Sonja Fogelholm
Yle
Pikku Kakkosen varhaisnuorille suunnattu sarja Tulisiko sinusta (1976) esitteli kuusi ammattia: poliisin, pankkivirkailijan, puhelinasentajan, maatalonemännän, veturinkuljettajan ja lääkintävoimistelijan. Jokaisessa jaksossa haastateltiin ammatinharjoittajia ja kysyttiin lapsilta ajatuksia kyseisiin ammatteihin liittyen.
Poliisi antaa sakkoja, ottaa rikollisia kiinni ja ettii huumekoplia
Ammatinvalintasarjan ensimmäisessä osassa tutustuttiin poliisin jännittävään työhön. Osittain varsin vauhdikkaita työtehtäviä säestää hilpeä jazz, ja paikoitellen tuleekin olo, että katsoisi oikeaa poliisisarjaa. Hämeenpuiston kupeesta otetaan talteen hieman liikaa nauttinut mies, ja myöhemmin nähdään, kuinka kaksi poliisia lennähtää vauhdissakin täydellisesti parkkiruutuun pysäköidystä Saabista jahtaamaan kriminaaleja poliisiveneellä.
Monien lasten mielestä juuri jännittäviin seikkailuihin joutuminen olisi kivointa poliisin työssä. Jaksossa haastateltu komisario Timo Asunta toppuutteli kuitenkin vauhtihirmuisia lapsia ja muistutti, että rikospoliisin työn lisäksi erittäin tarvittava työ poliisilla on yleisen järjestyksen ylläpitämisessä. Siihen hommaan Asunta toivoi lisää arvostusta.
Pankkivirkailija on pankissa ja käsittelee rahaa aina sen mukaan, mitä tarvii
Toisen jakson aiheena oli pankkivirkailijan ammatti. Tiskin takana istuu toinen toistaan leveämmin hymyileviä pankkivirkailijoita valmiina palvelemaan asiakkaita. Asiakaspalvelu onkin pankkivirkailijan työn tärkein osa ohjelmassa haastatellun pankinjohtaja Pekka Paunun mukaan. Muuten pankkivirkailijalta edellytetään muun muassa atk-taitoja ja kirjanpitotaitoja.
Monille lapsille olikin iskostunut hyvin mieleen pankkivirkailijan työn mukavin ja tärkein osuus: asiakkaiden tapaaminen ja heidän kanssaan juttelu. Yksi tyttö kuitenkin tuumi, ettei työssä ole mitään hyvää, koska siinä vain "kirjoitellaan kaikkia laskuja".
Puhelinasentaja asentaa puhelimia ja sitten kai vielä tarkastaa niitä
Puhelinasentajan työhön tutustuttiin kolmannessa osassa. Koulutuspäällikkö Hannu Rajamäki kertaa verkkaiseen tahtiin puhelinasentajan työn keskeisiä puolia. Niihin kuuluvat muun muassa erilaiset kaapeliverkon rakennukseen ja asennukseen liittyvät tehtävät, mutta myös puhelimen asentaminen asuntoihin. Hetken kuluttua nähdäänkin, kuinka naispuoleinen puhelinasentaja virittää puhelimen erääseen kotiin. Asentajaa vastaanottamassa ollut tyttö kysyy ihaillen, onko asentaja ihan ihka oikea puhelinasentaja. Kyllä hän on, ja isoimmissa kaupungeissa naisia tavataankin yhä enemmän puhelinasentajan ammatissa, hän valistaa tyttöä.
Moni lapsi epäili, että puhelinasentajan työ voisi olla jopa vaarallista, varsinkin jos pitäisi kiivetä korkealle puhelinpylvääseen. Pylväistä alas putoaminen onkin ihan mahdollista varsinkin pakkaspäivinä, kerrotaan ohjelmassa. Kameran edessä sattuu kuitenkin toisenlainen haaveri, kun puhelinvaijeria katkova asentaja saa puukosta sormeensa.
"Mä oon seittemän vuotta alalla ollut ja heti tulee sormeen haava", mies päivittelee.
Maatalonemäntä pitää talon kurissa, miehet kunniassa ja hoitaa lehmät ja muut karjaeläimet
Neljännen osan aiheena oli maataloemännän ammatti, johon käytiin tutustumassa Ahlmanin Emäntäkoulussa. Koska emännälle kuuluu laaja skaala vaativia tehtäviä, painottaakin Ahlmanin emäntäkoulun johtaja Marja Salmi emäntäkokelaiden hyvää terveyttä. Eipä ihme, sen verran paljon aikaa vieviä ja raskaitakin tehtäviä emännillä on edessään emäntäkoulusta valmistumisenkin jälkeen.
Aamu alkaa ennen kuutta lehmien lypsämisellä, heti kuuden jälkeen koululle tuodaan ensimmäinen päiväkotilapsi ja seitsemän aikoihin osa oppilaista siirtyy valmistamaan varhaisaamupalaa, joka nautitaan puoli kahdeksalta. Tämän jälkeen emäntäkokelaiden päivät ovat täynnä erilaisia teoriatunteja, kodinhoidollisia tehtäviä, puutarhatöitä ja käsitöitä, muun muassa.
Lasten mielestä juuri emännän töiden raskaus ja sitovuus olivat ammatin huonoimpia puolia – koska tahansa ei voisi vain ottaa ja lähteä vaikkapa kaupunkiin. Toisaalta eläinten hoitamista pidettiin myös työn hyvänä puolena.
Veturinkuljettaja saa ajaa junaa tuolla, huristella pitkin rautateitä
Viidennessä osassa mentiin rautateille katsomaan veturinkuljettajan työpäivää. Seppo Juortamo kertoo olevansa erittäin tyytyväinen työhönsä, mutta suuri kiitos kuuluu myös kehitykselle. Aivan loputtomasti ei olisi hiiltä jaksanut lapioida. Juortamo kumoaa myös huhun siitä, että junan ohjaaminen olisi aivan helppoa: kun takana tulee melkein kaksi tonnia painolastia, on kiinnitettävä erityistä huomiota jarrutuksen yhteydessä. Jarrutusmatkat voivat olla tavarajunilla jopa kilometrin mittaisia.
Veturinkuljettajan ammatissa lapsia huoletti yöllinen työaika, silloin ei perheellekään jäisi paljon aikaa. Mutta onhan maisemien ihailu oikein mukavaa.
Lääkintävoimistelija hoitaa liikuntavammaisia ja liikuttaa niitä, jotta ne saa voimistusta
Viimeisessä jaksossa aiheena oli lääkintävoimistelijan työ. Ammattia opettava Arja Karhela mainitsi lääkintävoimistelijan tärkeimmiksi ominaisuuksiksi liikuntaharrastukset, käytännönläheisyyden ja pitkäjännitteisyyden. "Hoidon tulokset saattavat näkyä vasta hyvin pitkän ajan päästä", Karhela kertoo.
Karhela kertaa, että ennen kuin voi alkaa opiskella lääkintävoimistelua toden teolla, täytyy ymmärtää muita seikkoja. Niihin kuuluu selkärangan rakenteen ja sen toiminnan ymmärtäminen, sen jälkeen opitaan selkärangan sairauksista ja vasta sitten päästään itse pääaiheeseen. Pelkästään fyysisen puolen tuntemisella ei lääkintävoimistelija pärjää, vaan yhtä lailla vaaditaan psykologian tuntemista.
Muiden ihmisten auttaminen ja erilaisten ihmisten tapaaminen tuntuivat lapsista ammatin parhailta puolita. Kuitenkin muiden auttaminen voisi olla myös henkisesti rankkaa, tuumi eräs tyttö.
