Hyppää pääsisältöön

Maisemia ja matkailua – katsaus kotimaisiin näkötorneihin

Suomelle tunnusomaisia järvi- ja metsämaisemia on ihailtu läpi vuosituhansien. Luontaisia näköalapaikkoja ovat tarjonneet lukuisat harjut, vaarat, tunturit ja kalliot, joille on kiivetty tarkastelemaan ympäristöön avautuvia näkymiä. Ensimmäiset tähän tarkoitukseen pyhitetyt näkötornit on Suomessa pystytetty jo keisariaikana.

Näköala Aulangon näkötornista
Aulangon näkötornin tarjoamista maisemista on saatu nauttia jo yli 100 vuotta Näköala Aulangon näkötornista Kuva: Pietinen/Museovirasto näköala
Pyynikin näkötorni Tampereella
Pyynikin näkötornin rakennusmateriaalina on Ahvenanmaalta tuotu punagraniitti Pyynikin näkötorni Tampereella Kuva: Yle/Pekka Kauranen pyynikki

Maisema-alueistaan tunnetulla Kangasalla Pirkanmaalla on ollut maassamme erityinen asema näköalapaikkojen ja -tornien suhteen. Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n tiedetään jo 1775 vierailleen Kangasalan Syrjänkorkeella ihailemassa ympäröivää seutua. Samalle paikalle saapui vuonna 1819 myös Venäjän keisari Aleksanteri I, jonka mukaan paikka nimettiin uudelleen Keisarinharjuksi. Tuota vierailua silmällä pitäen rakennettiin tiettävästi Suomen ensimmäinen näköalapaviljonki.

Haralanharju Topeliuksen innoittajana

Zachris (Sakari) Topelius kirjoitti kesällä 1853 Haralanharjun maisemien innoittamana kuuluisan runonsa Kesäpäivä Kangasalla. Haralanharjun näkötornin vierestä löytyy myös hänen muistomerkkinsä.

1800-luvun lopulla Kangasalla oli yhtä paljon näkötorneja kuin muualla Suomessa yhteensä. Lisää oli kuitenkin tulossa, sillä matkailun lisääntyessä oli tarve kehittää uusia vapaa-ajanviettotapoja ja lisätä oman alueen vetovoimaa. Suomen uljaat maisemat valjastettiin monilla paikkakunnilla tähän käyttöön. 1900-luvulta alkaen näkötorneja alkoikin nousta kiihtyvään tahtiin ympäri maata.

Suuri osa tuon ajan torneista on hävinnyt tai korvattu uusilla, mutta moni on säilynyt myös näihin päiviin. Merkittävimpiä yhä pystyssä olevia näkötorneja ovat muun muassa Waldemar Aspelinin suunnittelema ja vuonna 1907 valmistunut Aulangon graniittinen näkötorni Hämeenlinnassa, Pyynikin torni (1929) Tampereella ja Kangasalan Vehoniemen torni (1927).

Näkötorneja sivutuotteena

Rauman vanha vesitorni
Rauman vesitornista näkee muun muassa Olkiluodon ydinvoimalat Rauman vanha vesitorni Kuva: Teuvo Kanerva/Museovirasto näkötorni

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä uusia näkötorneja ei juurikaan rakennettu. 1950- ja 1960-luvuilla monet vanhat rakennukset saivat kuitenkin uuden käyttötarkoituksen. Erityisesti vesitorneja muutettiin laajennuksen yhteydessä tai kunnostettiin purkamisen sijaan näköalapaikoiksi, sijaitsivathan nämä luonnostaan korkeilla paikoilla. Esimerkkeinä tästä ovat muun muassa Rauman ja Lappeenrannan vesitornit.

Lähtökohtaisesti maisemien ihailuun toki kelpaa melkein mikä tahansa korkea rakennus. Esimerkiksi rannikolla moni vanha majakka toimii nykyään näköalapaikkana ja Olympiastadionin torni on kaupunkimaisemineen yksi Helsingin maamerkeistä. Asiansa ajaa kuitenkin myös esimerkiksi lintutorni, kartoitukseen käytetty kolmiomittaustorni tai vanha kaivostorni, kuten Outokummussa.

Puijon uusi ja vanha torni
Puijon tornit vuonna 1963. Vanha torni purettiin pian uuden valmistuttua Puijon uusi ja vanha torni Kuva: Teuvo Kanerva/Museovirasto uusi

Massiiviset matkailunähtävyydet

Stadionin torni oli valmistumisestaan 1938 lähtien Suomen korkein näkötorni aina vuoteen 1963 asti. Kuopiossa Puijon laella oli sijainnut kaksikin eri tornia, joista ensimmäinen oli rakennettu jo 1800-luvun puolivälissä. Nyt kuitenkin mäelle nousi jotain, mitä ei Suomessa ollut ennen nähty. Puijon suurtorni, ”Pottunuija”, on 75 metriä korkea ja sen huipulle tuli maan ensimmäinen pyörivä ravintola, johon oli otettu vaikutteita Keski-Euroopasta.

Satoja tuhansia kävijöitä vuodessa

Näsinneula ja Puijo ovat säilyttäneet hyvin suosionsa. Näsinneulan kävijämäärä on noin 300 000 ihmistä vuodessa, Puijossa puolestaan vierailee vuosittain vajaa 100 000.

Puijo toimi inspiraation lähteenä ja alkusysäyksenä myös Tampereen Näsinneulalle. Pekka Ilveskosken suunnitteleman tornin rakennustyöt alkoivat 1970 ja avajaisia vietettiin seuraavana vuonna. Antennin kanssa 168 metrin korkeuteen kohoava Näsinneula on edelleen Suomen korkein rakennus ja Pohjoismaiden toiseksi korkein näkötorni. Kirkkaalla säällä sen näköalatasanteelta voi nähdä jopa yli 20 kilometrin päähän.

Näsinneulalla ja Puijon tornilla on yhteistä, että molemmat ovat pyörivine ravintoloineen tärkeitä vetonauloja ja matkailun edistäjiä alueellaan. Puijolla sijaitsee tornin ja sen vieressä olevan hotelliravintolan lisäksi talviurheilukeskus. Näsinneula on puolestaan osa Särkänniemen huvipuistoaluetta. Kokonsa ohella nämä kaksi ovat Suomen merkittävimmät näkötornit myös kävijämäärällisesti.

Rakentaminen ei lopu

Pienemmätkään näkötornit eivät ole tähän päivään mennessä menettäneet suosiotaan. Luonnonpuistojen tornit ovat perinteisiä retkeilykohteita ja kaupunkien laitamilla käydään sukupolvesta toiseen ihailemassa omaa asuinseutua. Kotimaan maisemat jaksavat edelleen herättää kiinnostusta, joten kysyntää uusillekin kohteille riittää.

Toisinaan vanhoja huonokuntoisia torneja kunnostetaan tai puretaan kokonaan, jolloin tilalle usein rakennetaan uusi. Ilkivalta on ajankohtainen ongelma ja varsinkin vanhat puurakenteiset tornit ovat alttiita tuhopoltoille. Tästä on kärsitty muun muassa Kangasalla, missä moni historiallinen torni on tuhoutunut. Perinteitä kunnioittaen tilalle on kuitenkin aina noussut korvaava rakennus.

  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto