Hyppää pääsisältöön

Mikä runopalkitsemisessa voi mennä vikaan?

Toimittaja Tarleena Sammalkorpi
Toimittaja Tarleena Sammalkorpi Kuva: Yle/Jyrki Valkama kirjallisuus

Runouden hyvät, pahat ja rumat on äkkiä lueteltu. Sama koskee palkintoraateja ja palkitsijoita, Ylen runopalkintoakin. Tanssiva karhu on hyvä esimerkki siitä, millaista porua hyvääkin tarkoittavan hankkeen ympärillä pidetään. Parhaan runoteoksen, parhaan runoilijan ja parhaan palkintoperusteenkin pystyy moni nimeämään jo lonkalta. Huonoimman myös. Palkinto annetaan vain yhdelle, voittajia on liuta.

Tanssiva karhu on vaatimaton palkinto joka jaetaan vuosittain ja sen tarkoitus on nostaa uutta runoutta sieltä, missä kaikki tietävät sen olevan, vähälevikkisestä katveesta. Palkinto haluaa korostaa sitä, että pienet levikit ja runouden merkitys eivät mene tasan vaan merkitys syntyy siitä, miten kieli ja kirjallisuus elävät tästä harvinaisesta aluskasvullisuudesta. Jotkut naureskelevat sille että runouspiirit kiehuvat keskenään vaikka nuppiluku on niin pieni. Nauru osuu naureskelijoihin, etujoukon osa nyt vaan on olla pienempi kuin massat ja valtavirta. Röhönauru siis sille, joka kuvittelee katsoja/kuuntelija/myyntilukujen määräävän kaikesta. Runopiirit kiehuvat ja kuohuvat vaikkapa Tanssiva karhu-palkinnosta ja niin on hyvä.

Mikä runopalkitsemisessa tahtoo mennä vikaan? Vaikka mikä! Takavuosien valituskuorossa huusivat pienet kustantajat. Nyt kun suuret kustantajat eivät enää määrällisesti hallitse laatulyriikan julkaisijoina, tuo poru on vaiennut. Oli se palkintoraadeille työlästä yrittää kysyjille vakuuttaa, että Tanssiva karhu on runouspalkinto eikä sitä jaeta kustantajille, ei koonkaan perusteella. Oli perusteltava, miksi jonkun Södikan kirjailija palkitaan vaikka pienkustantamot ovat niitä puhdassydämisesti runouden lipunkantajia. Ja ovathan ne.

Tarleena Sammalkorpi ja Harri Nordell istuvat lattialla
Tanssiva karhu -raatilaisia vuonna 2014, puheenjohtaja, runoilija Harri Nordell ja kirjallisuustoimittaja Tarleena Sammalkorpi. Tarleena Sammalkorpi ja Harri Nordell istuvat lattialla Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi runoviikko

Runouspiirien sisällä on erilaisia runouskäsityksiä ja pikku leirejä, niin kuin kaikkialla. Ihmeellinen tuomari tarvitaan sanomaan, mikä on oikea "linja". Eihän sellaista olekaan. Oli ihan ratkaisevaa, että Ylen runopalkinnolle ruvettiin valitseman runoilijoiden keskuudesta puheenjohtaja, joka vuosi vaihtuva, omalla äänellään raakkuva ja omaa runouskäsitystään ilmaiseva diktaattori. Demokraattista runoraatia en voi kuvitellakaan, keskustelevan kyllä. Runoilijapuheenjohtajat ovat olleet eri-ikäisiä ja -näköisiä, viimeksi joku kyllä jossain huomautti, että liikaa on ollut naisia, synti sekin vaikkei ihan jämptisti totta olisikaan.
Runoilija Maria Matinmikko
Runoilija Maria Matinmikko Runoilija Maria Matinmikko Kuva: Yle/Jukka Lintinen palkittu

Kerran v. 2xxx muistan nuoren lahjakkaan runoilijan sähisseen siitä, miten pieleen koko ehdokasasettelu oli mennyt, ehdolla oli vain huonoja. Niin hän sanoi vimmassansa. Olimme menneet liian kauas hänen ja hänen oman piirinsä estetiikoista, mutta jos palkitaan turkulainen, helsinkiläinen jää ilman. Hyvää ja huonoa jokainen mittaa omalla mitallaan. Tanssiva karhu ei ole tunnustus parhaalle teokselle vaan valinta ja nosto, ottakaa ja tutustukaa nyt, 2013, Maria Matinmikon tuotantoon, se saattaa kiinnostaa. Ensi vuonna jotain muuta.
Helsinki on aina ollut varsinainen murhe myös runopalkintoasiassa.

Kun Tomas Tranströmerin suomentaja Caj Westerberg palkittiin, someäläkkä oli jonkinmoinen. Väärin oli jo sekin että Tranströmer oli saanut Nobelin. Puhumattakaan siitä, että Westerberg oli suomentanut niitä hiivatin Tranströmereitä (upeasti) vuosikaudet. Kääntäjäkarhua ei ihan aina ole jaettu eikä jakamatta jättämisestä ole tietenkään ilahduttu. Senhän ymmärtää.

Kääntäjä Jukka Mallinen
Suomentaja Jukka Mallinen Kääntäjä Jukka Mallinen Kuva: Yle/Raili Tuikka jukka mallinen

Muutama vuosi sitten Kääntäjäkarhun sai mieskääntäjä Jukka Mallinen ja vuonna 2014 virolainen runoilija Eeva Park. Mallinen kahdesta eri käännöskokoelmasta, jotka molemmat paikkasivat venäläisen lyriikan suomentamisen isoa aukkoa ja julkaistiin kahdelta pieneltä kustantajalta. Kirjat olivat Uladzimir Njakljajeun Punainen auringonlasku ja Sergei Zavjalovin Joulupaasto. Eeva Park palkittiin harvinaisesta kaksisuuntaisesta käännösvalikoimasta 8+8 suomesta viroon ja takaisin.
Kääntäjä, toimittaja Eeva Park
Runoilija Eeva Park Kääntäjä, toimittaja Eeva Park Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi 8+8 antologia

Helsinki on aina ollut varsinainen murhe myös runopalkintoasiassa. Helsingissä asuu liikaa runoilijoita ja muualla asuvia muistetaan liian vähän, esimerkiksi turkulaisia. Näitä keskusteluja käytiin puolitosissaan samaan aikaan, kun aktiivisessa runokaupungissa Turussa järjestettiin runoilijoiden ja kaupunkien välisiä turnauksia. Minusta Helsingin ainoa vika koko maan suuruudessa on se, että helsinkiläiset ovat (tai niiden oletetaan olevan) ollakseen. Viaksi pitää lukea myös syrjäinen sijainti.

Ja ikä, sehän on aina pahasta. Palkintotuomari kun ei saa olla nuori eikä hänen sovi olla vanha. Tänä vuonna runoilijapuheenjohtaja kommentoi julkaistavien runokokoelmien määrää karuin sanankääntein. Kumman vähälle huomiolle jäivät seuranneessa keskustelussa ne runokirjat ja raatia innostaneet teokset, jotka nostettiin ehdokkaiksi.

Lämpimät onnittelut vuoden Tanssivalle karhulle joka ilmoitetaan kaikelle Suomelle Kajaanin Runoviikolla 1.7.2015!

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.