Hyppää pääsisältöön

Kääntäjäkarhu Pauliina Haasjoelle ja Peter Mickwitzille

Kirjailija, kääntäjä Peter Mickwitz ja kirjailija, kääntäjä Pauliina Haasjoki
Kirjailija, kääntäjä Peter Mickwitz ja kirjailija, kääntäjä Pauliina Haasjoki Kirjailija, kääntäjä Peter Mickwitz ja kirjailija, kääntäjä Pauliina Haasjoki Kuva: Charlotta Boucht ja Virpi Alanen tanssiva karhu 2015

Gunnar Björling on arvostetuimpia suomenruotsalaisia modernistirunoilijoita. Solgrönt, nyt suomennettu Auringonvihreä (Poesia), on Björlingin neljäs kirja, hän julkaisi sen omakustanteena vuonna 1933. Aiemmin on suomeksi julkaistu kaksi Tuomas Anhavan suomentamaa teosta: runovalikoima Kosmos valmiiksi kirjoitettu (1972) ja Mahdollisen valtakunta: Mietelmiä ja merkintöjä vuosilta 1922–1951 (1979). Uusi suomennos näyttää aiempia villimmän, runsaamman, moni-ilmeisemmän Björlingin.

Auringonvihreässä näkyy modernismin, etenkin ekspressionismin, surrealismin ja dadaismin vaikutus. Kirjaan sisältyy poikkeuksellisen monenlaisia aineksia: pitkiä ja lyhyitä runoja, sonettimuotoista, vapaamittaista, proosaa, aforistiikkaa, jopa esseitä. Björlingin teoksessa kieli on erityistä, tärkeää, se mitä tehdään tehdään kielellä. Sen ilmaukset ovat usein hätkähdyttäviä, kuten ”silmät / höröllä”, ”tuomion syvä suolisto kasvoillaan”, ”litanian kultajalat”, ”Syvemmällä kuin muissa on pyhäinhäpäisy / minussa. / Minä en ole varma, ryntään kaikkiin ilmansuuntiin / minä kavahdan, ja tunnen vain että olen vähällä rikkoa, / ja rikoin.” Runoilijan omaperäinen kieli välittyy erinomaisen käännöksen ansiosta suomeksikin.

Björlingin kääntämisen tekee haastavaksi ennen muuta hänen runojensa epätavallinen syntaksi, esimerkiksi ”enempikuinilo / pohjavirtaa; kaikki on sikinjasokin / välttämättömyyden ryysymailla”. Runoilija itse luonnehtii: ”Minä Gunnar Björling puhun sinulle mitäsattuu, tietenkin, kuinka muutenkaan tämän maan päällä ja lihapulla sormet suussa, sano, onko tämä jotain merkityksekästä, en tiedä, enkä aiokaan tietää, jatkan vain, siitä saa tulla mikä tahtoo, katsokin etten ala ajatella, sen pitää vain jatkua jostain sysäyksestä tai oikusta, se on jotakin mikä tahtoo tulla esiin - - .”

Auringonvihreä yhdistää usein ylevän ja sen, mitä sovinnaisessa ajattelussa pidetään halpa-arvoisena: ”kannamme onnen olkilyhdettä”. Teokseen sisältyy muunkinlaisia antiteesejä, kuten paradokseja: ”silmissäsi oli onnellisen suru”, ”kuuma viima kävi sydämessä!”, ”läheisten sanojen kosketuksia, kosketusten / sanoja”. Kokoelman runoihin sisältyy myös paljon aforistista ainesta, esimerkiksi: ”emme ole pankkiseteleitä, olemme suuri / kultavarasto”, ”matkalla tuntemattomasta kulmasta toiseen”, ”Ja ilma ja keuhko ovat samaa, ja jokainen kuva ja silmä / joka vangitsee.”

Suomentajien työ on ollut Björlingin omintakeisen kielen vuoksi paikoin erittäin vaativaa, mutta Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz ovat ratkaisseet sen haasteet esimerkillisen elegantisti. He ovat tehneet kiitettävää työtä. Kyseessä on tervetullut kulttuuriteko, jonkalaisia toivoisi kirjallisuuselämäämme enemmänkin.

Tanssiva karhu -palkintoraadin puheenjohtaja Merja Virolainen

Tanssiva karhu -palkintoraadin jäsenet: Minna Joenniemi, Marit Lindqvist, Erja Manto

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri