Miika Jalonen
Yle
Rikosdraama Boardwalk Empiren viides ja viimeinen, kahdeksanosainen tuotantokausi esitetään Kakkosella sunnuntaisin klo 21. Yle Areenassa uudet jaksot julkaistaan tasan vuorokautta aiemmin. Miten vehkeilijänero Nucky Thompsonin ja muiden tuttujen hahmojen käy?
Valtakamppailuja 1920- ja 1930-lukujen Atlantic Cityssä kuvannut Boardwalk Empire on ollut kiistattoman laadukas tv-sarja.
Jo sen perusasetelma, kieltolain aika ja sen häikäilemättömät hyödyntäjät vastapelureineen, tarjosi hedelmälliset lähtökohdat tehokkaalle draamalle.
Silti Boardwalk Empiren suurin vahvuus - ja tämä on toki vain oma mielipiteeni - ei ole ollut tarina, vaan tunnelma ja näyttelijäsuoritukset.
Etenkin jälkimmäiset.
Yksin päähenkilö, Machiavelli-tason strategi Enoch "Nucky" Thompson on monumentaalinen luomus.
Oli poikkeuksellista ja kunnioitettavaa, että HBO antoi Steve Buscemin kaltaiselle kulttinäyttelijälle ison sarjan pääroolin.
Sivuosien erikoismies on näyttänyt aivan suvereenisti, miten rakennetaan monitahoinen, kiehtova antisankari.
Mutta Boardwalk Empiressä on nähty myös useita muita unohtumattomia suorituksia.
Kelly MacDonald on esittänyt Nuckyn kumppania, harkitsevaa Margaretia sisäistä karismaa huokuen.
Jack Hustonin herkkä, vaurioitunut tappaja Richard Harrow oli taitavan näyttelijän hienovaraista työtä.
Michael Stuhlbarg teki tosielämän Arnold Rothsteinista viiltävän älykkään muotokuvan.
Ja vaikka agentti Nelson Van Alden on kaikkea muuta kuin empatiaa herättävin hahmo, Michael Shannonin latautunutta otetta ei käy kieltäminen.
Gretchen Molin sensuellista, salaperäisestä Gillian Darmodysta puhumattakaan.
Sitten oli vielä irlantilaishurmuri Owen Slater, josta vastannut Charlie Cox on sittemmin hypännyt vakuuttavasti Daredevilin nahkoihin...
Päivitys: Kilpailu on nyt päättynyt! Kiitos kaikille osallistuneille. Parhaiden perustelujen karsiminen kolmeen oli ehkäpä lähes yhtä vaikeaa kuin monille vain yhden parhaan näyttyttelijäsuorituksen valitseminen. Tässä kuitenkin palkinnot voittaneet perustelut:
Michael Pitt (James "Jimmy" Darmody) – Jarmon perustelut:
Ensinnäkin pitänee todeta, että hyviä vaihtoehtoja on lukuisia, jopa liikaa, mikä on luonnollisesti laatusarjan merkki. Kysymykseen ei siis ole varsinaisesti oikeaa vastausta, koska runsaudenpula hyökkää silmille.
Kirkkaimman timantin löytämiseksi on kuitenkin pakko karsia joitain pois, ja tältä osin muutamien mielenkiintoisien hahmojen näyttelijöiltä ei voi sinänsä ottaa mitään pois, mutta joiden työ on kuitenkin aavistuksen verran monotonista hahmosta johtuen. Esim. Chalky White näyttää kohtaus toisensa jälkeen siltä kuin hän olisi juuri löytänyt työpaikkansa jääkaapista lounasrasiansa tyhjennettynä. Richard Harrow´n näyttelijä puolestaan - jos musta huumori suodaan anteeksi - ei edes joudu näyttelemään kuin puolikkaalla kasvoilla. Ei toki sillä, etteikö murahteleva kummajainen olisi karismaattinen ilmestys, mutta onko hänenkin vangitsevuudessaan kuitenkin lopulta enemmän kyse käsikirjoittajan kuin näyttelijän erinomaisuudesta..?
Yksi hahmo ja ennen kaikkea näyttelijänsuoritus on kuitenkin nostettava esiin. Aiemmin todettuun runsaudenpulaan viitaten vieläpä sellainen, jota toimittajan ansiokkaassa johdannossa ei ollut erikseen mainittu, nimittäin Michael Pitt (aka. Jimmy Darmody). Hahmon kohtaloon nivoutuu lukuisia haastavia teemoja, joiden kasassa pitäminen ei onnistuisi tusinanäyttelijältä. Sukurasite perinnöllisessä mielessä kuvernöörin poikana ja toisaalta oidipaalisen äitisuhteen myötä, suhde surrogaatti-isänä toimivaan Nuckyyn ja tämän pettämiseen ja lopulta kohtalokkaaseen anteeksipyyntöön ja henkiseen kotiinpaluuseen siinä vaiheessa, kun kaikki on jo myöhäistä ja liian monta siltaa poltettu... Tämä yhdistettynä hahmon lahjakkuuteen, aloitekykyyn, omaan jälkikasvuun ja toisaalta kaikkea positiivista varjostavaan taustalla leijuvaan suursodan traumaan (fyysinen elinikäinen vamma ja sitä huomattavasti suurempi henkinen trauma)... Kaiken kaikkiaan kyseessä on hahmo, joka käsikirjoittajien oli lähestulkoon pakko päästää päiviltä, koska muuten Nuckyn hahmo olisi saattanut jäädä mielenkiinnon osalta yleisön silmissä soittamaan kakkoshuilua riippumatta siitä, kuka rantalaiturin varsinaista valtaa olisi käyttänyt. Uskallan väittää, että kyseessä on joka tapauksessa sarjan vaativin hahmo näyteltäväksi - ja mikä tärkeintä, Pittin työskentely ei kalpene hetkeäkään kenenkään rinnalla.
Näyttelijän itsensä kunniaksi on vielä todettava, että Pitt ei etene urallaan raha edellä, vaan ottaa vastaan haastavia rooleja. Käsittääkseni mies oli Haneken "Funny Games" -uudelleenfilmatisoinnin jälkeen usean vuoden työttömänä ennen kuin sai Darmodyn roolin - ja käytti saamansa tilaisuuden viimeisen päälle. Samaan hengenvetoon pitää myös nostaa hattua Boardwalkin tekijöille, joilla oli uskallusta ja silmää oikealle castingille.
Summa summarum: viisi tähteä, 1920-lukulainen knalli päästä ja malja kotipolttoista whiskyä kurkkuun miehekkään suorituksen kunniaksi saatesanoilla: "To the lost!"
Steve Buscemi (Enoch "Nucky" Thompson) – Villen perustelut:
Vaikka sarjan päähenkilön valinta myös mielestäni parhaaksi näyttelijäksi onkin aika tylsähkö valinta, ei Steve Buscemin suoritus ole sitä lainkaan. Buscemi todella ylittää itsensä sarjassa eläytyessään täysillä Atlantic Cityn alamaailman taustapiruksi. Reservoir Dogsin pankkiryöstäjästä muuntautuminen Nucky Thompsoniksi on aivan huikea suoritus. Ja millainen hahmo Nucky onkaan! Olin kirjaimellisesti pudota penkiltä ensimmäisen kerran kun Buscemin hahmo näytettiin Boardwalk Empiressa. Kaikki mafiosoihin liitetyt lähes aristokraattiset piirteet (vrt. Marlon Brandon Don Corleone) loistivat poissaolollaan kun ruutuihin lävähti lipevän näköinen ja nasaalilla puhuva päähahmo. Kovin moni näyttelijä ei saisi sellaisesta hahmosta yhtä rakastettavaa, juuri kaikkine vikoineen kuin Buscemi. Jos olisin sarjan hahmo, en tietäisi suudellako mestarin kämmenselkää vai lyödä hampaat kurkkuun. Kun johonkin hahmoon liittyy noin paljon tunteita, on varmaa että näyttelijä on onnistunut luomaan hahmon joka muistetaan vielä vuosikymmeniä. Machiavelli olisi ylpeä oppejaan hyödyntävästä alamaailman ruhtinaasta ja hänet sarjaan ikuistaneesta näyttelijästä.
Michael Shannon (Nelson Van Alden) – Artun perustelut:
Näyttelijä on läpi sarjan ilmentänyt vähäeleisesti, mutta vaikuttavasti roolihahmonsa sisäistä kamppailua ja tuskaa. Roolihahmon tarinan kulku on erikoinen, mutta näyttelijä on saanut käänteet tuntumaan luontevilta. Pahoihin tekoihin pystyvä roolihahmo on tuntunut sympaattiselta ja rakastettavalta, joskin kieroutuneella tavalla. Täydellinen roolitus. Valinta tosin on vaikea, koska sarja on pullollaan nappiroolituksia ja hienoa näyttelemistä.
Voittajat palkitaan toiveen mukaan joko sarjan kaikki viisi kautta sisältävällä dvd-boksilla tai tyylikkäällä t-paidalla.
