Hyppää pääsisältöön

Jasser Arafatin Suomen vierailu jakoi mielipiteitä

Kun Suomen hallitus joulukuussa 1988 esitti Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n johtajalle vierailukutsun, aiheutti se valtavasti keskustelua sekä puolesta että vastaan. Nousseesta kohusta huolimatta Jasser Arafat saapui maahan 16. tammikuuta 1989 ja tapasi kahden päivän aikana koko Suomen poliittisen johdon. Turvatoimet olivat huomattavat, mutta vierailu onnistui lopulta täysin suunnitellusti.

Odotukset ja mielipiteet vierailun alla olivat vaihtelevia. Vuonna 1994 Nobelin rauhanpalkinnon saaneella Arafatilla oli 1980-luvulla vielä varsin ristiriitainen maine. PLO:n ja sen jäsenjärjestöjen, ennen kaikkea Arafatin johtamanFatahin, vuosikymmeniä jatkuneet attentaatit Israelia vastaan olivat viime aikoina vähentyneet selvästi ja Arafat itse oli myös sanoutunut irti aseellisesta vastarinnasta. Siitä huolimatta monet pitivät häntä edelleen enemmän kansainvälisenä terroristina kuin diplomatiaan uskovana rauhantekijänä. Tämä käy ilmi muun muassa A-studion teettämästä katugallupista.

Se on ainakin ihan sympaattisen näköinen mies.
Sais mennä helvettiin koko äijä!

Suomessa pelkoja ja ennakkoluuloja olivat omiaan lisäämään vain kuukautta aiemmin tapahtunut Lockerbien terrori-isku sekä sitä seuranneet pommiuhkaukset Pohjoismaissa ja muualla maailmassa. Lähi-Idän levottomuuksien ja terrorismin pelättiin heijastuvan ja jopa leviävän Suomeen, mikäli kiistelty palestiinalaisjohtaja otettaisiin vastaan. Kriisin osapuolia tai siihen muuten sotkeutuneita suurvaltoja ei haluttu vahingossakaan provosoida.

Kiireinen, mutta kohtelias vieras

Uhkakuvista huolimatta vierailu toteutui ja Helsinki-Vantaalle saapui iloinen mies. Aamuaurinkoisella kentällä Arafatia odottamassa oli varsin minimaalinen vastaanottokomitea, eihän kyseessä kuitenkaan ollut mikään virallinen valtiovierailu. Ulkoministeri Kalevi Sorsa ja kansanedustaja Johannes Virolainen toivottivat kuitenkin PLO:n edustajat tervetulleiksi.

Vierailun ohjelma, josta ei turvallisuussyistä annettu julkisuuteen etukäteen kovinkaan paljon tietoa, oli kiireinen. Ensimmäinen päivä alkoi tapaamisella Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa John Vikströmin kanssa. Seuraavaksi Arafat kävi ulkoministeri Sorsan kanssa keskusteluja Palestiinan tilanteesta. Kohteliaana vieraana hän ei painostanut Suomea tukemaan PLO:n pyrkimyksiä muuten kuin rauhan aikaansaamiseksi alueelle. Tämän jälkeen Arafat tapasi vielä presidentti Mauno Koiviston presidentinlinnassa ja pääministeri Harri Holkerin Kesärannassa. Ulkoministeri Sorsan tarjoaman päivällisen yhteydessä tv-uutisille antamassaan haastattelussa hän kertoi pitävänsä suomalaisten panosta arvokkaana Lähi-Idän rauhanponnisteluissa.

Yön aikana Arafat kävi neuvotteluja myös Ruotsin ulkoministeriön edustajan kanssa ja seuraavan päivän lehdistötilaisuudessa hän toi julki toiveensa Pohjoismaiden yhteisestä rauhanaloitteesta Lähi-Itään. Tilaisuuden päätteeksi hän sanoi myös Palestiinan valtion syntymisen olevan nyt lähempänä kuin koskaan, vain kivenheiton päässä.

Arafatin toisen päivän ohjelmaan kuuluivat lisäksi tutustumiskäynti eduskuntaan sekä seppeleenlasku presidentti Urho Kekkosen haudalle. Lopuksi hän osallistui Kalastajatorpalla Arabikansojen ystävyysseuran järjestämälle vastaanotolle, jonne oli saapunut satoja vieraita. Läpi vierailun arvokkaasti ja iloisesti esiintynyt Arafat hurmasi suomalaiset isäntänsä vielä kerran ennen kotimatkaa.

Vierailua pohdittiin jo vuosia aiemmin

Arafatin Suomeen kutsumisen mahdollisuutta puitiin 1980-luvulla useaan otteeseen. Lähellä toteutumista tämä oli jo loppuvuodesta 1982, jolloin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ohella vierailun puuhamiehenä toimi silloinen puhemies Virolainen. Hän oli tavannut PLO:n edustajia parlamenttienvälisen liiton kokouksessa Roomassa aiemmin samana vuonna. Pitkällisten selvitysten ja harkinnan jälkeen kutsua ei kuitenkaan esitetty.

Suurimmaksi syyksi, miksi vierailu jäi tuolloin toteutumatta, katsottiin ainakin muodollisesti se, että Suomi tunnustaa vain valtioita. PLO:n ja Arafatin asema palestiinalaisten virallisena edustajana oli vankistunut 1974, kun YK:n yleiskokous hyväksyi järjestön tarkkailijajäseneksi ensimmäisenä ei-valtiollisena organisaationa. Arafatin kutsuminen olisi kuitenkin tarkoittanut epäsuorasti myös Palestiinan tunnustamista ja tähän ei haluttu ryhtyä.

Tilanne muuttui radikaalisti vuoteen 1989 mennessä. PLO julisti Palestiinan valtion perustetuksi 1988 ja saman vuoden lopussa Arafat myöntyi YK:n turvallisuusneuvoston vaatimukseen tunnustaa Israelin olemassaolo. Tämä päätös mahdollisti viimein tulevat rauhanneuvottelut Palestiinan ja Israelin välillä.

Arafatin vierailu sai myös uutta tuulta alleen, kun Suomen kansainvälinen asema vahvistui YK:n turvallisuusneuvostoon pääsyn myötä. Johannes Virolaisen mukaan toinen merkittävä kansan mielipiteisiin vaikuttanut tekijä oli arkkipiispa Vikströmin asettuminen vierailun kannalle.

Arafat teki vuosien saatossa Suomeen vielä monta muutakin vierailua, mutta nämä käynnit eivät enää nostattaneet samanlaista kohua ja mediahuomiota. Viimeistä kertaa hänet nähtiin Helsingissä elokuussa vuonna 2000.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Oopperalaulaja Aino Ackté oli kiihkeä kuin Salome – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 23. huhtikuuta.

    Oopperalaulaja Aino Ackté oli kansainvälisen uransa huipulla, kun hän kesällä 1906 pääsi seuraamaan Richard Straussin johtaman Salomen harjoituksia. Juuri kantaesityksensä saanut Salome oli sensaatiomainen menestys ja aiheutti kulttuuriskandaalin. Aino päätti, että Salomesta tulisi hänen roolinsa, olivat vaikeudet mitkä tahansa.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

  • Suomalaisen miehen kärsimyksen tulkitsija, baritoni Jorma Hynninen – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 3. huhtikuuta.

    Huhtikuun 3. päivänä syntynyt baritoni Jorma Hynninen (s. 1941) on tehnyt tiukan ja tinkimättömän urakan perisuomalaisten miesten oopperarooleissa. Hynninen on ollut mm. Leevi Madetojan Pohjalaisten Jussi, Aarre Merikannon Juha, Aulis Sallisen Punaisen viivan Topi ja Einojuhani Rautavaaran Aleksis Kivi. Uuden vaimonsa Hynninen hurmasi kuitenkin Mozartin Figaron häiden kreivinä.

  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.