Hyppää pääsisältöön

Kasvatusneuvoja Aasiasta

Perhe
April Mae Hero ja hänen tätinsä Clarita Mannikko. Axl William John Hero ihmettelee poseerausta vaunuissa. Perhe Kuva: Yle/Jani Parkkari perhe

Maahanmuuttaja voi poimia kahdesta eri kulttuurista parhaat puolet. Tässä kolmiosaisessa juttusarjassa maahanmuuttajat kertovat, mikä on heidän mielestään hyvää vanhan kotimaan kasvatuskulttuurissa. Juttusarjan viimeisessä osassa kasvatusvinkkejä antavat aasialaistaustaiset vanhemmat.

Huutaminen sallittua

Suomalaisen puolisoni vanhemmat ovat hyvin kilttejä häntä kohtaan. Vaimo on taas hyvin kiltti meidän lastamme kohtaan. Se on kulttuuri heidän suvussaan ja varmasti laajemminkin Suomessa. Etelä-Koreassa lapselle pidetään tiukempaa kuria. Minä olen meidän perheessä pitänyt enemmän kiinni korealaisesta kasvatuksesta. Lapselle voi esimerkiksi vähän huutaa. Ja väittäisin, että kyllä lapsi minua myös hieman paremmin tottelee. Ei hän tietenkään komentelusta pidä tai minusta tykkää, mutta se on sitä vanhemmuutta. Tietysti pitää olla myös paljon rakkautta, sehän on selvää. Suomessa ihmiset ovat hyvin itsenäisiä ja tekevät omia asioitaan riippumatta vanhempien mielipiteistä. Etelä-Koreassa ajatellaan, että lapsuudessa koettu huolenpito maksetaan jotenkin takaisin, kun vanhemmat ovat itse vanhoja. En tiedä, kuinka se nykyaikana onnistuu, mutta sitä kuitenkin odotetaan. Suomessa samanlaista velvoitetta ei ole.

Lee

Asenne kuntoon

Suomalaisessa kasvatuskulttuurissa on paljon hyvää. Kouluissa lapsia kannustetaan luoviksi ja tehdään monenlaisia esityksiä. Täällä on myös mahdollisuus harrastaa paljon ja luontoon pääsee ulkoilemaan helposti. Mutta on Suomessa korjattavaakin. Olen asunut täällä yli kolmekymmentä vuotta ja nähnyt, kuinka asenteet ovat vanhemmilla muuttuneet. Nykyään lasten annetaan puuhata omiaan. Kumpikin vanhempi vähän välttelee vastuuta. Sen näkee ravintoloissa tai vaikka rannalla. Molemmat vanhemmat katselevat puhelimiaan ja pikkulapsi pääsee livahtamaan liian lähelle rantaa. Se on vaarallista! Jotenkin nuorista vanhemmista tuntuu olevan puhti poissa. En tiedä, mistä se johtuu. Yksi ongelma Suomessa on koulu. Se ruokkii vääränlaista asennetta. Suomalainen opettaja sanoo, että seitsemän tai kahdeksan on hyvä numero. Kiinalainen opettaja sanoo, että yhdeksän tai kymmenen on hyvä numero. Täällä lapsi oppii, että vähän kun yrittää, aina saa hyvän lopputuloksen ja hyvin menee. Eihän se niin mene. Pitäisi keskittyä ja olla hyvä asenne. Näitä ei Suomessa opi, jos eivät vanhemmat itse opeta. Kiinassa isovanhemmat ovat paljon enemmän arjessa mukana. Itse menin heti poikani luo Lontooseen kuukaudeksi, kun hänestä tuli isä. Se kuuluu isoäidin tehtäviin.

Haastateltava halusi esiintyä nimimerkillä Tina

Opeta olemaan ryhmässä

Lasten kanssa on kolme tärkeää asiaa. Pitää jutella, seurata mitä tekevät ja rajata mitä tekevät. Rakkaus on luonnollista, ei sitä tarvitse erikseen miettiä. Filippiineillä kuri on kasvatuksessa selvästi kovempi kuin Suomessa. Samanlainen kuri ei kuitenkaan minusta sovi Suomeen. Ei sitä voi noin vain ottaa yhtä asiaa ja tuoda tänne, maat ovat kuitenkin niin erilaisia. Koti on tärkeä paikka sekä Suomessa että Filippiineillä. Kotona opitaan, kuinka ollaan muiden ihmisten kanssa. Sitten kun lapsi lähtee opiskelemaan ja muuttaa esimerkiksi kimppakämppään, lapsen täytyy tietää, kuinka käyttäydytään ryhmässä. Hänellä on oltava tietyt sosiaaliset taidot. Suomessa näitä taitoja ei pidetä niin tärkeänä. Saa olla hiljainen ja näin. Minusta tuntuu, että Suomessa pärjää näillä opeilla, mutta ei ulkomailla. Se on eri siellä. Myös koulutus on hieman erilaista. Suomessa koulutusta ei arvosteta, koska se on ilmaista. Filippiineillä koulutus on kallis sijoitus, jonka eteen voidaan vaikka myydä perheen omaisuutta. Suomalaisilla lapsilla ei ole hyvää asennetta kouluun, koska ei sitä ole vanhemmillakaan. Eivät he ole joutuneet luopumaan mistään saadakseen lapsensa kouluun. Heidän ei tarvitse valvoa, että raha ei mene hukkaan. Ei tätäkään voi siirtää Suomeen, mutta minusta olisi hyvä, että ihmiset tietäisivät, kuinka asiat ovat muualla.

Candelari Bagatsolar

Lapsille enemmän aikaa kypsyä

Etelä-Koreassa lapsille annetaan enemmän aikaa olla lapsia. Suomessa lapsilta odotetaan itsenäisyyttä kovin nopeasti. Minusta on hullua, että 15-vuotiaat nähdään jotenkin itsenäisinä ja heidän oletetaan pärjäävän pitkiä aikoja omillaan. Myös nuorten seurustelusuhteisiin ja seksuaalisuuteen suhtaudutaan Suomessa aika huolettomasti. Etelä-Koreassa lasten ja nuorten ei odoteta kypsyvän yhtä nopeasti, ja minusta se on parempi asenne. Toisaalta sitä ei saa viedä liian pitkälle. Ei ole oikein, että vanhemmat päättävät aina kaiken lapsen puolesta ja määräävät, miten hänen tulisi elää aikuisena. Etelä-Koreassa lapsilta vaaditaan paljon enemmän kurinalaisuutta, etenkin koulutyön on sujuttava hyvin. Se voi aiheuttaa liikaa paineita ja tuntua lapsesta kovin raskaalta. Suomessa olen yrittänyt kasvattaa lapseni suomalaiseen tyyliin. Se menee hankalaksi, jos tyylejä sekoittaa. Ja onhan niissä paljon samaakin. Lapsia pitää halata ja kunnioittaa kulttuurista riippumatta.

Su-Hyun Pitkänen

Muista hymyillä

Olen yrittänyt puhua ja hymyillä paljon lapselleni, ettei hän opi suomalaista tapaa olla vain hiljaa. Suomalaiset ovat niin kovin vaitonaisia. Olen asunut Suomessa vasta vähän aikaa, joten ehkä siihen ajan myötä tottuu. Filippiineillä ulkoinen käyttäytyminen, hyvä etiketti, on tärkeää. Lapsille opetetaan vanhempien kunnioitusta ja kiittämistä enemmän kuin Suomessa. Minusta siitä voisi ottaa Suomessakin mallia. Se on Suomessa hyvää, että täällä myös miehet osallistuvat lasten kasvatukseen ja kotitöihin. Perhe on suomalaisille miehille tärkein asia ja lapsia pidetään arvossa.

April Mae Hero

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus