Gunnar Björling on arvostetuimpia suomenruotsalaisia modernistirunoilijoita. Solgrönt, nyt suomennettu Auringonvihreä (Poesia), on Björlingin neljäs kirja, hän julkaisi sen omakustanteena vuonna 1933. Aiemmin on suomeksi julkaistu kaksi Tuomas Anhavan suomentamaa teosta: runovalikoima Kosmos valmiiksi kirjoitettu (1972) ja Mahdollisen valtakunta: Mietelmiä ja merkintöjä vuosilta 1922–1951 (1979). Uusi suomennos näyttää aiempia villimmän, runsaamman, moni-ilmeisemmän Björlingin.
Auringonvihreässä näkyy modernismin, etenkin ekspressionismin, surrealismin ja dadaismin vaikutus. Kirjaan sisältyy poikkeuksellisen monenlaisia aineksia: pitkiä ja lyhyitä runoja, sonettimuotoista, vapaamittaista, proosaa, aforistiikkaa, jopa esseitä. Björlingin teoksessa kieli on erityistä, tärkeää, se mitä tehdään tehdään kielellä. Sen ilmaukset ovat usein hätkähdyttäviä, kuten ”silmät / höröllä”, ”tuomion syvä suolisto kasvoillaan”, ”litanian kultajalat”, ”Syvemmällä kuin muissa on pyhäinhäpäisy / minussa. / Minä en ole varma, ryntään kaikkiin ilmansuuntiin / minä kavahdan, ja tunnen vain että olen vähällä rikkoa, / ja rikoin.” Runoilijan omaperäinen kieli välittyy erinomaisen käännöksen ansiosta suomeksikin.
Björlingin kääntämisen tekee haastavaksi ennen muuta hänen runojensa epätavallinen syntaksi, esimerkiksi ”enempikuinilo / pohjavirtaa; kaikki on sikinjasokin / välttämättömyyden ryysymailla”. Runoilija itse luonnehtii: ”Minä Gunnar Björling puhun sinulle mitäsattuu, tietenkin, kuinka muutenkaan tämän maan päällä ja lihapulla sormet suussa, sano, onko tämä jotain merkityksekästä, en tiedä, enkä aiokaan tietää, jatkan vain, siitä saa tulla mikä tahtoo, katsokin etten ala ajatella, sen pitää vain jatkua jostain sysäyksestä tai oikusta, se on jotakin mikä tahtoo tulla esiin - - .”
Auringonvihreä yhdistää usein ylevän ja sen, mitä sovinnaisessa ajattelussa pidetään halpa-arvoisena: ”kannamme onnen olkilyhdettä”. Teokseen sisältyy muunkinlaisia antiteesejä, kuten paradokseja: ”silmissäsi oli onnellisen suru”, ”kuuma viima kävi sydämessä!”, ”läheisten sanojen kosketuksia, kosketusten / sanoja”. Kokoelman runoihin sisältyy myös paljon aforistista ainesta, esimerkiksi: ”emme ole pankkiseteleitä, olemme suuri / kultavarasto”, ”matkalla tuntemattomasta kulmasta toiseen”, ”Ja ilma ja keuhko ovat samaa, ja jokainen kuva ja silmä / joka vangitsee.”
Suomentajien työ on ollut Björlingin omintakeisen kielen vuoksi paikoin erittäin vaativaa, mutta Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz ovat ratkaisseet sen haasteet esimerkillisen elegantisti. He ovat tehneet kiitettävää työtä. Kyseessä on tervetullut kulttuuriteko, jonkalaisia toivoisi kirjallisuuselämäämme enemmänkin.
Tanssiva karhu -palkintoraadin puheenjohtaja Merja Virolainen
Tanssiva karhu -palkintoraadin jäsenet: Minna Joenniemi, Marit Lindqvist, Erja Manto
