Hyppää pääsisältöön

Peter von Bagh: Fennadan tarina

Fennadan tarina -dokumentti (1993).
Fennadan tarina -dokumentti (1993). Kuva: Yle. fennada-filmi

Peter von Baghin vuonna 1993 valmistama dokumentti kuljettaa katsojan keskelle suomalaisen elokuvan kulta-aikaa ja sen ohi yhden filmiyhtiön näkökulmasta. Ansiokas syväluotaus antaa puheenvuoron tekijöille ja tilan katsojan omalle tulkinnalle. Tekijälleen ominaisesti tuloksena on tälläkin kertaa aihettaan suurempi kokonaisuus.

Dokumentissa harvakseltaan kommentoivan von Baghin alun tiivistys kantaa pitkälle. ”Vuosikymmenen taite, ja uuden elokuvayhtiön alku. Sellaiselle oli vielä tilaa Suomi-Filmin ja Suomen Filmiteollisuuden rinnalle, tilanteessa, jossa kukaan ei voinut tietää, että suomalaisen studioaikakauden elokuvan viimeinen vuosikymmen oli alussa.”

Fennadan taustalta löytyvät Fenno-Filmin ja Adams Filmin elokuvatuotannot, jotka Fenno-Filmin johtajaksi noussut Mauno Mäkelä yhdisti vuonna 1950. Koska Mäkelä kuului Kinoston omistajasukuun, oli uudella yhtiöllä mahdollisuus tuottaa elokuvia liki puoleen suomalaisista elokuvateattereista.

Haastatteluiden ja runsaiden elokuvanäytteiden varaan rakentuva historiikki kertoo filmiyhtiön tarinan tekijöidensä näkökulmasta. Von Bagh on ollut liikkeellä oikeaan aikaan, sillä tarinoille on vielä löytynyt kertojansa. Kautta linjan toistuu yksi seikka: Fennadassa oli vallinnut erittäin vahva "me-henki".

Fennadan alkuajoista 1950-luvun puoliväliin asti kuvastuu aikakaudelle muutoinkin tunnusomainen valtava innostuneisuus. Dokumentin ensimmäisessä osassa keskitytään pitkälti Roland af Hällströmin ohjauksiin. Af Hällström sai pian rinnalleen aivan uudenkin ohjaajanimen, kansalle kuitenkin jo näyttelijänä kovin tutun Lasse Pöystin.

Aivan ensimmäisen Fennada-elokuvan Ratavartijan kaunis Inkeri ohjasi kuitenkin Hannu Leminen. Dokumentissa kuulemme, miksi elokuvalle määrättiin viiden prosentin sakkovero ”pornosta”. Elokuvan miespääosaan Leminen nosti amatöörinäyttelijä Erkki Viljoksen. Viljos kertoo, millaista oli suudella pitkään Helena Karaa.

Roland af Hällströmistä kuullaan monta kuvausta. ”Eihän hän sillä tavalla mikään taiteilija ollut, kuten Leminen, mutta hänessä oli paljon muuta hyvää”, toteaa kuvaaja Esko Töyri. Leif Wager puolestaan muistelee, miten af Hällström oli aikaansa edellä. ”Silloin kaiken piti olla niin kaunista ja siloiteltua, hän uskalsi olla realistinenkin filmeissään.” Af Hällström kuoli Töyrin käsivarsille kesken Lain mukaan –elokuvan kuvausten vuonna 1956.

Lasse Pöysti kertoo Fennadan alkuajoista vivahteikkaasti ja Tarmo Manni puolestaan kuvailee Lasse Pöystiä pysäyttävästi. Moni muistelee myös Mauno Mäkelän persoonaa: se, ettei hän itse ollut filmimies vaan koulutukseltaan kemisti, lasketaan hänelle ehdottomasti eduksi.

Saamme myös tietää, millaista oli näytellä Tapio Rautavaaran kanssa.

Dokumentin toisessa osassa valaistaan lyhyttä ajanjaksoa, vuosia 1956–1958. Tuona aikana Fennadassa nousivat suuriksi ohjaajanimiksi Ville Salminen ja Matti Kassila.

Luotettavana ohjaajana tunnettu Ville Salminen siirtyi ohjaajaksi Suomen Filmiteollisuudesta. Kun työsopimus oli solmittu, kertoo Salminen Mäkelän kysyneen häneltä: ”Ei kai sulla sentään mitään sellaisia taiteellisia ambitioita ole?”

Toisin kuin kahdessa muussa suuressa pitkiä elokuvia tuottaneessa yhtiössä, ei Fennadassa koskaan ollut runsaudenpulaa käsikirjoituksista. ”Fennada oli sellaisessa kolmikulmassa: mitä rikkailta Suomi-Filmiltä ja Suomen Filmiteollisuudelta tippui, sen sai Fennada”, Tarmo Manni pohtii.

Ohjaajista yksi oli kuitenkin poikkeuksellisen idearikas, nimittäin Aarne Tarkas. Lyhyessä ajassa poikkeuksellisen laajan tuotannon tehnyt Tarkas ei ollut kriitikoiden eikä aina kaikkien kollegojensakaan arvostama, mutta hänen elokuvissaan tekijöillä oli usein hervottoman hauskaa. Yleisökin elokuvista piti.

Tarkaksen kunniaksi sanottiin se, ettei hän leikkinyt mitään suurta ohjaajaa. ”Se oli aivan sellainen utopinen ihminen”, ällisteli Manni vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Tarkaksen lisäksi työtovereilla on lämpimiä muistoja Leo Jokelasta.

Dokumentin päätösosa kattaa yhtiön historiasta pitkän ajanjakson, vuodet 1958–1983.

Lasse Pöysti pohtii sotilasfarssien menestystä. Niiden yhteydessä hän nostaa korokkeelle myös ns. persoonallisuusnäyttelijät, jotka näyttelivät oman persoonallisuutensa voimalla, mikä oli tuolloin täysin hyväksyttyä. Heihin Pöysti lukee mm. Reino Valkaman, Uuno Laakson, Ossi Elstelän ja Aku Korhosen.

Pöysti muistaa hyvin myös ajan, jolloin filmien ”suoltaminen oli se pääasia”. ”Se oli vähän niin kuin Suomen kauppa Neuvostoliiton kanssa: kaikki meni kaupaksi mitä vaan tehtiin.” Yleisöä kaikki elokuvat eivät kuitenkaan enää jaksaneet innostaa, ja ensimmäisen kerran yhtiössä jouduttiin irtisanomaan väkeä vuonna 1957. Tuotantotahti laski huomattavasti.

Jörn Donner muistaa hyvin, miten Kulosaaren studiolla oli 1960-luvun puolivälissä nähtävissä ”yhtiön viimeiset hetket”. ”Siellä oli tällaista henkilökuntaa, joka oli jäänyt sinne suurin piirtein lavasteiden sekaan.” Tämä selittyy Mäkelän toimintatavalla: kun irtisanomisiin piti ryhtyä, hän aloitti ”paremmasta päästä”. ”Hän ei voinut laittaa pois sellaisia, jotka eivät saisi töitä muualta.”

Fennadan viimeiseksi elokuvaksi jäi vuonna 1979 valmistunut Ruskan jälkeen. Kun rakennusvirasto 1980-luvun alussa vaati Kulosaaren studion peruskorjaamista tai purkamista, päätettiin yhtiö myydä Yleisradiolle.

Dokumentti päättyy huutokauppaan, missä Fennadan kalusto myytiin pois vuonna 1983. Kuulemme Mauno Mäkelän kommentin huutokaupasta. Viimeisissä kuvissa kaivinkoneet murskaavat studion.

Kirjallisuutta:
Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Otava 2005.

Fennada-Filmin logo.
Fennada-Filmin logo. Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. fennada-filmi

Fennada-Filmi

Fennada-Filmi syntyi vuonna 1950, kun Fenno-Filmin ja Adams Filmin elokuvatuotannot yhdistyivät. Fennada-Filmi oli alansa suurimpia yhtiöitä Suomessa 1950–1970-luvuilla ja sitä johti koko toimintansa ajan kauppaneuvos Mauno Mäkelä. Kaikkiaan 64 pitkän teatterielokuvan lisäksi yhtiö tuotti satoja lyhytfilmejä. Vuonna 1982 Yleisradio osti Fennada-Filmin ja on siitä lähtien esittänyt Fennada-elokuvia kanavillaan.

Kommentit
  • Luonas kai olla saan – Juice Leskisen hitit Elävässä arkistossa

    Valikoima Juicen kappaleita Elävän arkiston kokoelmista.

    Juice Leskinen (1950 – 2006) on kuulunut suomalaisen rockin kärkikaartiin esikoislevystään Juice Leskinen & Coitus Int lähtien vuodesta 1973. Mittava tuotanto käsitti kolmisenkymmentä albumia, päälle kokoelmat ja lukuisa määrä singlejä. Oheiseen artikkeliin on koottu osa Juicen ikimuistoisimmista kappaleista ja muutama vähän harvinaisempikin.

  • Antti Holma selvitti työharjoittelussaan Ylen työntekijöiden alkoholinkäyttöä

    Holma tutustui Ylen arkeen Extra Largessa vuonna 2007.

    Muistatko Ylen Extra Large ohjelmasta tutun toimitusharjoittelija-Antin? Jos et muista, niin ei hätää! Areenasta pääset nyt katsomaan, miten Antti Holma pohtii niin yleläisten raudanlujia vatsalaukkuja kuin lastenohjelmien tekijöiden lapsellisuutta. Varoitus: luvassa on kiusallisia tilanteita, puisevaa huumoria ja omintakeisia kysymyksiä ketään kumartelematta.

  • Elävä arkisto helmikuussa: Talvilomalla katsotaan Viimeistä keikkaa ja Nitroliigaa

    Mitä kaikkea löytyykään Elävän arkiston tarjonnasta.

    Helmikuu on perinteisesti vuoden kylmin kuukausi. Helmikuuta luonnehtivat myös yllättävät suojasäät ja niitä seuraavat pakkaspäivät, jolloin oksille sulanut lumi jäätyy ikäänkuin helmiksi. Tästä juontuu Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan myös kuukauden nimi.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Luonas kai olla saan – Juice Leskisen hitit Elävässä arkistossa

    Valikoima Juicen kappaleita Elävän arkiston kokoelmista.

    Juice Leskinen (1950 – 2006) on kuulunut suomalaisen rockin kärkikaartiin esikoislevystään Juice Leskinen & Coitus Int lähtien vuodesta 1973. Mittava tuotanto käsitti kolmisenkymmentä albumia, päälle kokoelmat ja lukuisa määrä singlejä. Oheiseen artikkeliin on koottu osa Juicen ikimuistoisimmista kappaleista ja muutama vähän harvinaisempikin.

  • Antti Holma selvitti työharjoittelussaan Ylen työntekijöiden alkoholinkäyttöä

    Holma tutustui Ylen arkeen Extra Largessa vuonna 2007.

    Muistatko Ylen Extra Large ohjelmasta tutun toimitusharjoittelija-Antin? Jos et muista, niin ei hätää! Areenasta pääset nyt katsomaan, miten Antti Holma pohtii niin yleläisten raudanlujia vatsalaukkuja kuin lastenohjelmien tekijöiden lapsellisuutta. Varoitus: luvassa on kiusallisia tilanteita, puisevaa huumoria ja omintakeisia kysymyksiä ketään kumartelematta.

  • Elävä arkisto helmikuussa: Talvilomalla katsotaan Viimeistä keikkaa ja Nitroliigaa

    Mitä kaikkea löytyykään Elävän arkiston tarjonnasta.

    Helmikuu on perinteisesti vuoden kylmin kuukausi. Helmikuuta luonnehtivat myös yllättävät suojasäät ja niitä seuraavat pakkaspäivät, jolloin oksille sulanut lumi jäätyy ikäänkuin helmiksi. Tästä juontuu Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan myös kuukauden nimi.

  • Lasse Lehtisen kolumni: Nuoriso heräsi vaatimaan muutoksia maailmanmenoon

    Lasse Lehtinen kirjoittaa 1960-luvusta.

    Suomessa 1960-luvun nuoriso eli murrosaikaa. Nuoria oli aiempaa enemmän ja he olivat yhteiskunnallisesti tiedostavia ja koulutetumpia kuin ennen. Nuorisokulttuuri oli saapunut Suomeen. Kirjailija Lasse Lehtinen kirjoittaa kolumnissaan muun muassa sukupolvesta, joka halusi muuttaa maata ja maailmaa sekä vaikuttaa asenteisiin.

  • Kunnes kuolema heidät erottaa – Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa

    Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa.

    Kotikadun kausi 13 alkaa surullisissa tunnelmissa. Mäkimaiden perheessä läsnä on kuolema, hiipuva rakkaus ja rahaongelmat. Luotoloilla noustaan jaloilleen, iloitaan elämän ihmeistä ja rakennetaan tulevaisuutta. Kauden 13 lisäksi Areenassa on katsottavissa myös kaudet 1, 2 ja 12.

  • Tehtaan varjossa – työläisnuorukaisen pyrkimys henkiseen kasvuun

    Toivo Pekkasen läpimurtoteos neliosaisena sarjana.

    Tehtaan varjossa on työläiskirjailijana tunnetun Toivo Pekkasen osin omaelämäkerrallisia aineksia sisältävään läpimurtoteokseen perustuva neliosainen tv-elokuva. Sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva romaani ilmestyi 1932.

  • Kapea vyötärö ja muhkea kellohelma – ompele itsellesi 1950-luvun mekko!

    Anna-Liisa Tiluksen mekon kaavat tässä artikkelissa.

    Maaseudulta maailmalle -ohjelman ensimmäisessä osassa Anna-Liisa Tiluksen yllä on pehmeästä villakankaasta tehty mekko. Tästä artikkelista löydät kaavat ja ohjeet 1950-luvun mukaisen mekon tekemiseen! Maaseudulta maailmalle -sarja Areenassa Anna-Liisa Tiluksen yllä nähtävä mekko on aito 1950-luvun vaate, joka löytyi Ylen puvustosta. Sen materiaalina on käytetty pehmeää villakangasta.

  • Lasse Lehtisen kolumni: Varttituntini kommunistina

    Lasse Lehtinen kirjoittaa Kekkosen ajan alkuvuosista.

    Kirjailija Lasse Lehtisen lapsuus- ja nuoruusvuosien suuria merkkipaaluja ovat olleet yleislakko ja Urho Kekkosen valinta tasavallan presidentiksi vuonna 1956. Lehtisen ensimmäinen poliittinen herääminen tapahtui juuri yleislakon aikaan, mutta myös Urho Kekkosen valinta presidentiksi osaltaan ravisteli nuorukaisen yhteiskunnallisia vaistoja esiin.