Hyppää pääsisältöön

Valheet ja viettelijät eli nöyryytys, häväistys ja kosto

Minna Suuronen on markiisitar de Merteuil
Minna Suuronen on markiisitar de Merteuil Kuva: Ryhmäteatteri/ Ilkka Saastamoinen valheet ja viettelijät

Ryhmäteatterin Valheet ja viettelijät on viihdyttävä, aistillinen ja elegantti kokonaisuus. Ja hauska! Juha Kukkosen ohjauksessa tarina etenee kiihkeää vauhtia valheesta ja viettelyksestä toiseen.

Tunnelma on Suomenlinnan Hyvän omatunnon linnakkeessa suorastaan kuuma!

Kivimuurien ympäröimässä katsomossa on juhannusta edeltävänä torstaina koleaa ja kosteaa. Piti kietoa villahuopaa tiukemmin ympärille ja vetää myssy korville, jotta tarkenisi. Korseteissaan ja peruukeissaan keimailevien näyttelijöiden sekä pikku pöksyissään pyörähtelevien tanssijoiden hengitys huuruaa. Mutta ihme tapahtuu: tunnelma on Suomenlinnan Hyvän omatunnon linnakkeessa suorastaan kuuma!

Aluksi esiintyjät kertaavat historiallisen tilanteen: on menossa ylellisyydessä loikovan, nautintojensa rappeuttaman aateliston viimeisen loiston hetki. Ei vielä vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. Nyt johtotähtenä on nöyryytys, häväistys ja kosto! Apocalyptican mahtipontinen musiikki sopii mahtavasti juonitteludraaman säestäjäksi.

Minna Suuronen ja Tarja Heinula Ryhmäteatterin Valheissa ja viettelijöissä.
Niina Pasasen puvut ovat uskomattoman upeita. Juonittelemassa markiisitar de Merteuil sekä madame de Volanges. Minna Suuronen ja Tarja Heinula Ryhmäteatterin Valheissa ja viettelijöissä. Kuva: Ryhmäteatteri/ Ilkka Saastamoinen tarja heinula
Tarina on romaanista ja hienoista elokuvasovituksista tuttu. Toisiaan kiusaavaa ja toistensa syliin kaipaavaa pääparia, varakreivi de Valmontia ja markiisitar de Merteuilia, näyttelevät Antti Virmavirta ja Minna Suuronen. Ah he ovat ihania ja katalia! Heidän “ystävyytensä” on erikoista sorttia: päästäkseen madamen vuoteeseen varakreivi suostuu tämän koston välikappaleeksi, ja lumoaa hankkeen edetessä naisen jos toisenkin.

Madame lupaa ja heti perään kieltää varakreiviltä rakkautensa ja ruumiinsa, koska muuten hän menettäisi ainoan aseensa. De Merteiul haluaa olla se, jota de Valmont eniten haluaa ― ainoa, jota mies ei saa hurmattua.

Tätä kissa ja hiiri -leikkiä pyöritetään ympäri ympäri ympäri. Puuteri vain leijailee, vannehameet heilahtelevat ja korot kopsahtelevat kun ylimystö ihastuu ja rakastuu, empii ja antautuu. Rakkaus on julmaa ja kyynistä leikkiä, jossa taitaa lopulta olla pelkkiä häviäjä. Dialogi on terävää, ja taitavat näyttelijät sivaltelevat sanoilla nautiskellen.

Miten uhkeita naisten korkeat, kukkien ja pitsien koristamat kampaukset ovatkaan.

Kuin rokkitähdeksi puetun, liehuvatukkaisen Valmontin verkkoihin takertuvia kaunokaisia näyttelevät Saija Lentonen ja nuori Sonja Salminen. Lentonen tekee värisevän tulkinnan hyveellisestä, mutta sorruttuaan sitäkin palavammin rakastavasta madame de Tourvelista. Salmisen nunnakoulusta vastikään vapautunut Cécile Volanges on hauska hahmo: äiti (napakka Tarja Heinula) koettaa koulia tyttärestään eteeristä ja hienostunutta, mutta tyttö on auttamattoman kömpelö, kiroileva ja kenen tahansa vokoteltavissa. Lystikkään, energisen hahmon tekee myös Paavo Kinnunen Cécileä sekä markiisitar de Merteulia armastelevan chevalier Dancenyn roolissa.

Sonja Salminen ja Antti Virmavirta Ryhmäteatterin Valheissa ja vietteilijöissä.
Valmontin viettelemäksi joutuu tällä kertaa nuori Cécile. Sonja Salminen ja Antti Virmavirta. Sonja Salminen ja Antti Virmavirta Ryhmäteatterin Valheissa ja vietteilijöissä. Kuva: ryhmäteatteri/ Ilkka Saastamoinen sonja salminen

Niina Pasanen on tehnyt ilottelevaa työtä rokokoo-puvustuksen kanssa. Miten uhkeita naisten korkeat, kukkien ja pitsien koristamat kampaukset ovatkaan. Puhumattakaan madame de Merteuilin ällistyttävistä leningeistä! Janne Siltavuoren lavastus on yksinkertainen, kaunis ja toimiva. Satavuotiset muurit taipuvat osaavien lavastajien käsissä aina vaan uusien seikkailuiden miljööksi.

Suomenlinnassa koettiin kaikin puolin ihastuttava teatteri-ilta. Vain yksi toive jäi täyttämättä: lopussa olisimme ystäväni kanssa halunneet pikkuisen itkeä, kaiken sen tyydyttämättömän kaipuun tähden.

Ryhmäteatteri: Valheet ja viettelijät.
Choderlos de Laclosin kirjeromaanin pohjalta ohjannut ja sovittanut Juha Kukkonen. Lavastus Janne Siltavuori, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, valosuunnittelu Ville Mäkelä,
pukusuunnittelu Niina Pasanen, maskeeraussuunnittelu Riikka Virtanen, koreografiat Panu Varstala ja Eero Vesterinen, taistelukoreografiat Oula Kitti. Rooleissa Minna Suuronen, Antti Virmavirta, Saija Lentonen, Eeva-Maija Haukinen, Sonja Salminen, Tarja Heinula, Paavo Kinnunen, Juha Pulli, sekä tanssijat Johannes Hiltunen, Karoliina Kauhanen, Justus Pienmunne ja Laura Sorvari.
Ensi-ilta oli Hyvän omatunnon linnakkeessa 15.6.2015. Esitykset jatkuvat 29.8. saakka.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.