Hyppää pääsisältöön

Maisemia ja matkailua – katsaus kotimaisiin näkötorneihin

Suomelle tunnusomaisia järvi- ja metsämaisemia on ihailtu läpi vuosituhansien. Luontaisia näköalapaikkoja ovat tarjonneet lukuisat harjut, vaarat, tunturit ja kalliot, joille on kiivetty tarkastelemaan ympäristöön avautuvia näkymiä. Ensimmäiset tähän tarkoitukseen pyhitetyt näkötornit on Suomessa pystytetty jo keisariaikana.

Näköala Aulangon näkötornista
Aulangon näkötornin tarjoamista maisemista on saatu nauttia jo yli 100 vuotta Näköala Aulangon näkötornista Kuva: Pietinen/Museovirasto näköala
Pyynikin näkötorni Tampereella
Pyynikin näkötornin rakennusmateriaalina on Ahvenanmaalta tuotu punagraniitti Pyynikin näkötorni Tampereella Kuva: Yle/Pekka Kauranen pyynikki

Maisema-alueistaan tunnetulla Kangasalla Pirkanmaalla on ollut maassamme erityinen asema näköalapaikkojen ja -tornien suhteen. Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n tiedetään jo 1775 vierailleen Kangasalan Syrjänkorkeella ihailemassa ympäröivää seutua. Samalle paikalle saapui vuonna 1819 myös Venäjän keisari Aleksanteri I, jonka mukaan paikka nimettiin uudelleen Keisarinharjuksi. Tuota vierailua silmällä pitäen rakennettiin tiettävästi Suomen ensimmäinen näköalapaviljonki.

Haralanharju Topeliuksen innoittajana

Zachris (Sakari) Topelius kirjoitti kesällä 1853 Haralanharjun maisemien innoittamana kuuluisan runonsa Kesäpäivä Kangasalla. Haralanharjun näkötornin vierestä löytyy myös hänen muistomerkkinsä.

1800-luvun lopulla Kangasalla oli yhtä paljon näkötorneja kuin muualla Suomessa yhteensä. Lisää oli kuitenkin tulossa, sillä matkailun lisääntyessä oli tarve kehittää uusia vapaa-ajanviettotapoja ja lisätä oman alueen vetovoimaa. Suomen uljaat maisemat valjastettiin monilla paikkakunnilla tähän käyttöön. 1900-luvulta alkaen näkötorneja alkoikin nousta kiihtyvään tahtiin ympäri maata.

Suuri osa tuon ajan torneista on hävinnyt tai korvattu uusilla, mutta moni on säilynyt myös näihin päiviin. Merkittävimpiä yhä pystyssä olevia näkötorneja ovat muun muassa Waldemar Aspelinin suunnittelema ja vuonna 1907 valmistunut Aulangon graniittinen näkötorni Hämeenlinnassa, Pyynikin torni (1929) Tampereella ja Kangasalan Vehoniemen torni (1927).

Näkötorneja sivutuotteena

Rauman vanha vesitorni
Rauman vesitornista näkee muun muassa Olkiluodon ydinvoimalat Rauman vanha vesitorni Kuva: Teuvo Kanerva/Museovirasto näkötorni

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä uusia näkötorneja ei juurikaan rakennettu. 1950- ja 1960-luvuilla monet vanhat rakennukset saivat kuitenkin uuden käyttötarkoituksen. Erityisesti vesitorneja muutettiin laajennuksen yhteydessä tai kunnostettiin purkamisen sijaan näköalapaikoiksi, sijaitsivathan nämä luonnostaan korkeilla paikoilla. Esimerkkeinä tästä ovat muun muassa Rauman ja Lappeenrannan vesitornit.

Lähtökohtaisesti maisemien ihailuun toki kelpaa melkein mikä tahansa korkea rakennus. Esimerkiksi rannikolla moni vanha majakka toimii nykyään näköalapaikkana ja Olympiastadionin torni on kaupunkimaisemineen yksi Helsingin maamerkeistä. Asiansa ajaa kuitenkin myös esimerkiksi lintutorni, kartoitukseen käytetty kolmiomittaustorni tai vanha kaivostorni, kuten Outokummussa.

Puijon uusi ja vanha torni
Puijon tornit vuonna 1963. Vanha torni purettiin pian uuden valmistuttua Puijon uusi ja vanha torni Kuva: Teuvo Kanerva/Museovirasto uusi

Massiiviset matkailunähtävyydet

Stadionin torni oli valmistumisestaan 1938 lähtien Suomen korkein näkötorni aina vuoteen 1963 asti. Kuopiossa Puijon laella oli sijainnut kaksikin eri tornia, joista ensimmäinen oli rakennettu jo 1800-luvun puolivälissä. Nyt kuitenkin mäelle nousi jotain, mitä ei Suomessa ollut ennen nähty. Puijon suurtorni, ”Pottunuija”, on 75 metriä korkea ja sen huipulle tuli maan ensimmäinen pyörivä ravintola, johon oli otettu vaikutteita Keski-Euroopasta.

Satoja tuhansia kävijöitä vuodessa

Näsinneula ja Puijo ovat säilyttäneet hyvin suosionsa. Näsinneulan kävijämäärä on noin 300 000 ihmistä vuodessa, Puijossa puolestaan vierailee vuosittain vajaa 100 000.

Puijo toimi inspiraation lähteenä ja alkusysäyksenä myös Tampereen Näsinneulalle. Pekka Ilveskosken suunnitteleman tornin rakennustyöt alkoivat 1970 ja avajaisia vietettiin seuraavana vuonna. Antennin kanssa 168 metrin korkeuteen kohoava Näsinneula on edelleen Suomen korkein rakennus ja Pohjoismaiden toiseksi korkein näkötorni. Kirkkaalla säällä sen näköalatasanteelta voi nähdä jopa yli 20 kilometrin päähän.

Näsinneulalla ja Puijon tornilla on yhteistä, että molemmat ovat pyörivine ravintoloineen tärkeitä vetonauloja ja matkailun edistäjiä alueellaan. Puijolla sijaitsee tornin ja sen vieressä olevan hotelliravintolan lisäksi talviurheilukeskus. Näsinneula on puolestaan osa Särkänniemen huvipuistoaluetta. Kokonsa ohella nämä kaksi ovat Suomen merkittävimmät näkötornit myös kävijämäärällisesti.

Rakentaminen ei lopu

Pienemmätkään näkötornit eivät ole tähän päivään mennessä menettäneet suosiotaan. Luonnonpuistojen tornit ovat perinteisiä retkeilykohteita ja kaupunkien laitamilla käydään sukupolvesta toiseen ihailemassa omaa asuinseutua. Kotimaan maisemat jaksavat edelleen herättää kiinnostusta, joten kysyntää uusillekin kohteille riittää.

Toisinaan vanhoja huonokuntoisia torneja kunnostetaan tai puretaan kokonaan, jolloin tilalle usein rakennetaan uusi. Ilkivalta on ajankohtainen ongelma ja varsinkin vanhat puurakenteiset tornit ovat alttiita tuhopoltoille. Tästä on kärsitty muun muassa Kangasalla, missä moni historiallinen torni on tuhoutunut. Perinteitä kunnioittaen tilalle on kuitenkin aina noussut korvaava rakennus.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Äänestä suosikkijoulukalenterisi Areenaan

    Äänestys käynnissä 26.11. asti.

    Kenet heistä tahdot nähdä Areenassa joulukuussa: Tonttu Toljanteri, Histamiini, Olga P. Postinen, Gommi ja Pommi vai Tonttu Tomafoi? Käytä äänesi ja vaikuta. Äänestää voit 26.11. asti. Kaksi eniten ääniä saanutta joulukalenteria on katsottavissa Areenassa 1.12. alkaen.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.

  • Mikko Kuustosen Q-klubi oli bluesin, suomirokin ja eksoottisten rytmien sulatusuuni

    Kolmetoistaosainen musiikkisarja vuodelta 1991.

    Vuonna 1991 esitetty Q-klubi oli laulaja Mikko Kuustosen ensimmäinen pitkäaikaisempi juontopesti Ylen ohjelmasarjoissa. Yleisradion live-rocktaltioiden perinnettä jatkanut sarja kuvattiin Tampereen Tullikamarin klubilla. Vieraina ohjelmissa nähtiin Suomen tunnetuimpia rokkareita Juice Leskisestä Sielun Veljiin sekä ulkomaalaisia muusikkohuippuja. Vakiobändinä toimi Kuustosen Q.Stone-bluesorkesteri.