Minna Joenniemi
Yle
Hiiltynyt majakka voitti Guggenheim Helsinki -arkkitehtuurikilpailun. Se on ehdotus museoksi, jota turistit rakastaisivat rapsuttaa. Se on taiteen ja talouden näkökulmasta kilpailun kuudesta finalistista käytännöllisemmästä päästä. Mutta aivan eri asia on, syttyykö valmiiksi poltettu majakka koskaan. Samalla ratkeisi muuten toinenkin kilpailu: hämähäkki voitti ilmapallokoiran. Mutta minä poltin näppini, kirjoittaa Minna Joenniemi.
Poltin näppini Guggenheim Helsinki -arkkitehtuurikilpailun ratkaisevana päivänä. Teekattilasta tipahti kansi ja kuuma höyry käristi sormeni. Niinpä seurasin sormet punaisena mediaa.
Polttaminen sopi teemaan. Kaikkien aikojen suurimman arkkitehtuurikilpailun voitti ehdotus Art in the City, jonka julkisivu on hiiltynyttä puuta. Sen suunnitelleen toimiston Moreau Kusunoki Architects pääpari Hiroko Kusunoki ja Nicholas Moreua sanovat, että museon hiiltynyt pinta kuvaa palaneen metsän uusiutumista, palamisen jälkeen vahvistumista.
Jää nähtäväksi syttyykö tämä valmiiksi palanut majakka koskaan. Mutta tässä kilpailussa käryä on riittänyt. Aidosti toivon, että kuumia tunteita herättäneestä arkkitehtuurikilpailusta jää kytemään monenlaisia ideoita siitä, miten pääkaupungin ydinkeskustaa ja Suomea kehitetään. Niitähän tuotti myös reaktiona Guggenheimin arkkitehtuurikilpailuun syntynyt Next Helsinki -kilpailu. Sen satoa löydät täältä.
Jatkokeskustelusta tulee ehkä tulista sittenkin, vaikka arkkitehtuurikilpailun toisessa vaiheessa vaikutti melkein siltä, että roihu hankkeen ympäriltä sammuu lähes kokonaan. Finalistit olivat hankalasti hahmotettavia. Kahvipöydässä niistä ei riittänyt puhistavaa. Mutta tulevasta väittelystä saatiin esimakua tiistaina Yle Radio 1:n Kultakuumeessa, jossa kansanvallan edustaja Osku Pajamäki oli hiiltyä. Hän prostestoi muun muassa sitä, että ohjelmassa keskusteltiin jo arkkitehtuurista, kun Pajamäen mukaan Helsingin kannalta huonoa diiliä, eli museobrändihanketta, ei ole vielä tuotu kaupunginvaltuustoon käsittelyyn. Suosittelen kuuntelemista. Guggenheim-osuus on ohjelman alussa.
Kultakuumeen lähetyksessä on mukana myös kriittinen kommentti kilpailun raatiin kuuluneelta, ja kilpailuun pettyneeltä arkkitehti Rainer Mahlamäeltä, joka olisi toivonut toiseen vaiheeseen kypsempiä ehdotuksia. Kilpailua kommentoi myös Uusi kaupunki –kollektiiviin kuuluva Jussi Vuori, joka muuten kollektiivin työpajassa Tampereella kaksi vuotta sitten ehdotti arkkitehtitoimisto Jadan riveissä Ratinaan pienistä moduleista vähitellen rakentuvaa ulkomuseokokonaisuutta.
Art in the City on sopeutuvainen, muuntojoustava idea. Tavallaan se on suomalaisille jo tuttu. Samaa henkeä löytyy Orivedeltä näyttelykeskus Purnusta, joka koostuu tummalla laudoituksella päällystetyistä, lasiseinäistä, ja valoa läpäisevistä, pleksikattoisista paviljongeista, joiden väliin muodostuu pieniä pihoja. Purnussa on myös rakennus, jossa on hiiltä seinissä, mutta sisäpuolella. Nimittäin erinomainen savusauna.
Moreuau Kusunoki Architectsin voittajaehdotus on helpoin toteuttaa. Se on pieni taidekylä, jonka voi rakentaa pala, maja, paviljonki, näyttelysali kerrallaan. Paviljongeille voi kerätä mesenaatteja, luvata heille kultaisia kylttejä oven pieleen tai ehkä jopa omien kokoelmien näyttelyitä nimekkään museobrändin suojissa. Ehkä esimerkiksi Poju Zabludowicz voisi haluta tuoda omat kokoelmansa nyt ydinkeskustaan näytteille Sarvisalon yksityisestä näyttelypaikastaan. Tämä on jossittelua. Koko kilpailun tarkoitus toisaalta olisi saada aikaiseksi, mitä jos ajattelua. Mutta se on varma, että keskustelua mesenoinnista, verovähennyksistä ja sponsoroinnista tullaan varmasti vielä Guggenheim-hankkeen virittäminä jatkamaan.
Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kirjoitti arkkitehtuurikilpailun ratkaisun päivänä blogiinsa Guggenheim Helsingistä myönteisen kirjoituksen. Hän kertoo kirjoituksessa myös hätkähdyttävän tiedon, että viime vuonna museoala keräsi 1,4 miljoonaa sponsorirahaa, millä rahoitettaisiin museoiden toimintaa vajaat kaksi vuorokautta. Kirjoituksessaon myös raakoja lukuja siitä, paljonko museoiden kiinteistökulut ovat kasvaneet. Löydät kirjoituksen täältä. Guggenheim – museoalan Game Changer.
Taiteen kannalta
Taiteen ja taiteilijoiden kannalta Guggenheim Helsinki -kilpailun voittajaehdotuksen erilliset paviljongit on helpompi ottaa haltuun kuin yhdestä rakennuksesta koostuvan museon salit. Ikiomaan galleriaan saa enemmän dramaa aikaiseksi. Siitä esimerkki on Venetsian biennalen näyttelypaikoista Giardinin alue kansallisine palviljonkeineen. Moruea Kusunoki Architectsien paviljonkien kaarevat kattojen linjat liittävät ne Guggenheimin ikonisten signaalirakennusten perheeseen, mutta samalla ne ovat vähän sukua torikojujen telttojen muodoille.
Mielenkiintoistahan on sekin, että Moreau Kusunoki Architectsien suomalainen yhteistyötoimisto Huttunen- Pakkanen -Lipasti Arkkitehdit on suunnitellut myös Kauppatorille tulevan Allas-hankeen arkkitehtuurin. Maailmanpyörän edustallehan on suunnitteilla merikylpylä ja kelluva uima-allas. Näin yhden suomalaisen toimiston käsissä olisi välillisesti isompi kokonaisuus Eteläsatamassa. Huttunen-Pakkanen-Lipasti oli myös barlecelonalaisen arkkitehtioimiston MX_SI kumppanina rakentamassa Mänttään Serlachiuksen paviljonkia, puupäällysteinen rakennus sekin.
Allas on hanke, joka kertoo siitä, että Helsingin rannoista tulee koko ajan parempi paikka olla. Sitä viestii Hernesaaren uusi saunakin. Kaupunkisuunnitteluviraston näyttelytilassa Laiturilla on parhaillaan näyttely Veteen piirretty viiva, jossa voi tutustua 130 kilometrin rantaviivan kehittämisen uusiin tuuliin.
Itse pidän siitä, että voittajaehdotus voisi vahvistaa ideaa Helsingistä luontopääkaupunkina. Yle Uutisten haastattelussa Suomen Luontokeskus Haltian johtaja Tom Selänniemi vastikään lausui, että pelkän kaupunkikulttuurin korostaminen ei tuo lisää turisteja Helsinkiin. Että ei ole toista pääkaupunkia, jota ympäröi 40 kilometrin säteellä useampi kansallispuisto. Lue lisää täältä. Helsinki pitää brändätä maailman luontopääkaupungiksi.
Kävin vastikään Suomenlinnan vieressä Vallisaaressa, entisellä sotilasalueella, joka on yksi monista Helsingin edustan saarista, jotka ovat avautumassa kaupunkilaisten virkistyskäyttöön. Vallisaari on aarresaari, jonka vehreästä jännittävästä luonnosta voimme kiittää venäläisiä puutarhureita. Sinne on muun muassa ajateltu hiljaisuudelle omistettua osaa. Siellä tulee luontopääkaupunkiuskoon.
Suutani nykii hymyyn ajatus siitä, että tämä Guggenheim Helsinki kilpailun voittanut ehdotus olisi konkreettisesti iso hiilijalanjälki metsäteollisuuden suurvallan pääkaupungin ytimessä. Ja kiehtovaa olisi kuulla, että voisiko graffitit polttaa pois museon pinnasta. Ei varmaankaan. Mutta veikkaan, että museosta tulisi rakennuskokonaisuus, jota turistit rakastaisivat rapsuttaa.
Äiti voitti koiran
Tuntuu joka tapauksessa helpotukselta, että arkkitehtuurikilpailu ratkesi. Samalla ratkesi toinenkin kilpailu. Arkkitehtuurikilpailuun osallistuneen 1714 ehdotuksen joukossa havainnekuvissa kaksi taideteosta kilpaili arkkitehtien lempiteoksen tittelistä. Ja nyt koko kilpailun voittajaksi valitun ehdotuksen ensimmäisen vaiheen havainnekuvissa oli nimenomaa Maman. Eli kannatti satsata hämähäkkiäitiin.
Tässä vielä koirat ja hämähäkit ja hetki vielä iloa irti arkkitehtikunnan valtavasta ponnistuksesta, suuresta ajatusleikistä, kokeilusta, hahmotelmasta: mitä jos Guggenheim rakennettaisiin Helsingin keskustaan.
Missä Maman luuraa
Etsi havainnekuvista Louise Borgeoisin veistos Maman
Missä koira luuraa
Etsi Jeff Koonsin veistos Balloon Dog -kuvista.
