Kesän valoa satulassa

Jaksan joka kesä taivastella päivien pitenemistä ja yön valoisuuden ihmettä, jonka voi kokea myös etelässä Suomenlahden rannoilla. Kuinka hienoa onkaan polkea yön hennossa hämyssä, joka muuntuu aamunnousuksi niin nopeasti. Niityt ja metsät tuoksuvat, ja yön linnut lurittelevat. Valo on niin voimauttavaa, ettei edes kesäkuun ”islantilainen” viileys ole haitannut suven kokemisen iloa.

Olen polkenut arkisin pitkiä terapialenkkejä merenrantoja ja Vantaanjokea pitkin ja välillä poiketen metsän suojiin. Vihreä loiste kannustaa eteenpäin, ja polkaisu polkaisulta rauha lisääntyy, enkä murehdi liikaa sitä, mitä on tulossa. Elämän pyörä kulkee kulkuaan.

Kesä etenee Himalaja-projektin rytmissä. Käyn yhä uudestaan läpi viime kesän 30 tunnin videoraaka-aineistoa ja yritän jalostaa siitä sellaista kokonaisuutta, joka voisi kantaa pidemmänkin katselukerran. Projektin toteutus on yhä auki, mutta olen optimisti. Videoita kahlatessa ainakin palo palata uudestaan Intiaan kasvaa, sillä unenomainen, värikäs ja myös absurdi todellisuus kutkuttaa mieltäni, myös kaikkine hämmentävine piirteineen. Videovirta kypsyttää samalla myös Himalaja-kirjan kirjoittamiseen.

Ja välillä poikkean Himalajalta Keskuspuistoon.

Ps Vihdoinkin uskaltauduin satulaan kevyesti pukeutuneena: onni on sitä, kun voi pyöräillä T-paita päällä  :)

Ps2 Tietokirjailija Helena Pilke kirjoitti kirja-arvostelun Istanbul-eepoksestani.