aseman, tittelin tai muun hierarkian mukaan, parvet eivät kärsi yhtä paljon ryhmäajattelusta kuin perinteiset ryhmät. Tämä lisää ryhmään diversiteettiä, joka on myös James Surowieckin (2004) kriteerejä onnistuneelle joukkoälylle. (Surowieck, James: The Wisdom Of Crowds, Random House. )
Parvet hyödyntävät olemassa olevaa osaamista tehokkaammin kohdistamalla ongelman sopiville henkilöille, joilla on aiheeseen liittyvää osaamista tai kiinnostusta. Diversiteetti saadaan aikaiseksi rikkomalla perinteiset hierarkiset tavat organisoitua, jolloin parveen saadaan henkilöitä eri kokemustaustasta ja asemista.
Nykytieteen valossa näyttää siis mahdolliselta tuottaa kelpo ratkaisuja parviälyn keinoin. Keskeistä on saada aikaan ryhmässä itsenäisiä ja toisistaan poikkeavia mielipiteitä ja ideoita.
Mikä on optimaalinen parven koko?
Yhdysvaltain Princetonin yliopiston tutkijoiden Albert Kaon ja Ian Couzinin (2014) tuore tutkimus on löytänyt parvelle myös optimaalin koon. Samalla se asettaa Sir Galtonin vanhan kunnon härkätutkimuksen aivan uuteen valoon: mitä pienempi ryhmä, sitä parempi päätös. Osuvin päätös saadaan aikaan 5-20 hengen ryhmässä.
Havainto syntyi, kun kollektiivista päätöksentekoa testattiin todellisuutta jäljittelevässä monimutkaisessa tilanteessa, joissa käytetty tieto tulee useista lähteistä. Koeryhmien oli valittava kahden mahdollisen ruoanlähteen välillä. Pohjaksi annettiin kahdenlaista tietoa: toisen tiedon saivat kaikki, toisen vain osa ryhmäläisistä.
Tuloksena oli, että molempien tietojen sulattaminen oikeaksi ratkaisuksi onnistui parhaiten ryhmissä, joissa oli maksimissaan 20 jäsentä.
Tutkijoiden mukaan asiat, jotka ovat kaikkien tiedossa, alkoivat suuressa ryhmässä hallita päätöksentekoa. Vain osan tuntemat poikkeavat tiedot hukkuivat massaan.
Pienissä ryhmissä molempia tietoja punnittiin sen sijaan saman verran. Poikkeavia näkemyksiä on ollut tapana kuvata "häiritseväksi hälyksi", mutta Princetonin tutkimuksessa tuollainen häly osoittautuikin yllättävän hyödylliseksi hyvän tuloksen saavuttamisessa. Yli 20 jäsenen ryhmissä huonon päätöksen todennäköisyys kasvoi.
Ylen Nyt tai ei koskaan –ohjelman parven koko on 15 henkilöä. Mukana on eri-ikäisiä, eri taustaisia ja eri elämänkokemuksia keränneitä miehiä ja naisia, joita yhdistää halu auttaa.
Mitä mieltä olet?
Nyt tai ei koskaan -ohjelmassa hyvin erilaisista ihmisistä koostuva 15 hengen joukko lähtee ratkomaan avoimin mielin heille täysin vieraan ihmisen ongelmaa. Parviäly kiinnostaa myös tutkijoita. Uskotko siihen, että parven jäsenet osaavat tehdä joukolla parempia ratkaisuja kuin yksin?
