Hyppää pääsisältöön

Maisemia ja matkailua – katsaus kotimaisiin näkötorneihin

Suomelle tunnusomaisia järvi- ja metsämaisemia on ihailtu läpi vuosituhansien. Luontaisia näköalapaikkoja ovat tarjonneet lukuisat harjut, vaarat, tunturit ja kalliot, joille on kiivetty tarkastelemaan ympäristöön avautuvia näkymiä. Ensimmäiset tähän tarkoitukseen pyhitetyt näkötornit on Suomessa pystytetty jo keisariaikana.

Näköala Aulangon näkötornista
Aulangon näkötornin tarjoamista maisemista on saatu nauttia jo yli 100 vuotta Näköala Aulangon näkötornista Kuva: Pietinen/Museovirasto näköala
Pyynikin näkötorni Tampereella
Pyynikin näkötornin rakennusmateriaalina on Ahvenanmaalta tuotu punagraniitti Pyynikin näkötorni Tampereella Kuva: Yle/Pekka Kauranen pyynikki

Maisema-alueistaan tunnetulla Kangasalla Pirkanmaalla on ollut maassamme erityinen asema näköalapaikkojen ja -tornien suhteen. Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n tiedetään jo 1775 vierailleen Kangasalan Syrjänkorkeella ihailemassa ympäröivää seutua. Samalle paikalle saapui vuonna 1819 myös Venäjän keisari Aleksanteri I, jonka mukaan paikka nimettiin uudelleen Keisarinharjuksi. Tuota vierailua silmällä pitäen rakennettiin tiettävästi Suomen ensimmäinen näköalapaviljonki.

Haralanharju Topeliuksen innoittajana

Zachris (Sakari) Topelius kirjoitti kesällä 1853 Haralanharjun maisemien innoittamana kuuluisan runonsa Kesäpäivä Kangasalla. Haralanharjun näkötornin vierestä löytyy myös hänen muistomerkkinsä.

1800-luvun lopulla Kangasalla oli yhtä paljon näkötorneja kuin muualla Suomessa yhteensä. Lisää oli kuitenkin tulossa, sillä matkailun lisääntyessä oli tarve kehittää uusia vapaa-ajanviettotapoja ja lisätä oman alueen vetovoimaa. Suomen uljaat maisemat valjastettiin monilla paikkakunnilla tähän käyttöön. 1900-luvulta alkaen näkötorneja alkoikin nousta kiihtyvään tahtiin ympäri maata.

Suuri osa tuon ajan torneista on hävinnyt tai korvattu uusilla, mutta moni on säilynyt myös näihin päiviin. Merkittävimpiä yhä pystyssä olevia näkötorneja ovat muun muassa Waldemar Aspelinin suunnittelema ja vuonna 1907 valmistunut Aulangon graniittinen näkötorni Hämeenlinnassa, Pyynikin torni (1929) Tampereella ja Kangasalan Vehoniemen torni (1927).

Näkötorneja sivutuotteena

Rauman vanha vesitorni
Rauman vesitornista näkee muun muassa Olkiluodon ydinvoimalat Rauman vanha vesitorni Kuva: Teuvo Kanerva/Museovirasto näkötorni

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä uusia näkötorneja ei juurikaan rakennettu. 1950- ja 1960-luvuilla monet vanhat rakennukset saivat kuitenkin uuden käyttötarkoituksen. Erityisesti vesitorneja muutettiin laajennuksen yhteydessä tai kunnostettiin purkamisen sijaan näköalapaikoiksi, sijaitsivathan nämä luonnostaan korkeilla paikoilla. Esimerkkeinä tästä ovat muun muassa Rauman ja Lappeenrannan vesitornit.

Lähtökohtaisesti maisemien ihailuun toki kelpaa melkein mikä tahansa korkea rakennus. Esimerkiksi rannikolla moni vanha majakka toimii nykyään näköalapaikkana ja Olympiastadionin torni on kaupunkimaisemineen yksi Helsingin maamerkeistä. Asiansa ajaa kuitenkin myös esimerkiksi lintutorni, kartoitukseen käytetty kolmiomittaustorni tai vanha kaivostorni, kuten Outokummussa.

Puijon uusi ja vanha torni
Puijon tornit vuonna 1963. Vanha torni purettiin pian uuden valmistuttua Puijon uusi ja vanha torni Kuva: Teuvo Kanerva/Museovirasto uusi

Massiiviset matkailunähtävyydet

Stadionin torni oli valmistumisestaan 1938 lähtien Suomen korkein näkötorni aina vuoteen 1963 asti. Kuopiossa Puijon laella oli sijainnut kaksikin eri tornia, joista ensimmäinen oli rakennettu jo 1800-luvun puolivälissä. Nyt kuitenkin mäelle nousi jotain, mitä ei Suomessa ollut ennen nähty. Puijon suurtorni, ”Pottunuija”, on 75 metriä korkea ja sen huipulle tuli maan ensimmäinen pyörivä ravintola, johon oli otettu vaikutteita Keski-Euroopasta.

Satoja tuhansia kävijöitä vuodessa

Näsinneula ja Puijo ovat säilyttäneet hyvin suosionsa. Näsinneulan kävijämäärä on noin 300 000 ihmistä vuodessa, Puijossa puolestaan vierailee vuosittain vajaa 100 000.

Puijo toimi inspiraation lähteenä ja alkusysäyksenä myös Tampereen Näsinneulalle. Pekka Ilveskosken suunnitteleman tornin rakennustyöt alkoivat 1970 ja avajaisia vietettiin seuraavana vuonna. Antennin kanssa 168 metrin korkeuteen kohoava Näsinneula on edelleen Suomen korkein rakennus ja Pohjoismaiden toiseksi korkein näkötorni. Kirkkaalla säällä sen näköalatasanteelta voi nähdä jopa yli 20 kilometrin päähän.

Näsinneulalla ja Puijon tornilla on yhteistä, että molemmat ovat pyörivine ravintoloineen tärkeitä vetonauloja ja matkailun edistäjiä alueellaan. Puijolla sijaitsee tornin ja sen vieressä olevan hotelliravintolan lisäksi talviurheilukeskus. Näsinneula on puolestaan osa Särkänniemen huvipuistoaluetta. Kokonsa ohella nämä kaksi ovat Suomen merkittävimmät näkötornit myös kävijämäärällisesti.

Rakentaminen ei lopu

Pienemmätkään näkötornit eivät ole tähän päivään mennessä menettäneet suosiotaan. Luonnonpuistojen tornit ovat perinteisiä retkeilykohteita ja kaupunkien laitamilla käydään sukupolvesta toiseen ihailemassa omaa asuinseutua. Kotimaan maisemat jaksavat edelleen herättää kiinnostusta, joten kysyntää uusillekin kohteille riittää.

Toisinaan vanhoja huonokuntoisia torneja kunnostetaan tai puretaan kokonaan, jolloin tilalle usein rakennetaan uusi. Ilkivalta on ajankohtainen ongelma ja varsinkin vanhat puurakenteiset tornit ovat alttiita tuhopoltoille. Tästä on kärsitty muun muassa Kangasalla, missä moni historiallinen torni on tuhoutunut. Perinteitä kunnioittaen tilalle on kuitenkin aina noussut korvaava rakennus.

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Viron vaiheita radiodraaman kertomina

    Kuunnelmat valottavat veljeskansan 100-vuotista historiaa

    Viro julistautui valtioksi helmikuussa 1918. Kansakunnan vaiheisiin on mahtunut sotaa ja vieraita valloittajia, mutta myös kukoistavaa kulttuuria ja suuria kirjailijoita. Jaan Krossin ja Hella Wuolijoen kirjoittamat kertomukset valottavat Viron historiaa 1900-luvun alusta sotavuosiin. Käymme Eino Leinon matkassa 1920-luvun kulttuuripiireissä Virossa ja hengitämme raikasta, kolminkertaista kevättä: luonnon, kansan ja kirjallisuuden uutta heräämistä.

  • Ohjaaja Heidi Köngäs: Nostalgiaa ja muita haikeita mausteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia tunteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia outoja tunteita: on kaihoa, kauhua, noloutta, mutta yllättävän paljon ikävää. Ikävää ennen kaikkea yhdessä tekemistä kohtaan. Jokainen elokuva syntyy monessa vaiheessa, monen ihmisen taiteellisen työn tuloksena, mutta vain ohjaaja näkee ne kaikki. Katso Areenassa: Liian paksu perhoseksi ja muita Heidi Köngäksen ohjauksia

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

  • Satukirjamainen Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi

    Vanha tammikaunotar pysyi pitkään paikallisten salaisuutena.

    Mystinen tammikaunotar on kasvanut Lohjansaaren kuusikon siimeksessä satoja vuosia. Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi Antti Huttusen artikkelin myötä syksyllä 2014. Ylen Uudenmaan uutiset vieraili tammen juurella kesällä 2015 ja haastatteli Huttusta tammenlehvien alla.

  • Pekka Lipposen kuninkuushaaveet törmäävät vanhaan heilaan

    Lipponen ja Korkki seikkailevat Calamarian saarella.

    Pekka Lipposen rutiinintäyteinen toimistopäivä keskeytyy Calamarian kuningaskunnasta saapuvaan kirjeeseen. Kuningas Valerius Tietäväinen kutsuu suuresti kunnioitetun everstin ja tähtiritarin hallitsemaan kuningaskuntaansa, joka on tukahtua kilpailevien kansojen vallanhimoon ja pahansuopuuteen.

  • Partasen perhe muuttaa Kotikadulle – viides kausi nyt Areenassa

    Mm. Eeva Litmanen ja Sulevi Peltola tulevat osaksi sarjaa.

    Partasen perheen vanhemmat Onni (Sulevi Peltola) ja Anja (Eeva Litmanen) tuovat perheensä Itä-Suomesta Kotikadulle heti viidennen kauden ensimmäisessä jaksossa. Koko kausi nyt katsottavissa Areenassa.

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa