Hyppää pääsisältöön

150 Sibeliusta: "Jean on nyt musiikkinimeni"

kesäinen maisema
kesäinen maisema Kuva: Vera Emanuelsson 150 sibeliusta

Maaliskuun viimeisenä päivänä 1886 20-vuotias Sibelius kirjoitti Pehr-sedälleen: ”Jean on nyt musiikkinimeni.” Hän oli ryhtynyt käyttämään ammoin haaksirikossa kuolleen merikapteenisetänsä käyntikortteja ja omaksui niistä taiteilijanimensä.

Setä oli hänen täyskaimansa: hänenkin ristimänimensä oli Johan Sibelius, mutta kansainvälisellä urallaan hän oli ryhtynyt käyttämään nimensä ranskankielistä muotoa Jean. Veljenpoika, joka ei ehtinyt koskaan setäänsä tavatakaan, teki sittemmin nimestä maailmankuulun. – Mutta entä jos kansallissäveltäjämme nimi olisikin skandinaavisemmalta ja ehkä hieman karskimmaltakin kuulostava Johan Sibelius?

Jean kuulostaa Suomen oloissa eksoottiselta ja hienostuneelta, mutta on toki Ranskassa yhtä yleinen kuin Johan rinnakkaismuotoineen täällä Pohjolassa. Samaa perua on itse asiassa koko joukko Euroopan yleisimpiä miesten etunimiä: englannin kielen John, iirin Sean, skotin murteen Ian, espanjan Juan, italian Giovanni, saksan Johann tai Hans, tanskan Jens, slaavilaisten kielten Ivan. Kaikki muunnokset juontavat juurensa Johannes Kastajaan, jonka hepreankielinen muoto on Jokanaan.

Perinteisesti Johannes Kastajan päivänä 24. kesäkuuta vietettiin Suomessakin juhannusta – ennen kuin moderni työelämä pääsi sekularisoimaan keskikesän juhlan (nykyään juhannusta vietetään Johanneksen päivää lähimmäksi sattuvana lauantaina). Johanneksen päivän nimipäivän viettäjiä ovat myös mm. Juhani, Juha, Jukka, Janne, Juho, Jani, Jussi ja Juhana.

Tästä vuodesta lähtien ruotsinkieliseen kalenteriin on otettu mukaan myös Jean. Onnittelut kaikille nimipäivän viettäjille, musiikkinimet mukaan lukien!

Tämä on 150-osaisen kirjoitussarjan kahdeskymmenesyhdeksäs osa.

  • Richard Stöhrin teosten ensitaltioinnit soivat eläväisesti

    Richard Stöhrin teosten ensitaltioinnit soivat eläväisesti

    Richard Stöhr syntyi Itävallassa, mutta pakeni toisen maailmansodan juutalaisvainojen pakottamana Yhdysvaltoihin, jossa vietti loppuelämänsä. Nyt säveltäjän tuotantonsa ensitaltiointinsa saavat kolme teosta, joiden ilmaa puhkuvana metallilankana kulkee urut. Ja kukapas muu se siellä urkujen takana istuu kuin Jan Lehtola.

  • Myös Tarkiainen luottaa ritualististen elementtien kiinnostavuuteen

    Myös Tarkiainen luottaa ritualististiin elementteihin

    Outi Tarkiaisen musiikkiin keskittyvä tuorein julkaisu esittelee tekijänsä pienelle orkesterille laatimaa äänistöä. Levyn molemmat teokset, laulusarja Maa, kevään tytär sekä saksofonikonsertto Saivo tavoittelevat haltioitumista ja myyttistä maa-ykseyttä. Maa, kevään tytär on laaja, yli neljänkymmenen minuutin kestoinen laulusarja mezzosopraanolle ja orkesterille.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua