Hyppää pääsisältöön

Olutmerkkien lyhyt historia

Lahden erikois pilsneri III -pulloja liukuhihnalla v. 1978
Lahden erikois pilsneri III -pulloja liukuhihnalla v. 1978 Kuva: Kalle Kultala keskiolut

Olutta on Suomessa pantu ja juotu tuhansia vuosia. Nykyisen kaltainen olutmerkkikulttuuri syntyi 1900-luvun alkupuolella. Kieltolain päätyttyä Alko kuitenkin kontrolloi olutnimistöä, eikä liian houkuttelevia merkkejä hyväksytty. Keskioluen vapautuminen vuonna 1969 laajensi olutmerkkien kirjoa. Pienpanimoiden nousu on tuonut nimiin leikkisyyttä.

Suomalaisten suosituimmat olutmerkit ovat kotimaisia. Turkulaisen olutkulttuurin harrastajan ja panimotekniikan opettajan Mikko Hovin mukaan tähän on varsin yksinkertainen syy: hinta. Suurista volyymeista johtuen suomalaiset isot panimot pystyvät tekemään olutta kohtuuhinnalla.

Panimoiden omistajuudet eivät ole enää suomalaisten käsissä. Kolmesta suuresta kotimaisesta panimosta vain yksi on suomalaisessa omistuksessa. Oluiden nimet ovat silti pysyneet kotimaisina.

Karhu-nimistä olutta tehtiin ympäri Suomea.

- Koska tausta on kotimainen, ei ole katsottu järkeväksi muuttaa merkkejä. Olisi melkoinen riski muuttaa kotimaiset nimet ulkomaisiksi, Hovi pohtii.

Etiketit tulivat pulloihin 1870-luvulla. Mutta varsinaisia olutmerkkejä ei ollut juuri lainkaan. Oluen etiketissä luki yleensä panimon nimi, ehkä valmistajan tai omistajan nimi sekä oluttyyppi. Esimerkiksi näin: Salo Bryggeri, Bayerskt öl, Oscar Torsell.

- Oikeastaan vasta 1910- ja 1920-luvuilla alkoi tulla nimiä, jotka voidaan katsoa tämän päivän näkökulmasta olutmerkeiksi. Panimoita oli tuolloin kymmenittäin ja ne olivat varsin pieniä. Osa panimoista teki ainoastaan mietoa mallasjuomaa. Tietysti kieltolain aikana kaikki olut oli mietoa mallasjuomaa, Hovi kertoo.

Ensimmäiset nykyisen kaltaiset olutmerkit olivat nimiltään kansanomaisia. Esimerkiksi Karhu-nimistä olutta tehtiin ympäri Suomea.

- Karhua teki moni panimo ennen kuin Porin oluttehdas otti nimen käyttöön 1930-luvulla. Bastmanin panimo, Toivo-niminen panimo, Mikkelin Mallas- ja virvokejuomatehdas, Savonlinnan oluttehdas ja Vaasan panimo Oy tekivät kaikki 1920-luvulla Karhu-nimistä mallasjuomaa, Hovi taustoittaa.

Salo Bryggeri vuonna 1932.
Salo Bryggeri vuonna 1932. Salo Bryggeri vuonna 1932. Kuva: Wikimedia Commons salon panimo

Alko kontrolloi oluiden nimiä

Valtion omistama Oy Alkoholiliike Ab perustettiin kieltolain päättyessä vuonna 1932. Sille annettiin yksinoikeus tuoda, viedä, valmistaa ja myydä alkoholijuomia.

- Kaikki vahvempi olut vuodesta 1932 lähtien aina vuoteen 1995 saakka tehtiin niin sanotusti Alkon lukuun ja laskuun. Alko teetti ja maksoi korvauksen, Mikko Hovi kertoo.

Alko kontrolloi myös oluiden nimiä. Liian houkuttelevat ja myyvät nimet eivät olleet soveliaita.

- Eiväthän Olvi, Karjala tai Karhu sillä tavalla houkuttele, verrattuna siihen, että oluen nimi olisi esimerkiksi Maukas tai Janoisa, Hovi miettii.

Hakkapeliitta, Viapori, Musta Hevonen, Döbeln, Valtti, Pohjanpoika, Kippari, Amiraali.

Alkoholipolitiikka on vaikuttanut suomalaisten oluiden nimiin.

Keskiolut vapautui Ruotsissa vuonna 1965, ja oli odotettavissa, että Suomi seuraisi naapurinsa esimerkkiä.

Oluiden nimeäminen vapautui Alkon säätelystä lopulta vuonna 1969, kun keskioluen myynti vapautettiin. Ja kyllä nimiä keksittiinkin: 1970-luvun kotimaisia merkkejä ovat esimerkiksi Hakkapeliitta, Viapori, Musta Hevonen, Döbeln, Valtti, Pohjanpoika, Kippari, Amiraali, Mestari, Rautakoura, Hopeapukki, Kultapukki, Julma Ölkky, Vaalea Viikinki ja Kosken Kohinaa. Ainoa sen ajan oluista, joka säilynyt tähän päivään asti, on Sandels.

Mallasjuoma OY:n olutpanimo Lahdessa v. 1978
Mallasjuoma Oy:n olutpanimo kuvattuna vuonna 1978. Panimon perusti aluperin lahtelaisen olutteollisuuden uranuurtaja, kauppias Henrik Mattsson. Mallasjuoma OY:n olutpanimo Lahdessa v. 1978 Kuva: Kalle Kultala olutpanimo

Pienpanimot toivat leikkisyyden olutmerkkeihin

1900-luvun edetessä suurin osa kylien ja kaupunkien pienpanimoista lakkautettiin, kunnes vuonna 1990 koko maassa toimi enää kolme panimoa sekä muutama sahtipanimo. Nykyään pienpanimoita toimii eri puolilla maata yli 50, mikä näkyy myös nimien rikkautena. Oluenystävä voi valita sellaisista merkeistä kuin Katajan Kuiske, Senaattori, Raivoava Rakki, Hullujussi, Mississippi, Käki, Pikkupomo, Katkeran Kesän Loppu, Mallas-Akka tai Pirun Polkka.

Pienpanimoiden nousu on kansainvälinen ilmiö. Ensimmäiset ravintola- ja pienpanimot tulivat Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin 1970- ja 1980-luvuilla, ja kasvu on ollut nopeaa.

- Ruotsissa on yli 150 panimoa, joista suurin osa on pieniä. Yhdysvalloissa puolestaan oli vuoden 2014 lopussa 3464 panimoa, joista 3418 lueteltiin pieniksi käsityöläispanimoiksi, Hovi kertoo.

Pienpanimot ovat myös tuoneet kaivattua leikkisyyttä suomalaiseen olutnimistöön. Enää Alko ei sanele, mikä kelpaa merkin nimeksi ja mikä ei.

Olutkulttuuri on kehittynyt valtavasti, mutta Mikko Hovin mielestä parannettavaa löytyy vielä.

- Jos menee parempaankin ruokaravintolaan ja pyytää nähdä olutlistan, yhdeksässä tapauksessa kymmenestä olutlistaa ei ole erikseen, vaan tuodaan viinilista.

Oluen myyntiä Alkossa 1970-luvulla
Oluen myyntiä Alkossa 1970-luvulla. Oluen myyntiä Alkossa 1970-luvulla Kuva: Yle/ Erkki Suonio alko

Pasi Heikura ja Mikko Hovi keskustelevat erilaisia olutlaaduista Aristoteleen kantapäässä:

Päivitys 16.12.2015: Artikkelia on täydennetty, otsikkoa muutettu ja kuvia lisätty.

Kommentit
  • Kuinka eri kielet vaikuttavat ajatteluun ja maailmankuvaan?

    Kieli vaikuttaa mailmankuvaan

    Ruotsi ei ehkä ole enää entisensä, mutta voiko ruotsin kielen oppiminen olla vahingoksi suomalaiselle ajattelulle? Vaarantuuko kaurismäkeläinen olemuksemme, jos omaksumme liikaa ruotsalaista tapaa hahmottaa maailmaa? Jokaisessa ruotsalaisessa kun taitaa asua pieni ystävällinen prinsessa Victoria.

  • Avaruusromua: Keskellä ei mitään!

    Hän kulkee omia polkujaan, trendeistä piittaamatta.

    Hän voitti "Vuosisadan lappilainen" -yleisöäänestyksen. Hän on vuosikymmenien mittaan ollut mukana monenlaisissa musiikillisissa projekteissa. Hän on kulkenut omia polkujaan, trendeistä piittaamatta. Häntä on kuvailu muun muassa sanoilla: erilainen, outo, sydämellinen, tinkimätön ja rehellinen. Viime vuosina hän on tehnyt rankan elektronisia soololevyjä. Hän on Veli-Matti O Äijälä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • “Puhhuu niin ko ei olis poskilihoja ollenkhaan.”

    Suomalaiset käyttävät valehtelusta värikkäitä ilmaisuja.

    Elämme ehkä totuuden jälkeistä aikaa, mutta suomalaiset osaavat mainiosti erottaa, mikä on valetta. Valehtelulle on myös monia värikkäitä ilmauksia, toiset suorempia ja toiset kohteliaampia. Niitä on ehkä jopa enemmän kuin eduskunnassa, jossa toista ei saa syyttää valehtelijaksi.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri