Sini Sovijärvi
Yle
Juhannusyönä nuoret naiset keräilevät kukkia tyynynsä alle nähdäkseen unessa tulevan lemmittynsä. Ennen vanhaan sekä miehet että naiset – kypsemmätkin– saattoivat lähteä hakemaan kasvien taikavoimaa synkistä metsistä, joiden kätköissä sananjalat kukkivat ohikiitävän hetken. Siellä liikkuivat myös pedot ja aaveet, jotka kulkijan oli kohdattava.
Juhannusyön kaksi ihmettä
Vartijoita kuollakseen pelkäävällä etsijällä oli kuitenkin yksi keino uskaltautua kätköpaikkaan vaaratta. Hänen oli hankittava sananjalan siemen, joka putoaa juuri kukkimishetkellä ja saman tien katoaa. Siemen antoi löytäjälleen näkymättömyyden voiman, jonka haltijaa aarteen äreät vartijat eivät huomaa.
Saniaisiin kuuluva sananjalka (Pteridium aquilinum) on itiökasvi, eikä siksi varsinaisesti kuki. Silti vanha kansa uskoi sen kukkivan juuri juhannusyönä. Ja ken tuon ihmeen näkee, saa ikuisen onnen ja kaiken, mitä ikinä osaa toivoa, sanottiin. Tutkija Kirsti Aapalan mukaan Viron juhannusyö lupasi vielä enemmän: Sananjalan siemenen saanut saa tietää kaikki salaisuudet, ymmärtää kaikkia kieliä ja osaa avata kaikki lukot!
Sananjalka liitettiin vainajiin
Sysimetsään ei totisesti edes valoisana juhannusyönä ollut mukava mennä sananjalkaa metsästämään. Siellä liikkuivat aaveet ja hirvitykset. Tunnelmista kertovat kasvin karmaisevilta kalskahtavat kansannimitykset: kuolleenkoura, kuolleenvuode, kalmaheinä, kalmaruoho... Muutoinkin sananjalka on paljolti liitetty vainajiin, sillä sitä on laitettu ruumiin alle arkkuun.
Vahvaksi kasviksi havaittuja sananjalkoja kerättiin sentään myös eläviä voimaannuttamaan. Varsilla täytettiin patjoja. Konstilla uskottiin nukkujan kolotusten vähenevän ja syöpäläisten kaikkoavan.
Kasvin muotoon vihjaavat harakanvarvas ja kananjalka kuvaavat nekin kasvia osuvasti. Aarteenkoura liittyy suoraan uskomukseen aarnivalkean alle kätketyn aarteen kahmaisumahdollisuudesta. Vaikka sananjalan mystiikka liitetään vahvasti varsinkin Lounais-Suomeen ja Baltiaan, sen mahti levisi jopa eteläiseen Eurooppaan. Siellä taikavoimien ja rikkauksien hamuamishimossa piehtaroitiin siinä määrin, että lopulta Italiassa katolinen kirkko puuttui peliin. Ferraran kirkolliskokous 1612 kielsi sananjalan keruun juhannusyönä.
Taikakukkia ja rohtoyrttejä
Taikakukkia on kerätty - ja kerätään edelleen - juhannusyön unien lemmenhaaveisiin, naimaonneen, lemmennostatukseen tai muihin mukaviin toiveisiin.
Jos juhannusyönä poimii kolmen talon maalta yhdeksän kukkaa ja panee ne tyynynsä alle, toteutuu se uni, minkä yöllä näkee.Eino Leinon Nocturne-runossaan ylistämän vanamon tiedetään olevan apu moneen rakkauspulmaan. Eri paikkakunnilla on kimppuun kerätty seitsemän, yhdeksän tai jopa kolmetoista erilaista kukkaa. Keruun aikana ja sen jälkeen pitää olla hiljaa, jotta taika ei särkyisi. Tyynyn alla unia sulostuttava kimppu kertoo morsiamelle tulevasta sulhosta. Taika vain ei aina onnistu, koska morsian ei malta - tai muista - olla vaiti.
On miehilläkin juhannustaikansa, mutta ne eivät yleensä ole liittyneet kukkiin. Katon harjalla hajareisin tai veden ympäröimässä paikassa kököttävä (nuori) mies saattaa tähyillä juhannusyönä toiveikkaasti morsiamen ilmestymistä odotellen. Vaarallista touhua...
Kasvitieteilijä Carl von Linné ylisti metsäkurjenpolven (Geranium sylvaticum) komeutta pohjoisessa luonnossa. Perinteisen juhannuskukan näyttävä olemus on karismaattinen. Sen rohkea väri ja ryhti säteilevät onnellista varmuutta ja positiivisuutta. Niinpä nykyinenkin aromaterapia ja yrttihoidot luottavat kasvin elämäniloa ja hyvää energiaa nostattaviin vaikutuksiin.
Metsäkurjenpolvi tunnetaan myös juhannuskukkana
Piharatamo (Plantago major) eli rautalehti on ikivanha, hyvää tekevä rohtokasvi, jonka lehtiä käytettiin kukinnan aikana varsinkin hiertymiä ja haavoja parantamaan jo roomalaisten ja viikinkien aikana. Pohjolassa kansanparantajat uskoivat, että "rautalehti vetää kylmän aiheuttaman säryn pois”. Suomessa on vanha kansa aina osannut turvautua ratamonlehtiin kovan paikan tullen, kun muuta ei ole ollut käsillä. Eläimetkin osaavat hakea apua ratamosta. Kerrotaan haavoittuneen käärmeen kierineen ratamon lehdissä ja parantuneen.
Poimulehti viittaa latinalaiselta nimeltään (alchemilla) arabian kielen alkemisti-sanaan. Alkemistit tekivät poimulehdillä jännittäviä kokeiluja, sillä kasvin nesteen "vesihelmillä" uskottiin olevan voima muuttaa rauta kullaksi. Suomessa poimulehtiä on jopa 25 lajia. Piennarpoimulehti on kotimaan lajikkeista yleisin. Ruotsalaiset aatelisneidot keräsivät juhannuksena poimulehden nestettä kylpeäkseen siinä, haaveena ikuinen nuoruus.
