Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Kyllä taidemuseon arkkitehtuurissa pitää olla wauta!

pompidou museo malagassa
pompidou museo malagassa Kuva: Auvo Lindroos uusi kaupunki

#arkkitehtuurimatka on mahdollinen myös Espanjan aurinkorannikolla. Jo nimi itsessään herättää odotuksia - Centre Pompidou Malaga - ranskalaisen museojätin tuore satelliittimuseo. Onhan Centre Pompidou kuuluisa paitsi taiteesta myös rohkeasta museoarkkitehtuurista. Malagan toimipiste näyttää arkkitehtuuriltaan vaatimattomalta – mutta voiko se silti toimia?

Malagan Centre Pompidou on tuorein esimerkki kansainvälisten taidejättien rakentamista satelliittitoimipisteistä maailmalla. Kuten kilpailijansa, muiden muassa Louvre, Tate, Guggenheim ja Moderna Museet, myös Pompidou haluaa satelliittimuseolla saada laajat kokoelmansa käyttöön ja houkutella uusia yleisöjä.

Guggenheimin tavoin Pompidou nimenä yhdistetään ikoniseen arkkitehtuuriin. Richard Rogersin ja Renzo Pianon suunnittelema Centre Pompidou Pariisissa on ollut taidemuseoarkkitehtuurin suunnannäyttäjä valmistumisestaan vuonna 1977 lähtien. Pompidoun edellinen satelliittiprojekti toteutettiin 2010 Koillis-Ranskassa Metzissä. Museorakennuksen suunnitteli Pritzker-palkittu Shigeru Ban.

Malaga profiloituu taiteella

Malaga on viime vuosina investoinut paljon rahaa taidemuseoihin, joilta se odottaa piristysruisketta turismille. Turisteista Malagassa ei ole puutetta, mutta suurin osa heistä jatkaa matkaansa suoraan lentokentältä aurinkorannikolle.Kaupungissa on avattu monia kansainväliseen huipputaiteeseen keskittyneitä museoita.

Vuonna 2003 Picasson synnyinkaupunkiin avattiin taiteilijan nimikkomuseo, 2011 entiseen elintarviketukkurakennukseen Center of Contemporary Art, CAC ja tänä vuonna on avattu Pietarin venäläisen taiteen museon sivupiste ja Pompidou Malaga. Malagassa ei ole panostettu kansainväliseen huippuarkkitehtuuriin ja uudisrakennuksiin, vaan museot on sijoitettu olemassa oleviin tiloihin.

pompidou museo malagassa
pompidou museo malagassa Kuva: Auvo Lindroos uusi kaupunki

Väliaikainen Malagan Pompidou-museo sijaitsee kaupungin uudella rantabulevardilla rakennuksessa, jonka rakentaminen jäi kesken maan rakennuskuplan puhjettua 2008. Rakennuksen on suunnitellut espanjalainen, kansainvälisesti tuntematon L35 -arkkitehtitoimisto. Olemassa olevan rakennuksen sisätilojen muuttaminen vastaamaan Pompidoun tarpeita maksoi kaupungille 6,7 miljoonaa euroa.

Kaupunki on sopinut Centre Pompidoun kanssa viiden vuoden yhteistyöstä, jonka jälkeen museo sanoo kääntävänsä katseen muualle. Pompidou tavoittelee 250 000 kävijää vuodessa.

Esillä on pysyvä näyttely, jossa on töitä 1900-luvun keskeisiltä taiteilijoilta (mm. Francis Bacon, Frida Kahlo, Fernand Legér ja Pablo Picasso), sekä väliaikaisia kiertäviä näyttelyitä.

Väliaikaista ja arkista

Nimi herättää odotuksia, mutta kokemus Malagan Pompidou-museosta jää minulle kovin arkiseksi. Museon vähäeleinen, pelkistetty arkkitehtuuri, ja toimistomaiset sisätilat tuovat mieleen 2000-luvun alun mediateekkirakennukset. Museo sijaitsee hienolla rantabulevardilla, mutta sisäänkäynti on piilossa.

Lipunmyynti, museokahvila ja -kauppa - sekä vaihtuvien näyttelyiden tila sijaitsevat katutasossa. Pimeässä ikkunattomassa kerroksessa toiminnot on hassusti sijoitettu sinne tänne pitkien käytävien varrelle. Kahvilatila eristettynä ulkoilmasta on aurinkorannikolla erikoinen ratkaisu.

pompidou museo malagassa
pompidou museo malagassa Kuva: Auvo Lindroos uusi kaupunki

Päänäyttelytila on kellarikerroksessa. Se koostuu neljästä suuresta salista, auditoriosta ja valopihasta. Salit ovat sopivan kokoisia, mutta ne tuntuvat mitäänsanomattomilta, huolimatta arvotaiteesta.

Museo on väliaikainen ja se näkyy ja tuntuu kävijälle. Kaikki on varovasti puoliääneen sanottu.

Museosuunnittelussa puhutaan paljon sisällön eli itse taiteen korostamisesta. Väitän kuitenkin, että sisältö kaipaa rinnalleen kiinnostavaa arkkitehtuuria synnyttääkseen mieleenpainuvan taidekokemuksen.

Näyttääkö Picasso Picassolta toimistotalossa?

Konserttisalien suunnittelussa puhutaan psykoakustiikasta. Konserttisalit verhoillaan puupinnoilla, vaikka puu ei ole akustiikan kannalta paras mahdollinen materiaali. Puulla saadaan kuitenkin sali näyttämään ja tuntumaan soittimelta. Yleisön mielestä musiikki kuulostaa paremmalta ja muusikot soittavat paremmin salissa, joka näyttää soittimelta.

Samalla tavalla museoissa rakennuksen ominaisuudet vaikuttavat siihen miten katsoja näkee taiteen seinällä. Arvokkaan näköisessä näyttelytilassa kävijä irroittautuu arjesta ja taidekokemus paranee.

Kun puhutaan, että seinien sijasta pitäisi sijoittaa sisältöihin, unohdetaan se tosiasia että Picasso ei näytä yhtään samalta geneerisen toimistotalon seinällä kuin Musee del Pradon seinällä Madridissa. Jos katselijalla ei ole juhlallinen olo ei myöskään taideteokset nouse arvoiseensa asemaan.

Viime viikolla julkistettiin Helsingin Guggenheim museon suunnittelukilpailun tulokset. Kilpailun voittanut ehdotus Majakka ja muutkin finalistit vaikuttavat kiinnostavilta. Toivottavasti Helsinkiläisillä päättäjillä on Malagalaisten kollegojen tavoin rohkeutta sijoittaa kulttuuripalveluihin ja museoihin, mutta odotamme myös näyttävää ja kokemuksellista wau-arkkitehtuuria.

AUVO LINDROOS
Kirjoittaja on helsinkiläinen arkkitehti ja Uusi kaupunki -kollektiivin jäsen.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri