Hyppää pääsisältöön

Kansalaistoimintaa puhtaan Itämeren puolesta Pietarissa

Pietarilainen Itämeren ystävät -järjestö on vuosia kartoittanut Pietarin ja Leningradin alueen Suomenlahteen virtaavien jokien tilaa, tehnyt ruohonjuuritason valistustyötä ja aloitteita päättäjille vesien tilan kohentamiseksi. Viime vuosina tilanne on parantunut, kun Pietarin kaupungin vesilaitos, Vodokanal, pystyy nyt puhdistamaan suurimman osan miljoonakaupungin jätevesistä. Mutta jo Leningradin alueella tilanne on toinen. Itämeren ystävillä ja muilla ympäristöjärjestöillä riittää siis edelleen työkenttää yhteisen vesialueemme puolesta.

iloinen joukko kyltin kanssa
iloinen joukko kyltin kanssa pietarin itämeren ystävät

Olga Senova:
”Se näytti lähinnä viemäriltä. Niin likainen se oli, ettei sitä enää juuri tunnistanut joeksi, mutta kun teimme retken joen alkulähteille, näimme, että siellä vesi oli ihan puhdasta. Tämä toimi sysäyksenä järjestömme perustamiselle, sillä halusimme tehdä jotain joen puhdistamiseksi. Ensin toimimme paikallisesti pienissä ympyröissä, mutta sitten tutustuimme toisiin ympäristöryhmiin, jotka myös yrittivät tehdä jotain Suomenlahteen virtaavien jokien pelastamiseksi”.

Tällainen oli Suomenlahden etelärannalla sijaitsevan Lomonosovin kaupungin läpi virtaavan pienen Karasta-joen tila 1990-luvun alussa Družja Baltiki eli Itämeren ystävät -ympäristöjärjestön johtajan Olga Senovan mukaan. Kaupungissa tuolloin asunut Senova alkoi 1990-luvun alussa järjestää lapsille ja nuorille ympäristöretkiä, kun aiempi työpaikka tutkijana oli Neuvostoliiton hajoamisen myötä mennyt alta. Retkillä tutustuttiin jokien ja muiden vesialueiden sekä yleensä ympäristön tilaan lähiseuduilla. Kun toiminta laajeni, päätti Senova kumppaneineen vuonna 1994 perustaa ympäristökasvatusjärjestön. 2000-luvun alusta lähtien Itämeren ystävät on toiminut alueellisena ympäristöjärjestönä ja vesistöjen tilaa valvovien järjestöjen yhdyssiteenä Pietarissa ja Leningradin alueella. Järjestö kuuluu myös Puhdas Itämeri -koalitioon, joka on Itämeren maiden ympäristöjärjestöjen yhteistyöelin.

Olga Senova:
”Aloimme ympäristökasvatuksen ohella analysoida kansainvälisiä selvityksiä ja perehtyä Itämerta koskeviin toimintaohjelmiin kuten Baltic SeaAction Plan ja Venäjän kansallinen Itämeri-ohjelma sekä seurata toteutuvatko ne käytännössä, sillä halusimme vaikuttaa päätöksentekoon. Keskeinen työkenttämme on yhä edelleen vedenpuhdistus, minkä suhteen Pietarissa on nyt varsin hyvä tilanne, kun Vodokanalin, vesilaitoksen, vedenpuhdistusjärjestelmä valmistui vuonna 2013. Sen rakentamista suomalaisetkin tukivat. Nyt Vodokanal pystyy puhdistamaan jätevesiä paljon tehokkaammin ja se vaikuttaa Suomenlahden tilaan, kun fosforin ja typen määrät ovat vähentyneet. Mutta ongelmia on yhä. Esimerkiksi 45 000 asukkaan Lomonosovin kaupungin ja monien muiden pienten kaupunkien jätevedet lasketaan edelleen puhdistamattomina Suomenlahteen.

Pietarin ympäristössä ja Leningradin alueella on myös useita miljoonia kesämökkejä ja puutarhapalstoja, joiden jätteiden puhdistusta ei ole järjestetty juuri mitenkään. Tarvitaan siis sekä käytännön opastusta että kontrollia, jotta mökkiläiset noudattaisivat jo olemassa olevia lakeja. Me pyrimme vaikuttamaan muun muassa julkaisemalla ja levittämällä tiedotusmateriaaleja, joissa kerrotaan miten jätevedet voi puhdistaa ja miten hoitaa muu jätteenkäsittely. Järjestämme myös yhteistyökumppaneidemme kanssa keskustelutilaisuuksia esimerkiksi luomuviljelystä, jonne kutsutaan viljelijöitä ja maaseutualueiden virkamiehiä. Mutta ennen kaikkea pyrimme siihen, että julkinen valta ottaisi asian vastuulleen niin, että jätteiden asianmukaisesta käsittelystä tulisi kaikkia sitova käytäntö”.

Olga Senova kuitenkin arvelee, ettei Venäjällä vielä tiedosteta jätteenkäsittelyn tärkeyttä kovinkaan laajasti. Oma lukunsa Leningradin alueella on maa- ja karjatalouden aiheuttama kuormitus, jonka eliminoimiseksi on tehty aivan liian vähän. Esimerkiksi jo vuodesta 2000 lähtien on ollut suunnitteilla useita biokaasuhankkeita, mutta yksikään niistä ei edennyt käytännön tasolle. Tosin joillain tiloilla käytetään jo kuivalannoitusta, mutta käsittelemättömän lannan määrä on vielä valtavan suuri, Senova kertoo. Suuri on ongelmakin eivätkä Itämeren ystävien kaltaisten pienten ympäristöjärjestöjen voimavarat riitä sen ratkaisemiseksi. Järjestöjen roolina on toimia herättelijöinä, tuoda julki ongelmia ja esittää ratkaisuvaihtoehtoja. Näin on toiminut myös Pietarin Greenpeace Puhdas Neva -vesikampanjassaan vuodesta 2009 lähtien, kertoo järjestön myrkkykampanjavastaava Nina Lesihina.

Lesihinan mukaan Greenpeace pyrki hankkeen alkuvuosina kiinnittämään Pietarin kaupunginhallinnon ja Vodokanalin huomion Neva -joen surkeaan tilaan. Tilanne oli hälyttävä, sillä joen varren kaupungit, kylät ja teollisuuslaitokset eivät puhdistaneet jätteitään mitenkään. Ne laskettiin puhdistamattomana Nevaan, josta kaupunkilaiset saivat juomavetensä, ja siitä saasteet virtasivat Suomenlahteen. Greenpeacen vesiryhmät tekivät joka kesä tutkimusmatkoja joelle ja ottivat näytteitä, joista kävi ilmi muun muassa se, että alumiinin määrä ylitti monisatakertaisesti sallitun rajan ja että vedessä oli runsaasti myös muita myrkkyjä. Greenpeace toimitti tutkimustulokset Vodokanalille, syyttäjä- ja ympäristöviranomaisille, suurimmille teollisuuslaitoksille ja tiedotusvälineille. Nyt tilanne on jo toinen, mutta ongelmia on yhä.

Nina Lesihina:
”Ne teollisuuslaitokset ja yritykset, joilla ei ole jätteenpuhdistuslaitteita, maksavat Vodokanalille jätteidensä puhdistamisesta. Mutta jätteen laatu vaihtelee, ja Vodokanal ei pysty käsittelemään esimerkiksi raskasmetalleja, koska sillä ei ole asianmukaista teknologiaa. Sen laitteet on tarkoitettu yhdyskuntajätteen puhdistamiseen. Syntyy paradoksaalinen tilanne; yritys maksaa ja pääsee vastuusta, mutta saastuttaminen jatkuu. Vodokanal raportoi puhdistavansa yli 90 prosenttia kaikesta jätteestä, ja ehkä sen ilmoittamat tulokset ovat biologisten normien mukaan tyydyttäviä, mutta se ei kerro mitään puhdistuksen laadusta.

Kyllä Vodokanal on jo osittain alkanut myöntää, että kyseessä on ongelma. Raskasmetallien ohella puhdistamattomina Nevaan ja sitä kautta Suomenlahteen joutuvat esimerkiksi kemialliset ja hormonivalmisteet, joita muun muassa kosmetiikkatuotteet ja monet elintarvikkeet sisältävät. Ne saastuttavat juomanveden, joka taas puolestaan vaikuttaa vahingollisesti ihmisten elimistöön. Meidän mielestämme veden laatua ei vieläkään tarkkailla riittävästi, ja Vodokanal on vain hoitavinaan vedenpuhdistusta. Tosin on myönnettävä, että orgaanisen jätteen määrä on jo vähentynyt ja sen myötä Suomenlahden leväkukinnot ovat pienentyneet.

Kun ihmiset nykyisin kertovat meille havainnoistaan, esimerkiksi, että jossain joessa kelluu kuolleita kaloja, annamme ohjeita miten ottaa näyte ja saattaa havainnot paikallisviranomaisten tietoon. Me tietenkin reagoimme myös, teemme ilmoituksen viranomaisille, joiden on lain mukaan pakko käydä paikan päällä tutkimassa tilanne ja tehdä pöytäkirja. Tosin kovin harvoin syyllisiä saadaan kiinni. Jos näin käy, heitä sakotetaan, mutta rangaistukset ovat minimaalisia eikä niillä ole käytännön merkitystä. Tosin mitä enemmän valituksia tehdään, viranomaisten on pakko jotenkin reagoida. Mutta aivan liian vähän he tekevät asiantilan muuttamiseksi.

Olemme nyt muuttaneet toimintamme painopistettä, sillä liityimme vuonna 2011 kansainväliseen kampanjaan myrkyllisten aineiden käytön kieltämiseksi vaateteollisuudessa. Pääasiallinen kohde on Kaakkois-Aasian tekstiilituotanto, mutta kun venäläiset käyttävät siellä valmistettuja vaatteita ja pesevät niitä, myrkyt kulkeutuvat Nevaan ja sitä kautta Suomenlahteen. Tähän mennessä 20 isoa vaatebrändiä, esimerkiksi H&M, Zara ja Nike, ovat luvanneet luopua myrkyllisiä raaka-aineita sisältävien tekstiilien myynnistä vuoteen 2020 mennessä. Tämä on mielestämme jo iso edistysaskel. Onhan Venäjä yksi maailman suurimmista tekstiilikaupan markkina-alueista”.

Näin Greenpeacen Pietarin toimiston Nina Lesihina. Nyt Venäjän Greenpeacea uhkaa Venäjän duuman äskettäin hyväksymä laki niin sanotuista ei-toivotuista järjestöistä, joka on jatkoa kolme vuotta sitten säädetylle kansalaisjärjestöt ulkomaisena agenttina -laille. Uuden lain mukaan ”ei-toivotuksi” voidaan julistaa järjestö, jonka toiminnan katsotaan uhkaavan Venäjän turvallisuutta, puolustuskykyä tai perustuslaillista järjestystä. Ulkomainen rahoitus ja oletettu poliittinen toiminta ovat tässäkin avainsanoja, ja päätösvaltaa ”ei-toivotuksi” julistamisessa käyttää syyttäjäviranomainen. Pahimmillaan myös tällaisen järjestön kanssa tekemisissä olevia uhkaa jopa kuuden vuoden vankeustuomio. Heti lain astuttua voimaan pyysi duuman kansalaisjärjestökomitean jäsen Vitali Zolotševski Venäjän yleistä syyttäjää lakkauttamaan viisi ensimmäistä ”ei-toivottua”: Carnegie-säätiön, Transparency Internationalin, Amnesty Internationalin, Human Rights Watchin ja Memorialin. Päätöksiä ei tiettävästi vielä ole tehnyt.

Myös Itämeren ystävät -järjestö on saanut ulkomaista rahoitusta, muun muassa Suomesta ja Pohjoismaiden Ministerineuvostolta, jonka useita ympäristöhankkeitakin rahoittanut Pietarin toimisto joutui viime vuoden lopulla kv -agenttirekisteriin, ja ajaa nyt toimintojaan alas koko Luoteis-Venäjän alueella. Olga Senova kertoo odottavansa aina jännityksellä perjantaita, jolloin oikeusministeriö tiedottaa uusista kv -agenttirekisteriin liitetyistä. Toistaiseksi Itämeren ystävien nimeä ei listalta ole löytynyt ja työ puhtaamman ympäristön ja Suomenlahden puolesta jatkuu.

Olga Senova:
”Toimimme Ekokeskuksen tiloissa, joka on Heinätorin alueen kaupunginosahallinnon pysyvä näyttelytila ja koulutuskeskus. Tämä kaupunginosahallinto on meillä yksi edistyneimmistä myös ympäristökysymyksissä. Teemme yhdessä koulutus- ja tiedotustyötä peruskouluissa, oppilaitoksissa ja asukkaiden keskuudessa. Syyskuussa, eurooppalaisen paikallisdemokratiaviikon aikana, meillä on useita infopisteitä pihoilla ja katujen varsilla. Niistä saa tietoa muun muassa jätteenkäsittelystä, siitä miten voi säästää energiaa ja miten ilmastonmuutos vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Olimme aktiivisesti mukana Suomenlahti-vuoden tapahtumissa, joita järjestettiin 2014 kaikissa kolmessa Suomenlahden rantavaltiossa. Osana ohjelmaa oli muun muassa nuorisoleirin, joka perehtyi ympäristön tilaan Suomessa, Virossa ja Venäjällä. Sen loppujulkilausumassa vedottiin hallituksiin, kansalaisiin ja erityisesti nuoriin ympäristöystävällisen ja ekologisesti kestävän elämäntavan puolesta Suomenlahden suojelemiseksi. Nyt odotamme hallitustemme suosituksia käytännön toimiksi”.

Airi Leppänen

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta