Hyppää pääsisältöön

Maisemia ja matkailua – katsaus kotimaisiin näkötorneihin

Suomelle tunnusomaisia järvi- ja metsämaisemia on ihailtu läpi vuosituhansien. Luontaisia näköalapaikkoja ovat tarjonneet lukuisat harjut, vaarat, tunturit ja kalliot, joille on kiivetty tarkastelemaan ympäristöön avautuvia näkymiä. Ensimmäiset tähän tarkoitukseen pyhitetyt näkötornit on Suomessa pystytetty jo keisariaikana.

Näköala Aulangon näkötornista
Aulangon näkötornin tarjoamista maisemista on saatu nauttia jo yli 100 vuotta Näköala Aulangon näkötornista Kuva: Pietinen/Museovirasto näköala
Pyynikin näkötorni Tampereella
Pyynikin näkötornin rakennusmateriaalina on Ahvenanmaalta tuotu punagraniitti Pyynikin näkötorni Tampereella Kuva: Yle/Pekka Kauranen pyynikki

Maisema-alueistaan tunnetulla Kangasalla Pirkanmaalla on ollut maassamme erityinen asema näköalapaikkojen ja -tornien suhteen. Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n tiedetään jo 1775 vierailleen Kangasalan Syrjänkorkeella ihailemassa ympäröivää seutua. Samalle paikalle saapui vuonna 1819 myös Venäjän keisari Aleksanteri I, jonka mukaan paikka nimettiin uudelleen Keisarinharjuksi. Tuota vierailua silmällä pitäen rakennettiin tiettävästi Suomen ensimmäinen näköalapaviljonki.

Haralanharju Topeliuksen innoittajana

Zachris (Sakari) Topelius kirjoitti kesällä 1853 Haralanharjun maisemien innoittamana kuuluisan runonsa Kesäpäivä Kangasalla. Haralanharjun näkötornin vierestä löytyy myös hänen muistomerkkinsä.

1800-luvun lopulla Kangasalla oli yhtä paljon näkötorneja kuin muualla Suomessa yhteensä. Lisää oli kuitenkin tulossa, sillä matkailun lisääntyessä oli tarve kehittää uusia vapaa-ajanviettotapoja ja lisätä oman alueen vetovoimaa. Suomen uljaat maisemat valjastettiin monilla paikkakunnilla tähän käyttöön. 1900-luvulta alkaen näkötorneja alkoikin nousta kiihtyvään tahtiin ympäri maata.

Suuri osa tuon ajan torneista on hävinnyt tai korvattu uusilla, mutta moni on säilynyt myös näihin päiviin. Merkittävimpiä yhä pystyssä olevia näkötorneja ovat muun muassa Waldemar Aspelinin suunnittelema ja vuonna 1907 valmistunut Aulangon graniittinen näkötorni Hämeenlinnassa, Pyynikin torni (1929) Tampereella ja Kangasalan Vehoniemen torni (1927).

Näkötorneja sivutuotteena

Rauman vanha vesitorni
Rauman vesitornista näkee muun muassa Olkiluodon ydinvoimalat Rauman vanha vesitorni Kuva: Teuvo Kanerva/Museovirasto näkötorni

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä uusia näkötorneja ei juurikaan rakennettu. 1950- ja 1960-luvuilla monet vanhat rakennukset saivat kuitenkin uuden käyttötarkoituksen. Erityisesti vesitorneja muutettiin laajennuksen yhteydessä tai kunnostettiin purkamisen sijaan näköalapaikoiksi, sijaitsivathan nämä luonnostaan korkeilla paikoilla. Esimerkkeinä tästä ovat muun muassa Rauman ja Lappeenrannan vesitornit.

Lähtökohtaisesti maisemien ihailuun toki kelpaa melkein mikä tahansa korkea rakennus. Esimerkiksi rannikolla moni vanha majakka toimii nykyään näköalapaikkana ja Olympiastadionin torni on kaupunkimaisemineen yksi Helsingin maamerkeistä. Asiansa ajaa kuitenkin myös esimerkiksi lintutorni, kartoitukseen käytetty kolmiomittaustorni tai vanha kaivostorni, kuten Outokummussa.

Puijon uusi ja vanha torni
Puijon tornit vuonna 1963. Vanha torni purettiin pian uuden valmistuttua Puijon uusi ja vanha torni Kuva: Teuvo Kanerva/Museovirasto uusi

Massiiviset matkailunähtävyydet

Stadionin torni oli valmistumisestaan 1938 lähtien Suomen korkein näkötorni aina vuoteen 1963 asti. Kuopiossa Puijon laella oli sijainnut kaksikin eri tornia, joista ensimmäinen oli rakennettu jo 1800-luvun puolivälissä. Nyt kuitenkin mäelle nousi jotain, mitä ei Suomessa ollut ennen nähty. Puijon suurtorni, ”Pottunuija”, on 75 metriä korkea ja sen huipulle tuli maan ensimmäinen pyörivä ravintola, johon oli otettu vaikutteita Keski-Euroopasta.

Satoja tuhansia kävijöitä vuodessa

Näsinneula ja Puijo ovat säilyttäneet hyvin suosionsa. Näsinneulan kävijämäärä on noin 300 000 ihmistä vuodessa, Puijossa puolestaan vierailee vuosittain vajaa 100 000.

Puijo toimi inspiraation lähteenä ja alkusysäyksenä myös Tampereen Näsinneulalle. Pekka Ilveskosken suunnitteleman tornin rakennustyöt alkoivat 1970 ja avajaisia vietettiin seuraavana vuonna. Antennin kanssa 168 metrin korkeuteen kohoava Näsinneula on edelleen Suomen korkein rakennus ja Pohjoismaiden toiseksi korkein näkötorni. Kirkkaalla säällä sen näköalatasanteelta voi nähdä jopa yli 20 kilometrin päähän.

Näsinneulalla ja Puijon tornilla on yhteistä, että molemmat ovat pyörivine ravintoloineen tärkeitä vetonauloja ja matkailun edistäjiä alueellaan. Puijolla sijaitsee tornin ja sen vieressä olevan hotelliravintolan lisäksi talviurheilukeskus. Näsinneula on puolestaan osa Särkänniemen huvipuistoaluetta. Kokonsa ohella nämä kaksi ovat Suomen merkittävimmät näkötornit myös kävijämäärällisesti.

Rakentaminen ei lopu

Pienemmätkään näkötornit eivät ole tähän päivään mennessä menettäneet suosiotaan. Luonnonpuistojen tornit ovat perinteisiä retkeilykohteita ja kaupunkien laitamilla käydään sukupolvesta toiseen ihailemassa omaa asuinseutua. Kotimaan maisemat jaksavat edelleen herättää kiinnostusta, joten kysyntää uusillekin kohteille riittää.

Toisinaan vanhoja huonokuntoisia torneja kunnostetaan tai puretaan kokonaan, jolloin tilalle usein rakennetaan uusi. Ilkivalta on ajankohtainen ongelma ja varsinkin vanhat puurakenteiset tornit ovat alttiita tuhopoltoille. Tästä on kärsitty muun muassa Kangasalla, missä moni historiallinen torni on tuhoutunut. Perinteitä kunnioittaen tilalle on kuitenkin aina noussut korvaava rakennus.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto