Hyppää pääsisältöön

Valheet ja viettelijät eli nöyryytys, häväistys ja kosto

Minna Suuronen on markiisitar de Merteuil
Minna Suuronen on markiisitar de Merteuil Kuva: Ryhmäteatteri/ Ilkka Saastamoinen valheet ja viettelijät

Ryhmäteatterin Valheet ja viettelijät on viihdyttävä, aistillinen ja elegantti kokonaisuus. Ja hauska! Juha Kukkosen ohjauksessa tarina etenee kiihkeää vauhtia valheesta ja viettelyksestä toiseen.

Tunnelma on Suomenlinnan Hyvän omatunnon linnakkeessa suorastaan kuuma!

Kivimuurien ympäröimässä katsomossa on juhannusta edeltävänä torstaina koleaa ja kosteaa. Piti kietoa villahuopaa tiukemmin ympärille ja vetää myssy korville, jotta tarkenisi. Korseteissaan ja peruukeissaan keimailevien näyttelijöiden sekä pikku pöksyissään pyörähtelevien tanssijoiden hengitys huuruaa. Mutta ihme tapahtuu: tunnelma on Suomenlinnan Hyvän omatunnon linnakkeessa suorastaan kuuma!

Aluksi esiintyjät kertaavat historiallisen tilanteen: on menossa ylellisyydessä loikovan, nautintojensa rappeuttaman aateliston viimeisen loiston hetki. Ei vielä vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. Nyt johtotähtenä on nöyryytys, häväistys ja kosto! Apocalyptican mahtipontinen musiikki sopii mahtavasti juonitteludraaman säestäjäksi.

Minna Suuronen ja Tarja Heinula Ryhmäteatterin Valheissa ja viettelijöissä.
Niina Pasasen puvut ovat uskomattoman upeita. Juonittelemassa markiisitar de Merteuil sekä madame de Volanges. Minna Suuronen ja Tarja Heinula Ryhmäteatterin Valheissa ja viettelijöissä. Kuva: Ryhmäteatteri/ Ilkka Saastamoinen tarja heinula
Tarina on romaanista ja hienoista elokuvasovituksista tuttu. Toisiaan kiusaavaa ja toistensa syliin kaipaavaa pääparia, varakreivi de Valmontia ja markiisitar de Merteuilia, näyttelevät Antti Virmavirta ja Minna Suuronen. Ah he ovat ihania ja katalia! Heidän “ystävyytensä” on erikoista sorttia: päästäkseen madamen vuoteeseen varakreivi suostuu tämän koston välikappaleeksi, ja lumoaa hankkeen edetessä naisen jos toisenkin.

Madame lupaa ja heti perään kieltää varakreiviltä rakkautensa ja ruumiinsa, koska muuten hän menettäisi ainoan aseensa. De Merteiul haluaa olla se, jota de Valmont eniten haluaa ― ainoa, jota mies ei saa hurmattua.

Tätä kissa ja hiiri -leikkiä pyöritetään ympäri ympäri ympäri. Puuteri vain leijailee, vannehameet heilahtelevat ja korot kopsahtelevat kun ylimystö ihastuu ja rakastuu, empii ja antautuu. Rakkaus on julmaa ja kyynistä leikkiä, jossa taitaa lopulta olla pelkkiä häviäjä. Dialogi on terävää, ja taitavat näyttelijät sivaltelevat sanoilla nautiskellen.

Miten uhkeita naisten korkeat, kukkien ja pitsien koristamat kampaukset ovatkaan.

Kuin rokkitähdeksi puetun, liehuvatukkaisen Valmontin verkkoihin takertuvia kaunokaisia näyttelevät Saija Lentonen ja nuori Sonja Salminen. Lentonen tekee värisevän tulkinnan hyveellisestä, mutta sorruttuaan sitäkin palavammin rakastavasta madame de Tourvelista. Salmisen nunnakoulusta vastikään vapautunut Cécile Volanges on hauska hahmo: äiti (napakka Tarja Heinula) koettaa koulia tyttärestään eteeristä ja hienostunutta, mutta tyttö on auttamattoman kömpelö, kiroileva ja kenen tahansa vokoteltavissa. Lystikkään, energisen hahmon tekee myös Paavo Kinnunen Cécileä sekä markiisitar de Merteulia armastelevan chevalier Dancenyn roolissa.

Sonja Salminen ja Antti Virmavirta Ryhmäteatterin Valheissa ja vietteilijöissä.
Valmontin viettelemäksi joutuu tällä kertaa nuori Cécile. Sonja Salminen ja Antti Virmavirta. Sonja Salminen ja Antti Virmavirta Ryhmäteatterin Valheissa ja vietteilijöissä. Kuva: ryhmäteatteri/ Ilkka Saastamoinen sonja salminen

Niina Pasanen on tehnyt ilottelevaa työtä rokokoo-puvustuksen kanssa. Miten uhkeita naisten korkeat, kukkien ja pitsien koristamat kampaukset ovatkaan. Puhumattakaan madame de Merteuilin ällistyttävistä leningeistä! Janne Siltavuoren lavastus on yksinkertainen, kaunis ja toimiva. Satavuotiset muurit taipuvat osaavien lavastajien käsissä aina vaan uusien seikkailuiden miljööksi.

Suomenlinnassa koettiin kaikin puolin ihastuttava teatteri-ilta. Vain yksi toive jäi täyttämättä: lopussa olisimme ystäväni kanssa halunneet pikkuisen itkeä, kaiken sen tyydyttämättömän kaipuun tähden.

Ryhmäteatteri: Valheet ja viettelijät.
Choderlos de Laclosin kirjeromaanin pohjalta ohjannut ja sovittanut Juha Kukkonen. Lavastus Janne Siltavuori, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, valosuunnittelu Ville Mäkelä,
pukusuunnittelu Niina Pasanen, maskeeraussuunnittelu Riikka Virtanen, koreografiat Panu Varstala ja Eero Vesterinen, taistelukoreografiat Oula Kitti. Rooleissa Minna Suuronen, Antti Virmavirta, Saija Lentonen, Eeva-Maija Haukinen, Sonja Salminen, Tarja Heinula, Paavo Kinnunen, Juha Pulli, sekä tanssijat Johannes Hiltunen, Karoliina Kauhanen, Justus Pienmunne ja Laura Sorvari.
Ensi-ilta oli Hyvän omatunnon linnakkeessa 15.6.2015. Esitykset jatkuvat 29.8. saakka.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri