Hyppää pääsisältöön

Rämäpäästä rimakammoiseksi

Ystäväni hevonen
Ystäväni hevonen Kuva: Emmi Kähkönen. ystäväni hevonen

Siiri Kaskinen, 21, oli aikaisemmin mitään pelkäämätön rämäpää, mutta nykyään esteiden hyppääminen ahdistaa ja pelottaa. Siiri ei kuitenkaan aio luovuttaa. Kenttäratsastus on niin rakas laji, että sen eteen hän on valmis voittamaan pelkonsa.

Aluevalmennus vuonna joulukuussa 2010 oli viimeinen niitti Siiri Kaskiselle. Kenttäratsastuksessa kilpaillut Siiri oli harjoittelemassa rataesteitä, kun yhden huonon lähestymisen seurauksena Siiri makasi maassa ja hetkeä myöhemmin ambulanssissa.

- Muistan kuinka itkin ja kirosin tippumiseni jälkeen. Totesin sen valmennuksen jälkeen, että ei enää esteitä.

Päätös lopettaa hyppääminen liittyi myös aikaisempiin onnettomuuksiin.

- Nuorempana olin rämäpää, enkä jotenkin osannut ajatella vaaroja samalla tavalla. En säikähtänyt tippumisia, ympärimenoja tai kaatumisia. Pikku hiljaa kun epäonnistumiset ja vaaratilanteet alkoivat toistua, niin hyppääminen alkoi tuntua epämieluisalta ja pelottavalta.

Päätettyään lopettaa hyppäämisen Siiri päätti myydä kenttähevosensa. Hän osti tilalle trakehner-tamma Beedan, jonka kanssa Siiri keskittyi kouluratsastukseen. Hyppääminen jäi kokonaan pois melkein neljäksi vuodeksi.

- Ajattelin kyllä usein, että Beedalla tulisi olla monipuolinen liikunta ja hyppääminen on osa sitä. Ammattilaiset ja kaverini hyppäsivät kyllä Beedalla, mutta itse en uskaltanut sitä tehdä.

Siirin mielessä kuitenkin kypsyi ajatus hyppäämisestä.

- Minulla kävi usein mielessä, että miksi en itse hyppää, kun kuljetin omaa hevostani hypytettäväksi.

Ratsastuksenohjaajan opintojen myötä hyppääminen tuli Siirille taas ajankohtaiseksi. Opintojen vuoksi oli pakko hypätä, vaikka ajatus hyppäämisestä tuntui Siiristä hirveältä.

Ensimmäisessä estevalmennuksessa Siiri oli kauhusta jäykkänä.

- Koin, etten pysty hyppäämään, vaikka tehtävänä oli pieniä kavaletteja ja puomeja. Sanoin valmentajalle, että minua pelottaa. Valmentaja oli onneksi tosi kiva ja helpotti tehtäviä paljon.

Siiri sanoo, että jännityksen lisäksi tilanne oli hämmentävä.

- Estepelko tuntui jotenkin tosi oudolta, koska olin aikaisemmin kisannut 110 cm ratoja ja nyt tuntui, etten pääse 60 cm esteestä yli.

Kovasta jännityksestä huolimatta valmennus meni hienosti ja Siiri sai hyvän kimmokkeen jatkaa estetreenejä. Muutaman kuukauden päästä Siiri oli jo estekilpailuissa ja kisasi kenttää kesällä 2014.

Ystäväni hevonen
Ystäväni hevonen Kuva: Emmi Kähkönen ystäväni hevonen

Syksyllä kuitenkin tapahtui jotain, mikä vei Siirin taas lähtöruutuun.

- Hevoseni joutui sairaslomalle ja myös minä sairastelin, minkä vuoksi en voinut ratsastaa. Hyppyrutiini katosi täysin ja tajusin, että olen taas samassa tilanteessa kuin vuosi sitten.

Siiri meni valmennukseen hakemaan hyppyrutiinia takaisin tammikuussa. Epävarmuus ja rutiinin puute johti uuteen epäonnistumiseen.

- Menimme kavaletteja, kunnes Beeda kompastui esteisiin. Kaaduimme hevosen kanssa esteiden päälle ja lensin kohti maneesin seinää. Mennessämme kumoon ajattelin, että nyt hevonen tulee päälleni ja kuolen.

Pelästymisen lisäksi Siiri satutti rytäkässä nilkkansa. Hyppytauko toi takapakkia kevääseen ja rimakammo nosti päätään.

- Nyt ystäväni hyppäävät isompaa Beedalla, itse hyppään pienempiä esteitä. Aina kun esteitä nostetaan minua kauhistuttaa. Toisaalta tykkäisin hypätä tosi paljon, mutta kun esteet alkavat nousemaan, pelkään kontrollin menetystä. Eniten pelkään, että askeleet eivät sovi ja kaadun hevosen kanssa esteiden sekaan ja että hevonen tulee päälleni.

Puolestaan maastoesteitä Siiri ei pelkää yhtään. Rimakammo liittyy nimenomaa rataesteisiin.

- Kaikki ihmettelevät, miksi en sitten pelkää maastossa. Ehkä se johtuu siitä, että maastoesteillä adrenaliini virtaa ja siellä ratsastaa niin apinan raivolla, että mielihyvä on pelkoa suurempi. Maastoesteillä myöskään puomi ei voi jäädä hevosen jalkojen väliin, koska kiinteistä esteistä ei tartu mitään matkaan, jos niihin osuu.

Ystäväni hevonen
Ystäväni hevonen Kuva: Emmi Kähkönen ystäväni hevonen

Siiri on ymmärtänyt, että merkittävä juttu pelon käsittelemisessä on puhuminen. Iso apu Siirille on ollut ymmärtäväiset valmentajat sekä hevosharrastusta tukeva äiti.

- Silloin kun en neljään vuoteen hypännyt ollenkaan, en myöskään puhunut asiasta kenellekään. Yritin piilottaa pelkoni.

Vaikeneminen ei Siirin mukaan kuitenkaan kannata.

- Ihmiset osaavat suhtautua asiaan eri tavalla, kun sanot, että oikeasti pelottaa. Valmentajien on ollut helpompi auttaa minua pelkoni voittamisessa, kun he ovat tienneet, mikä on homman nimi.

Miksi Siiri sitten jaksaa jatkaa yrittämistä onnettomuuksien jälkeen ja suuresta peloista huolimatta? Syitä on monta.

- Haluan vielä yrittää, koska minussa elää kuitenkin pieni rämäpää. Hyppääminen on hyväksi sekä hevoselle että ratsastajalle, ja myös ratsastuksenohjaajan opintojen puolesta pitää hypätä. Haluan myös vielä kisata kenttää jossa ei voi välttää rataesteitä. Tiedän, mitä todellinen pelko on, mutta uskon myös, että siitä voi päästä yli.

Teksti Emmakaisa Jokiniemi

Kommentit
  • SUMMERIN PODCASTSARJASSA KYSYTÄÄN "ONKS KAIKKI OK?"

    17-vuotias Milla selvittää podcastsarjassa tunnetilojaan.

    “Kaikki ok?" -podcastsarjassa 17-vuotias Milla Solaranta pohtii elämänsä suuria tunnetiloja ja päästää kuulijan kurkistamaan tunne-elämänsä syövereihin.

  • Kesä ilman pomoa?!

    Miltä tuntuisi olla yrittäjä ja oma pomosi?

    Oletko unelmoinut oman rantakahvilan pitämisestä parhaan kaverin kanssa? Tai miettinyt, miten saada kaveriporukalla rahat kokoon yhteistä reissua varten?

  • Tume menee taas oikeisiin töihin

    Tume menee taas oikeisiin töihin

    Tume kävi viime kesänä todistetusti oikeissa töissä. Te halusitte nähdä lisää ja saamanne pitää. Toinen kausi Tumen oikeita töitä löytyy nyt Areenasta.

  • Ystäväni hevosen lukijoiden parhaita leirimuistoja

    Unelmien leirillä sattuu ja tapahtuu.

    Ratsastusleireillä aina sattuu ja tapahtuu. Kysyimme lukijoilta Instagramissa, millaisia muistoja heille on kertynyt leirikesien aikana. Mukaan mahtuu hullunkurisia kokemuksia sekä ihania tunnelmia tärkeiden hevosten kanssa. @aanniella Varmaa yks hauskimmista kommelluksista tapahtui vuonna 2016, kun hengailtiin asuinrakennuksessamme.