Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Tyhmyreille pääkuva

Mistä tiedät kuuntelevasi rap-musiikkia? Miten suomalainen tango on syntynyt? Musiikin asiantuntijat esittelevät musiikkigenret niin, että tyhmyrikin tajuaa.

Jazz tyhmyreille: improvisoituja yllätyksiä

miles davis, jazz, trumpetti
Miles Davis miles davis, jazz, trumpetti Kuva: Burt Goldblatt Estate Archives/CTSIMAGES miles davis

”Jazz on kuin banaani – se pitää nauttia tuoreeltaan paikan päällä.” Näin kuvasi jazzin olemusta ranskalaisfilosofi Jean-Paul Sartre. Onko jazz muutakin kuin Louis Armstrongia? Missä sitä kannattaa kuunnella? Jazztoimittaja Markus Partanen selventää tyhmyreille jazzin pääpiirteet.

jazz, jazzklubi, markus partanen,
Markus Partanen jazz, jazzklubi, markus partanen, Kuva: Yle/ Anne Hämäläinen markus partanen

Lyhyt historia

Jazz syntyi Yhdysvalloissa 1800-luvulla erityisesti New Orleansin kaupungissa. Se lainasi vaikutteita eri musiikkityyleistä ja joku onkin sanonut sen olleen maailman ensimmäistä maailmanmusiikkia.

”Jazz oli syntyessään koditon äpärä taidemusiikin ja populaarimusiikin välissä. Se peri Euroopasta kreolien harmonisen maailman, soinnut ja muotokäsityksen. Afrikasta se sai rytmisen synkopoinnin, svengin ja bluesjuuren,” Markus Partanen kertoo.

Jazzia soitettiin muuallakin, mutta New Orleansista tuli monia kuuluisia jazzmuusikoita ja siellä syntyi myös solistinen improvisaatio. Yksittäisen solistin rooli, tapa soittaa ja leikkiä rytmiikalla sekä melodiakuluilla korostui.

”Ennen sitä marssibändeissä oli kyllä improvisointia, mutta se oli enemmänkin kollektiivista töräyttelyä sinne tänne. Louis Armstrong oli henkilö, jonka kautta solistinen jazz syntyi. Ennen Armstrongia vaikutti New Orleanssissa myös Jelly Roll Morton, joka oli todella oman hännän nostaja ja yksi aikansa tunnetuimpia pianisteja. ”Minä satuin keksimään jazzin vuonna 1902” on hänen kuuluisa kommenttinsa.”

Kun tultiin 1910-luvulle, alkoi tapahtua. Ensimmäinen jazz-levytys Livery Stable Blues julkaistiin vuonna 1917 ja jazzista tuli varsinkin mustien keskuudessa suosittua.

Jazz tyhmyreille

1920-luvulla jazzia alettiin yhä useammin tallentaa levyille ja äänitteet lennättivät jazzkärpäsen joka puolelle maailmaa. Kiinnostus lisääntyi ja myös jazzmuusikoiden määrä kasvoi.

”Viime vuosisadan alusta lähtien on joka kymmenes vuosi tullut vähintäänkin yksi murros ja jazztyyli: Swing ja big bandit 30-luvulla, 40-luvulla bebop, 50-luvulla bebopin vastareaktiona cool jazz ja 50-luvun lopulla hard bop, jossa siirryttiin takaisin suoraselkäiseen jazzsvengiin ja palautettiin siihen bluesillisuutta,” Partanen luettelee.

”Modaalinen jazz syntyi 1950-60 luvun vaihteessa ja sointuvaihtelut yksinkertaistuivat. Miles Davisin Kind of Blue on sen perustanlaskija.”

50-luvun lopulta lähtien ilmaisu alkoi vapautua ja syntyi free jazz. Tyylin tunnetuin edustaja on Ornette Coleman, joka julkaisi albumin Free Jazz vuonna 1961.

“60-luvulla tulivat fuusiojazz ja souljazz, 60-luvun lopulla rockjazz alkaa syntyä Larry Youngin johdolla.”

”70-luvun isot fuusiobändit hapantuivat siihen, että niistä tuli liian isoja ja pompöösejä. Rockjazz oli viimeinen iso tyyli, josta tuli suuria tähtiä, kuten Mahavishnu Orchestra ja Weather Report.”

”80-luvulla odoteltiin, koska mela pyörähtää seuraavan kerran ja kuka tulee näyttämään suunnan tällä kymmenluvulla. Kukaan ei tullut. Kyllä silloinkin hienoa musaa tehtiin, mutta jazz poistui populaarikulttuurin päiväjulkisuudesta ja siitä alkoi tulla konserttisalien ja vihkiytyneiden kuultelijoiden musaa. Se ei suurelle yleisölle näkynyt. Toisaalta eurooppalainen jazz alkoi saada näkyvyyttä.”

”90-luvulla tuli nu-jazz ja hip hop jazz: Taas kerran napattiin jostain jostakin ja luotiin siitä uusi sotku. Jotkut tekivät aika isoja hittejäkin. Se synnytti pienen ilmiön populaarikulttuurin sisällä. Jazzissa kiehtoo se, ettei kukaan tiedä, minne seuraavaksi mennään.”

Jazzin erityispiirteet

Jazzia on vaikea määritellä. Markus Partanen antaakin oivan ohjeen jazzin tunnistamiseen: jos et tunnista musiikkityyliä, epäile sitä jazziksi.

”Jazz on vähän kaikkea. Se on ollut jatkuvassa muutoksen tilassa ja synnyttänyt kiistelyä rajapinnoissaan siitä, onko tämä enää jazzia. Jazzissa on hienoa sen vapaus, arvaamattomuus ja kiehtova vaarallisuus. Ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tulee. The New Yorkerin jazzkriitikko Whittney Balliett sanoikin, että jazz on yllätyksen ääni – sound of surprise,” Partanen kertoo.

Useimmiten jazz on instrumentaalimusiikkia, ja peruskokoonpanoon kuuluvat piano, rummut, basso, saksofoni ja trumpetti. Kun skaalaa laajentaa, remmiin voi ilmestyä esimerkiksi pasuuna, kitara, viulu tai jopa harppu.

Jos et tunnista musiikkityyliä, epäile sitä jazziksi.

”Jazz on sallivaa. Sitä voi soittaa vaikka pukin sarvilla, kuten norjalainen Karl Seglem tekee. Kaikki käy.”

Solistinen suoritus ja improvisaatio ovat jazzin ytimessä. Partasen mukaan ei riitä, että lavalle mennään ja esitetään kappale niin kuin se on aina esitetty.

”Jazzissa on sanottu olevan kolme tärkeää asiaa: pitää osata svengata, improvisoida ja jazzmuusikolla on oltava oma, persoonallinen soundi. Parasta jazz on livenä. Ranskalaisfilosofi Jean-Paul Sartren sanoin: Jazz on kuin banaani – se pitää nauttia tuoreeltaan paikan päällä.”

Jazzin kolme merkittävää edustajaa

Markus Partanen listaa jazzin kolmeksi tärkeimmäksi edustajaksi trumpetisti Miles Davisin, fuusiojazzbändi Weather Reportin ja ruotsalaisen jazztrio Esbjörn Svensson Trion.

”Trumpetisti Miles Davisin albumi Kind of Blue (1959) myy edelleenkin noin 5000 kappaletta viikossa. Tuo modaalisen jazzin peruskivi on tarjonnut monille sukupolville sen ensimmäisen jazzpiikin – ja laadukkaasti! Albumin levytyskokoonpano ei ollut ns. ”working band”, eli tämä So What –biisin tyylikäs tv-taltiointi on harvinaista herkkua. Tenorisaksofonissa kenties kaikkien aikojen suurin jazzfonisti John Coltrane, jonka henkistä perintöä vaalii Yhdysvalloissa jopa afrikkalais-ortodoksinen kirkko.”

”Fuusiojazz oli viimeinen suuri jazzin valtajulkisuuteenkin nostanut musiikkityylin mullistus ja Weather Report eräs sen hienoimpia edustajia. Heavy Weather –albumin suuri hitti oli Joe Zawinulin Birdland, josta on tehty lukemattomia versioita, jopa hissimusiikkia. Levyn häikäisevintä antia tarjoaa basisti Jaco Pastoriuksen bravuurinumero Teen Town, josta löytyy tämä vuosi albumin julkaisun jälkeen Offenbachissa kuvattu pitkä liveversio. Jaco on muuten Milesin ohella ainoa nimekäs jazzmuusikko, josta puhuessa riittää pelkkä etunimen käyttäminen.”

"Ruotsalainen e.s.t. oli ensimmäinen eurooppalainen jazzbändi, joka pääsi amerikkalaisen Down Beat –lehden kanteen toukokuussa 2006. Se kertoo ainoastaan tuon vuonna 1934 perustetun, ”jazzin raamatuksi” kutsutun aviisin patrioottisesta nurkkakuntaisuudesta, ei eurooppalaisen jazzin historiallisesta kehityksestä. Kesällä 2008 sukellusonnettomuudessa 44-vuotiaana kuolleen pianisti Esbjörn Svenssonin trio oli kirkkaimpia tämän vuosituhannen jazzin soihdunkantajia - ties mihin bändi olisi vielä meidät vienyt. Tai kuten eräs postuumisti julkaistun Leucocyte-albumin videota kommentoinut kirjoittaa: ”This is the future of popular music”.

Jazz tänään

Jos jazz on versonut joka vuosikymmen uuden oksan, sadan vuoden aikana siitä on kasvanut monihaarainen. Partasen mukaan jazz on haarautuvien polkujen puutarha, josta voidaan nykyään erottaa kaksi perusjuonnetta.

”Vanha amerikkalaisen jazzin perinne elää ja voi hyvin. Sitä muokataan koko ajan uusiin suuntiin. On vieläkin niitä, jotka uskovat, että bop-perustainen, sointukierroille rakentuva ja kolmimuunteisen peruskompin kuljettama jazz on ainoata oikeaa jatsia. Sen rinnalla kuitenkin elää sallivampi asenne, jossa musiikin ei tarvitse kuulostaa perusjazzilta, vaan ilmaisu voi olla maailmanmusiikillista tai vaikka elektropulputusta. Improvisaatio on se ydin, mikä säilyy.”

Tällä vuosikymmenellä ei ole syntynyt isoja nimiä ainakaan 70-luvun fuusiojazzin malliin. Musiikkimaailma on pirstaloitunut, mikä on Partasen mukaan näkyvissä myös muissakin musiikkilajeissa.

”Jazz monipuolistuu päivä päivältä. Se on osa populaarikulttuurin mosaiikkia, josta löytyvät kaikki mahdolliset palaset maailmanmusasta rockin alagenreihin.”

Kommentit