Miksi kaikki merkittävät filosofit, valtiomiehet, runoilijat tai taiteilijat ovat olleet melankolikkoja?

Melankolikot ovat erityislahjakkuuksia - neroja, mutta jollain tapaa liian herkkiä tähän maailmaan. Tätä ajatusta kulttuurimme on vaalinut tuhansien vuosien ajan. Melankolisen taiteilijan myytti sai alkunsa antiikin Kreikasta. Ajatuksen taustalta löytyy Aristoteles.

Miksi kaikki merkittävät filosofit, valtiomiehet, runoilijat tai taiteilijat ovat olleet melankolikkoja. Jotkut jopa siinä määrin, että kärsivät mustan sapen aiheuttamista sairauksista, niin kuin Herakleen ja muiden sankarien tarinat meille kertovat.

Antiikissa uskottiin, että ihmisen luonnetta ja fysiologiaa määrittelee neljä ruumiinnestettä. Tätä kutsutaan humoraaliopiksi tai nelinesteopiksi. Neljä ruumiinnestettä ovat veri, sappi, lima ja musta sappi. Sana melankolia tarkoittaa mustaa sappea. Neljä ruumiinnestettä muodostuvat alkuaineista, jotka olivat koko maailman perustana: ilma, tuli, vesi ja maa. Näistä elementeistä maalla oli samat ominaisuudet kuin mustalla sapella. Se oli kylmää ja kuivaa.

Liian kylmä musta sappi aiheuttaa myös typeryyttä ja hidasälyisyyttä

Ihminen, jonka elimistöä hallitsi musta sappi, oli erityisen altis melankolialle. Jo antiikissa melankolia oli sekä tunnetila, että sairaus. Hippokrateen ajatus oli, että ruumiinnesteiden pitää olla elimistössä tasapainossa. Silloin ihminen on terve ja melankolia pysyy pelkkänä tunteena.

Melankolia on runoilijoiden vaiva

Humoraaliopin kuvaus 1500-luvulta Humoraaliopin kuvaus 1500-luvulta Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Aristoteles ei ajattele melankoliaa tautina Hippokrateen tavoin. Hän sijoittaa sen luonnon ominaisuudeksi. Filosofin melankoliaa ei aiheuta sairaus vaan hänen luontonsa, ethoksensa. Aristoteleen mukaan melankoliasta kärsivät tarujen sankarien lisäksi myös Platon, Sokrates ja monet muut tunnetut miehet ja myös ne, jotka ovat tekemisissä runouden kanssa.

Aristoteleen melankolia-ajatukset ovat peräisin Problemata-teoksesta. Ei tosin ole varmaa, onko teos lainkaan Aristoteleen kirjoittama. Luultavasti Problemata on jonkun Aristoteleen oppilaan tekosia ja ilmestynyt vasta Aristoteleen kuoleman jälkeen. Selvyyden vuoksi puhun silti Aristoteleen ajatuksista viitatessani teokseen.

Aristoteles sanoo, että musta sappi voi olla joko kylmää tai kuumaa. Lämpötila vaikuttaa siihen millaisena melankolia esiintyy. Melankolikko voi hyvin kun musta sappi on sopivan lämpöistä. Jos se on kylmää, vaipuu melankolikko syvän masennuksen tilaan. Liian kylmä musta sappi aiheuttaa myös typeryyttä ja hidasälyisyyttä.

Yhdynnän jälkeistä melankoliaa ja hulluuteen vievää maniaa

Aristoteles on havainnut, että miehet saattavat olla melankolisia erityisesti yhdynnän jälkeen. Miehen siemenneste sisältää vaahtoa, afrosta. Tämä ilman ja nesteen valkoinen sekoitus saa niin meren, viinin kuin sperman kuohumaan. Vaahto on euforinen vastakohta mustalle sapelle. Kun vaahto yhdynnän päätteeksi miehen elimistössä luonnollisesti vähenee, korostuu mustan sapen vaikutus. Naisiin yhdyntä ei Aristoteleen mukaan vaikuta masennusta lisäävästi.

Melankolian vastapuoli mania voi viedä hulluuteen. Yksityiskohta Johann Heinrich Füsslin teoksesta (1791-1793) Yksityiskohta Johann Heinrich Füsslin teoksesta (1791-1793) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Jos musta sappi pääsee kuumenemaan, on seurauksena masennuksen vastapuoli, mania. Aristoteles kertoo Problematassa, että kuumentunut musta sappi aiheuttaa hilpeyttä ja lauleskelua, hulluutta, ja tulehduksia. Etenkin niille, joilla musta sappi hallitsee elimistössä luonnostaan, aiheuttaa se kuumentuessaan hulluutta, teräväpäisyyttä ja lemmenkipeyttä. Heistä tulee helposti kiihkeitä ja intohimoisia. Jotkut käyvät puheliaiksi.

Luovuuden kannalta parasta olisi, jos musta sappi pysyisi sopivan lämpöisenä. Silloin ihminen on Aristoteleen mukaan melankolinen, mutta älykkäämpi ja vähemmän ulospäin suuntautunut. Tällaiset henkilöt ovat muuhun maailmaan verrattuna monella tapaa ylivertaisia, toiset opettajina, toiset taiteilijoina ja toiset valtiomiehinä.

Kaisa Pulakka ja kallo Kuva: Jyri Pitkänen/Yle musta aurinko

Ajatus syksystä melankolian vuodenaikana on myös syntynyt antiikin Kreikassa. Mitkä ovat melankolian tähtimerkit ja mitä tapahtui kun toimittaja Kaisa Pulakka vajosi saturnaalisen melankolian valtaan? Kuuntele Musta aurinko - melankolian kulttuurihistoriaa Yle Radio1 tiistaisin 17.10 ja lauantaisin 15.30.

Lähteet:

Kursivoidut kohdat ovat toimittajan vapaasti suomentamia Aristoteleen Problematan E.S. Forsterin ennglanninkielisestä käännöksestä, teoksessa The Complete Works of Aristotle Vol. II. Princeton 1984.
Johannisson Karin: Melankolian huoneet. Suom. Ulla Lempinen. Atena 2012.
Lyytikäinen Pirjo: Narkissos ja Sfinksi - minä ja toinen vuosisadan vaihteen kirjallisuudessa. SKS 1997.
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/antpsyki.htm
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/humopato.html