Hyppää pääsisältöön

Tanssivan karhun kierros - eli kuinka löydät runosta vastauksia ja nimiä nimettömille maisemille

Tanssivan karhun kiertoliittymä.
Tämän kiertoliittymän nimeksi tuli Moriturin kierros. Minna Joenniemi kiersi antamassa epäpaikoille runojen pohjalta uusia nimiä. Tanssivan karhun kiertoliittymä. Kuva: Minna Joenniemi tanssivan karhun kierros

Tee sinäkin oma 1+1=3 törmäytyskierroksesi, tai ennusta runoista. Näin Minna Joenniemi treenasi runotörmäytystä Kajaanin runoviikon Tanssivan karhun kierroksia varten.

Ajan kiertoliittymää ympäri viidettä kertaa, ja myhäilen. Tiedän jotain, mitä muut eivät tiedä. Tiedän tämän kiertoliittymän uuden nimen. Nimesin sen nimittäin juuri.

Tanssivan karhun kierros
Matkalla Kajaaniin.1+1=3 -törmäytyskierroksen voi tehdä jalan, pyörällä, surffilaudalla, rättisitikalla, yhdessä tai yksin. Rajoitteita ei ole. Tanssivan karhun kierros Kuva: Minna Joenniemi tanssivan karhun kierros

Otin repusta runokirjan, yhden Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaaksi valituista kuudesta runoteoksesta. Käteeni sattui niistä Aki Salmelan Jokeri. Se aukesi sivulta 69. Luin tien vieressä runon, jossa elämä karkaa käsistä, nuoruus karkaa, karkasi jo. Jossa vuosi vuodelta maailma pakottaa minut muotoon. Jossa kierretään kehää. On flyygeli, on sävellys, joka on pitkä, eikä sen päässä odota mitään.

Tunnustelen runon sisältöä ja sanoja, katson maisemaa, ja runosta tarttuu sille nimi.

Täten julistan tämän kiertoliittymän Moriturin kierrokseksi. Löysin sanan runosta. Salmela on luultavasti ottanut sen runoonsa gladiaattoreiden tervehdyksestä Julius Ceaserille: Ave, Imperator, morituri te salutant. Kuolevaiset tervehtivät sinua.

Nyt tämä kiertoliittymä kotini lähellä on minun. Olen ottanut sen haltuuni. Kuin olisin kirjoittanut siihen näkymättömän graffitin, tai nostanut pystyyn valloittajan lipun.

Tanssivan karhun kierros
Tunnesetelintie. Piilotan mielessäni uuden nimen nimikyltin takapuolelle. Nimi on Eino Santasen kirjasta Tekniikan maailmat, runosta Tunneseteli. Tanssivan karhun kierros Kuva: Minna Joenniemi tanssivan karhun kierros

Treenaan Kajaanin runoviikkoa varten. Heinäkuun alussa järjestän siellä Tanssivan karhun kierroksen, jossa yhdessä yleisön kanssa annamme tällä törmäytysmenetelmällä nimiä Kajaanin keskustan nimettömille paikoille. Toisen kierroksen aikana törmäytämme runoja Reidar Särestöniemen maalauksiin Kajaanin taidemuseolla. Mutta nyt olen liikkeelle yksin. Sitä en ole ennen kokeillutkaan. Olen tehnyt törmäytystä aiemmin aina muiden kanssa. Mutta näinkin voi näköjään tehdä, metodi toimii ja joustaa. Tämä on luksusta, hyvää harhailua, taikaa. Tästä muuten lapsetkin voisivat pitää. Tämä muistuttaa oman aarrekartan luomista.

Tanssivan karhun kierros
Katkenneen korren pientare. Nimi nousi esiin Ville Vanhalan teoksesta Konepeltivirta. Avasin sen sivulta 53. Runo alkaa Korsi katkeaa pientareelta kynnellä painamalla. Se kuvaa omaa paikkaa maailmassa. Tanssivan karhun kierros Kuva: Minna Joenniemi tanssivan karhun kierros

Järjestin ensimmäisen 1+1=3 törmäytyskierroksen Jyväskylässä toissa keväänä. Ensin taidegalleria Variantissa yleisö valitsi kuvataiteilija Mauri Kuitulan maalauksista sen, johon runoilija Suvi Valli runonsa törmäyttäisi. Kun teos oli valittu, joku sai huikata sivunumeron. Valli luki runon. Tuijotimme tiiviisti maisemamaalausta, johon tuli runosta yllättäen ääniä, lintujen laulua. Erityisen erikoinen hetki oli se, kun Valli luki runoa kuninkaan ja hänen poikansa välisestä keskustelusta. Edessämme oli maalaus isosta haarautuneesta puunrungosta. Mikä oli sanan ja kuvan yhteys. Se selvisi. Teoksen nimi olikin Sukupuut. Kierroksen yleisö huokaisi: ahaa.

Tanssivan karhun kierros
Kyltissä lukee ihan muuta kuin Nautavillanpelto. Mutta se on nyt pellon uusi nimi. Se on Janette Hannukaisen runokirjan Lennä vahingossa runosta Entinen peräisin. Runo kertoo naisesta, joka esiintyy sanageneraattorina. Sarista, jonka suusta karkasi kerran porotokka. Ja oli siis puhdasta törmäytystaikaa, että halusin nimetä lehmien pellon omalla nimellä, ja runossa oli sana nautavilla. Tanssivan karhun kierros Kuva: Minna Joenniemi tanssivan karhun kierros

Kävelimme ensimmäisellä 1+1=3 kierroksella Variantista loskaisen matkan Jyväskylän taidemuseolle, jossa meitä odottivat runoilijat Olli-Pekka Tennilä ja Kristian Blomberg. Annoimme matkalla nimiä epäpaikoille: parkkipaikasta tuli Sarabandin aukio, alikulkukäytävästä Alamaisten taidegalleria. Tien jakajakin sai nimen, jota en enää valitettavasti muista. Hyvähän ne olisi merkitä myös ylös. Tai sitten pitää hyväksyä nimien katoaminen.

Tanssivan karhun kierros
Lintujen käytävä. Nimi on Kristiina Lähteen runoteoksesta Kuinka voisit minulta puuttua, sivulta 75. Tämä paikka on Viikissä, osuvasti lintutornien lähellä. Tanssivan karhun kierros Kuva: Minna Joenniemi tanssivan karhun kierros

Jyväskylän taidemuseolla oli esillä näyttely nimeltä Checkpoint Leonardo. Erikoisin yhteentörmäyksien summa koettiin Mikko Ijäksen teoksen äärellä. Se esitti värikästä, kukkaloistossa kylpevää sisäpihaa. Kristian Blombergin runokokoelmasta oli arvottu runo, joka pohti neliön olemusta matemaattisen teoreettisesti, mutta taideteoksessa neliön muotoinen sisäpiha kukkineen ja suihkulähteineen oli kontrastinen, runsas ja rehevä, mutta tiukka neliö joka tapauksessa. Blomberg luki runon, jäi pohtimaan sen jälkeen hetken neliön sivujen kohtaamispistettä. Ja totesi yhtäkkiä: Olen ollut tuolla. Yleisössä kulmakarvat pomppasivat. Tuo on parantola, jossa Vincent van Gogh oli hoidossa. Törmäytyksen taikahetki.

Tanssivan karhun kierros
Tanssivan karhun kierros Kuva: Minna Joenniemi tanssivan karhun kierros

Sen jälkeen olen tehnyt runotörmäytyksiä Runokuun aikaan Suomen valokuvataiteen museossa, jossa yhdessä runoilija Teemu Mannisen kanssa pohdimme Snapshot-näyttelyssä runojen kautta iloisten selfieiden edessä kuolemaa. Oulun muusajuhlilla vaelsimme Hupisaarten puistossa ja nimesimme oululaisrunoilijoiden, Sari Maanhallan ja Jouko Saksion , ja yleisön kanssa kaivonkannen ,ruusutarhan, huvimajan, lahot rappuset, talon päädyn, veistoksen ja yhden maalauksen uusiksi. Annikin runofestivaaleilla törmäytimme runoja korttelin asukkaiden omistamiiin taideteoksiin Satu Lepistön ja Heikki Niskan kanssa. Mutta erityisesti tein törmäytyksiä viime kesänä Mäntän kuvataideviikoilla, koska olin myös kuratoinut tämän suuren nykytaidekatselmuksen runon pohjalta Quintus Horatius Flaccuksen oodin 1,11., joka tunnetaan kehoituksesta Carpe diem.

Tanssivan karhun kierros
Olemisenkaavansuora. NImi löytyi Olli Heikkosen kirjasta Teoria kaikkein pienimmistä sivulta 9. Mitä jos kirjoittaisin uuden nimen tämän kyltin takapuolelle liidulla. Tanssivan karhun kierros Kuva: Minna Joenniemi tanssivan karhun kierros

Olen myös ennustanut runoista yksityisesti. Etsinyt taikakansioistani, eli Runoraadissa kymmenen vuoden aikana käsiteltyjen runojen joukosta, vastauksia kulloisen yleisöni kysymyksiin. Uskomattomia osumia on ollut. Merkillisin niistä oli tilanne, jossa ihminen kysyi runolta, minkä merkkisen lapsen hän saa. Hän sanoi sivunumeron. Luin kansiosta runon. Se ei tuntunut vastaavan kysymykseen. Mutta kuulija sai vastauksen. Hän sanoi: runossa oli nimi, jota olemme miettineet lapselle, jos hänestä tulee tyttö. Ja lapsesta tuli Linnea. Hankalin ennustustehtävä oli tansseissa, jossa pieni poika pyysi minua kysymään runolta, milloin hän kuolee. Onneksi hän valitsi runon, jossa oli erotiikkaa ja elinvoimaa lupaavan paljon.

Tämähän ei ole haudanvakavaa puuhaa, mutta mielenkiintoista. Hapuilu tuntuu hyvältä. Tervetuloa hapuilemaan kanssani Kajaanin runoviikolle, joka alkaa keskiviikkona 1.7.2015.

Tanssivan karhun kierros
Tälle lammelle annoin nimen Kääntäjäkarhu-palkinnon voittajan mukaan. Se on nyt Kaasupilvenlampi. Jälleen 1+1=3, sillä lampi valuu Helsingin jätevesipuhdistamon alueelta. Siellä saattaa kaasujakin olla. Sana löytyy runokäännöksestä sivulta 79, mutta mistä kirjasta on kyse. Se paljastuu vasta Kajaanissa, jossa julistetaan Tanssiva karhu -palkinnon voittaja ja Kääntäjäkarhun saaja avajaisgaalassa keskiviikkona 1.7. Tanssivan karhun kierros Kuva: Minna Joenniemi tanssivan karhun kierros

Ke 1.7. Tanssivan karhun kierros Kajaanin runoviikoilla, lähtö Eino Leinon patsaalta 12.15.
To 2.7. Tanssivan karhun kierros Reidar Särestöniemen maisemissa Kajaanin taidemuseolla klo 14.

Lisätietoja Kajaanin runoviikko

Lue myös lisää Tanssiva karhu -ehdokkaista.

Tanssivan karhun kierros
Tälle sillalle en vielä löytänyt nimeä. Etsi sinä sille nimi lähimmästä runokirjasta. Valitse sivu. Lue runo ja tunnustele.. Tanssivan karhun kierros Kuva: Minna Joenniemi tanssivan karhun kierros
Kommentit
  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri