Hyppää pääsisältöön

Helmut Schmidt: Suomalaisten ETYK-euforia liioiteltua, mutta ymmärrettävää

Ohjaaja Vesa Toijonen haastattelee Helmut Schmidtiä vuonna 2015
Ohjaaja Vesa Toijonen haastattelee Helmut Schmidtiä vuonna 2015 Kuva: Yle / Ivar Heinmaa ulkolinja: rikkiammuttu sopimus

Elokuun 1. päivänä 40 vuotta sitten Helsinki oli kansainvälisen politiikan keskipiste. 35 maan valtionpäämiehet allekirjoittivat Finlandia-talolla Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYKin) päätösasiakirjan, jonka piti turvata Euroopan silloiset rajat ja taata rauha Euroopassa vuosikymmeniksi eteenpäin.

Yksi allekirjoittajista oli Saksan silloinen liittokansleri Helmut Schmidt, jonka mielestä suomalaisten ETYK-euforia oli liioiteltua, mutta ymmärrettävää. Vesa Toijonen tapasi 96-vuotiaan Helmut Schmidtin Hampurissa Die Zeit –lehdessä, missä Schmidtillä on edelleen työhuone.

”En minä nyt sentään joka päivä täällä käy, mutta kolmena päivänä viikossa”, Schmidt sanoi haastattelun aluksi.

Vesa Toijonen: 40 vuotta sitten olitte mukana ETYK:n päätösasiakirjan juhlavassa allekirjoitustilaisuudessa Helsingissä. Miten koitte tuon historialliseksi luonnehditun hetken?

Helmut Schmidt: Minä en ollut lainkaan varma, olisivatko amerikkalaiset siinä mukana. Yhdysvaltain hallituksen sisällä oli eriäviä mielipiteitä. USA:n uusi presidentti Gerald Ford oli minun silmissäni järkevä henkilö ja hän kannatti Helsingin konferenssia. Hänen ulkoministerinsä Henry Kissinger sitä vastoin oli skeptinen ja erittäin nuiva. Se, että saimme konferenssin ylipäätään aikaiseksi, oli ennen kaikkea Fordin ansiota. Minulle konferenssitapahtuma oli tärkeä askel tiellä kohti liennytyksen vakauttamista.

VT: Niinä vuosina koettiin ainakin Suomessa jonkinlaista euforiaa siitä, että Helsingin päätösasiakirjan allekirjoituksella taattaisiin määrittelemättömäksi ajaksi rauha ja vakaus Eurooppaan.

HS: Luulenpa, että suomalaiset ovat pahasti yliarvioineet ETYK:n merkityksen. Helsingin päätösasiakirjalla ei ole ollut mitään vaikutusta kansainväliseen oikeuteen. Kansainvälistä oikeutta ei muutettu, vaan päätösasiakirja jäi sen sisällön ulkopuolelle. Se oli hallitusten tahdonilmaisu. Kansainvälisessä oikeudessa mentiin pitemmälle kuin Helsingin päätösasiakirjassa.

ETYK vahvisti Neuvostoliiton asemaa

VT: Kriittiset äänet sanoivat, että Helsingin päätösasiakirjan allekirjoittaminen olisi tarkoittanut Neuvostoliiton valta-aseman vakauttamista Itä-Euroopassa ja Baltian maiden tiukempaa sitoutumista Neuvostoliittoon. Olitteko te samaa mieltä?

HS: Tiesin sen ja minun oli siihen tyytyminen. Elimme Brežnevin aikaa, Gorbatšovin aikaan oli vielä kymmenen vuotta. Toisin sanoen 1975 olimme tilanteessa, jossa Kremlissä oli vallassa vanha miehitys, jolla ei ollut mitään uusia ideoita. Tässä valossa Neuvostoliiton allekirjoitus yhteiseen julistukseen voidaan nähdä positiivisena kehityksenä. Se oli alku yhteistyölle.

VT: Palaan vielä Helsingin konferenssiin, 40 vuotta sitten.

HS: Se oli Suomen huippuhetki. Samaa arvostusta suomalaiset eivät enää voi saavuttaa.

VT: Luultavasti eivät. Siksi juuri kysyinkin. Suomessahan vallitsi euforia.

HS: Se oli liioiteltua. Todella suurta liioittelua, mutta täysin ymmärrettävää.

Euforia oli ymmärrettävää, koska Helsinki oli tuolloin kansainvälinen markkinapaikka. Esimerkiksi juuri Helsingin konferenssin ansiosta saattoivat Saksan liittokansleri ja DDR:n valtion päämies vaihtaa mielipiteitä. Keskusteluja ei käyty vain Honeckerin kanssa, vaan myöskin Neuvostoliiton johdon, Brešnevin ja ulkoministeri Gromykon kanssa. Keskusteluja kävivät myös Gromyko ja Brežnev Fordin ja Kissingerin kanssa. Kaikki keskustelivat kaikkien kanssa. Sitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Sitä oli tapahtunut vain diplomaattien kesken. Nämä olivat puhuneet YK:ssa omia viisauksiaan, joita kukaan ei noteerannut.

Helsingin markkinapaikalla vaihdettiin mielipiteitä, ja vaikka siitä ei ollut pysyviä seurauksia, se lievensi ja purki silloisia jännitteitä. Se oli tuolloin iso asia. Ei niin iso kuin suomalaiset luulottelivat, mutta iso.

Epäonnistuiko ETYK?

VT: Jos tarkastelette nyt ETYK:n 40 vuotta, niin mitkä ovat suurimmat voitot ja mitkä suurimmat häviöt?

HS: En tahtoisi puhua voitoista enkä häviöistä. Tuolloin konferenssi oli tärkeä panos liennytykselle. Koko konferenssia ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä ajatellen kehitys on myöhemmin mennyt paljon pitemmälle. Vielä 80-luvulla Gorbatšovin aikaan Neuvostoliitto oli ilman muuta valmis yhteistyöhön, mutta Gorbatšov ei itse tiennyt, miten toimia.

VT: Viimeisten 40 vuoden aikana on Euroopassa ja sen takapihalla riehunut sotia (Vuoristo-Karabahin taistelut Armenian ja Azerbaidžanin välillä, Abhasian, Georgian, Ossetian, sodatentisessä Jugoslaviassa ja Ukrainassa) - onko nyt tosiaan niin, että meillä ei ole enää Euroopassa keinoja ratkaista erimielisyyksiä rauhanomaisin keinoin?

HS: Meillä on niitä nyt yhtä vähän kuin oli 1939 tai 1914.

VT: Voidaanko sanoa, että tietyllä tavalla ETYK epäonnistui?

HS: Ei. En sanoisi niin. Ei vastuuta maailman kehittymisestä voi panna ETYK:n hartioille.

Euroopan Unionin virheet

VT: Ukraina nähdään laajalti eurooppalaisten järjestöjen ja poliitikkojen suurimpana haasteena. Olette kritisoinut EU:ta kriisin käsittelemisestä. Minkä virheen EU on tehnyt?

HS: Suurimmat virheet on tehty jo kauan ennen tätä päivää, nimittäin 1991 Maastrichtissa. Silloin EU koostui 12 valtiosta, nyt niitä on 28. Ensimmäinen virhe, joka Maastrichtissa tehtiin, oli päätös ottaa kaikki halukkaat maat EU:n jäseneksi.

Toinen virhe oli vielä merkittävämpi: kutsua kaikki osallistumaan yhteiseen valuuttaan, eli euroon.

Kolmas ja suurin virhe oli: Yhteisellä valuutalla ei ollut yhteistä budjettia eikä yhteistä vero- eikä talouspolitiikkaa. Kuitenkin kaikista tuli jäseniä, ja nyt nähdään tulokset, esimerkiksi Kreikassa.

VT: Herra liittokansleri, teillä on yksi pisimmistä ja menestyksekkäimmistä poliittisista urista Euroopassa. Miltä Euroopan tulevaisuus näyttää? Ovatko näkymät hyvät vai huonot?

HS: EU ei ole toistaiseksi ollut erityisemmän menestyksekäs. Se johtuu Maastrichtissa tehdyistä virheistä, laiminlyönneistä. Jos halutaan yhteinen valuutta, pitää sitä varten luoda tarvittava koneisto. Pitää harjoittaa yhteistä vero-, budjetti- ja talouspolitiikkaa. Sitä ei ole tehty ja se on valitettavaa. Toisaalta Euroopan valtioiden valmius keskinäisen yhteistyöhön on valtavan paljon suurempi kuin se oli koskaan 1900-luvulla, se on myönteistä.

Winston Churchill piti Zürichissä suuren puheen 1956 ja sanoi: ”Ranskalaisten on mentävä saksalaisia vastaan ja siedettävä heitä ja perustettava yhdessä Saksan kanssa Euroopan Yhdysvallat”. EU ei ole lähimainkaan kykenevä saamaan aikaan Euroopan yhdysvaltoja. Tulevaisuuteen on kyllä katsottu, mutta tähän kauaskantoiseen tulevaisuuden haasteeseen ei ole kyetty vastaamaan realistisesti.

VT: Kiitos haastattelusta, herra liittokansleri.

Haastattelun suomennos Eira Karjalainen

Haastattelu liittyy 2.7. esitettävään Ulkolinjaan Rikkiammuttu sopimus (U).