Hyppää pääsisältöön

Kissavideoita ja renessanssin melankoliaa

Pieter Claeszoon: Vanitas (1630)
Pieter Claeszoon: Vanitas (1630) Pieter Claeszoon: Vanitas (1630) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Jos kissavideoita katsoessa iskee outo tyhjyyden tunne, ei huolta! Samankaltainen tunne vaivasi ihmisiä jo renessanssin aikana. Melankoliset aiheet olivat renessanssiaikana suosittuja niin kuvataiteissa, musiikissa kuin kirjallisuudessakin. Keskiajalla melankolialle etsittiin lääketieteellisiä tai astrologisia syitä, renessanssi koki melankolian tunteena – suruna ilman syytä.

Keskiajan muuttuessa uudeksi ajaksi ja renessanssiksi maailma muuttui rajusti. Löytöretket laajensivat maailmankuvaa. Uusi ajattelutapa humanismi käänsi katseet tuonpuoleisesta elämästä ihmiseen itseensä. Muutokset toivat mukanaan iloa ja optimismia, mutta toisaalta niiden varjopuolena melankolian.

Keskiaikana ajattelua ohjasi kirkko. Se oli nyt osoittautunut voimattomaksi kulkutauteja etenkin ruttoa vastaan. Usko horjui. Vanha maailmanjärjestys oli ollut toisaalta ahdistava, toisaalta turvallinen. Ei tarvinnut miettiä mitä ajatella, koska kirkko ajatteli puolestasi. Nyt vanhat auktoriteetit murenivat. Kirjapainotaito keksittiin. Ajattelusta tuli muodikasta.

Lucas Granach vanhemman allegoria melankoliasta (1532)
Lucas Granach vanhemman Allegoria melankoliasta (1532) Lucas Granach vanhemman allegoria melankoliasta (1532) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Melankoliset nerot

Renessanssi-ajan humanisteille tärkeintä oli lahjakkuus ja älykkyys, ei enää syntyperä. Näitä jaloja piirteitä saattoi ilmaista osoittamalla taipuvaisuutta melankoliaan, joka kertoi herkkyydestä. Uskonnollisen asketismin korvasi Uomo universale, maailmallinen monilahjakkuus. Anonyymiyden korvasi yksilöllisyys ja persoonallisuus

Simon de Passe: Memento mori (1612)
Simon de Passe: Memento mori (1612) Simon de Passe: Memento mori (1612) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Säveltäjä John Dowland on esimerkki renessanssiajan ihanteellisesta hahmosta. Motolla Semper Dowland semper dolens – Ikuisesti Dowland, ikuisesti surumielinen, säveltäjä brändäsi itsensä aikakauden melankolisen muodin huipulle.

Dowlandin laulujen nimet kertovat, mistä on kyse: In darkness let me dwell; Burst forth, my tears; Go, crystal tears; I saw my lady weep; Flow my tears; Sorrow, stay; If floods of tears... Mikäli Dowlandin musiikki ei olisi niin uskomattoman kaunista ja koskettavaa, saattaisi näin yletön kyynelten tulva naurattaa.

Kirjallisuuden puolella tunnetuin renessanssiajan melankolian kuvaaja on William Shakespeare. Shakespeare hyväksikäytti tuotannossaan aikakauden melankolian kuvastoa. Hänen näytelmistään löytyy esimerkkejä erilaisista melankolikoista - Romeon ja Julian itsetuhoisista rakastavaista perheyhteyttä kaipaavaan Kuningas Leariin. Sisäänpäin kääntynyt, uhmakas ja ikuisessa toiseuden tunteessa rypevä Hamlet puolestaan edustaa modernia melankolikkoa.

John Dowlandin In Darkness Let Me Dwell saattaa hyvinkin olla maailman melankolisin kappale!

Kohti modernia melankoliaa

Renessanssin ja barokin aikaan melankolia ilmenee ensimmäistä kertaa kulttuurisena tunnetilana, ei pelkästään yksilön tunteena tai sairautena.

Alexandre Mury: Hamlet (2010)
Ikuisessa toiseuden tunteessa rypevä Hamlet edustaa modernia melankolikkoa. Alexandre Mury: Hamlet (2010) Alexandre Mury: Hamlet (2010) Kuva: Alexandre Mury/Wikimedia commons musta aurinko

Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professorin Pirjo Lyytikäisen mukaan voidaan puhua modernista melankoliasta, surusta ilman syytä. Se on tilapäinen mielentila, jolle ei tarvitse olla lääketieteellistä tai astrologisia selitystä.

Modernia melankoliaa poteva ei osaa välttämättä täydentää lausetta ”Olen melankolinen koska…” Melankolikko ei tunnista olotilansa aiheuttajaa, mutta kulttuurisia syitä melankolialle eri aikakausina voidaan kyllä määritellä.

Uskon, että tänään melankoliaa aiheuttavat samankaltaiset seikat kuin renessanssissa:

Koska tekniikka kehittyy huimaa vauhtia, pitäisi koko ajan olla valmis innostumaan, innovoimaan ja olemaan kehityksen aallonharjalla. Edellisten sukupolvien peruskivet, koti, uskonto ja isänmaa eivät tunnu omilta. Kirkosta erotaan ja samaan aikaan etsitään jotain uutta hengellisyyttä. Halutaan olla yksilöllisiä, muuta kaivataan kuitenkin yhteisöllisyyttä. On kamalan raskasta olla koko ajan ulospäin suuntautunut maailmankansalainen, jotenkin kummasti ne metsät ja pellot vielä kutsuvat.

Turhuuksien turhuus

Renessanssin ja barokin ajalla keskeinen melankoliaan liittyvä teos oli Raamatun Saarnaajan kirja. Saarnaaja kirjoittaa: "Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua: ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää".

Pieter Claeszoon: Vanitas (1625)
Pieter Claeszoon: Vanitas (1625) Pieter Claeszoon: Vanitas (1625) Kuva: Wikimedia Commons musta aurinko

Ei ole ihme, että uuden maailmanjärjestyksen säikyttämät renessanssiajan ihmiset kiintyivät juuri Saarnaajan sanoihin. Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta – vanitas vanitatum et omnia vanitas. Lausahdus sopi arvopohjaansa uudelleen muodostavan aikakauden motoksi.

Saarnaajan ajatus kaiken turhuudesta poimittiin kuvataiteeseen, jossa vanitas-asetelmista mädäntyvine hedelmineen, sammuneine kynttilöineen ja pääkalloineen tuli suosittuja.

Saarnaaja taitaa olla ikuisesti ajankohtainen. Tunne kaiken turhuudesta ei ole kaukana, kun huomaa ampuneensa tunnin vihaisia lintuja ritsalla. Tai kun katsoo youtubesta viidennen kerran samaa aasialaisessa kissavideotehtaassa tuotettua söpöilyä.

Millaisia melankolian oireita yliopistoihmisille aiheuttavat "opiskelukammioiden eristyneisyys ja aivovoiman krooninen liikakulutus"? Miksi melankolia vaivaa erityisesti taiteilijoita? Mikä sävellaji on barokin musiikkiteoreetikkojen mukaan avuttoman melankolinen ja aiheuttaa kuolemankauhua? Kuuntele Musta aurinko - Melankolian kulttuuurihistoriaa Yle Radio 1 tiistaisin 17.10 ja lauantaisin 15.30. Ohjelmasarja on uusinta keväältä 2014.

Lähteet:
Johannisson Karin: Melankolian huoneet. Suom. Ulla Lempinen. Atena 2012.
Lyytikäinen Pirjo: Narkissos ja Sfinksi - minä ja toinen vuosisadan vaihteen kirjallisuudessa. SKS 1997.
Kristeva Julia: Musta aurinko. Suom. Mika Siimes ja Pia Sivenius. Nemo 1998.

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.