Hyppää pääsisältöön

Kielioppi yhdistää itämerensuomalaisia kieliä

Auringonlasku Itämerellä
Auringonlasku Itämerellä Kuva: Harald Hoyer / Wikimedia Commons itämeri

Suomi on yksi seitsemästä itämerensuomalaisesta kielestä. Itämerensuomalainen kielialue sijoittuu koillisen Itämeren alueelle. Itämerensuomalaisiin kieliin kuuluvat suomen lisäksi viro, inkeroinen, liivi, karjala, vatja ja vepsä. Kielet ovat osa suomalais-ugrilaista eli uralilaista kielikuntaa, ja niitä yhdistää samanlainen kielioppi sekä sanojen taivutus.

Itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal kertoo, että nimitys itämerensuomalainen on ollut käytössä vasta 1800- ja 1900-lukujen taiteesta.

- Kun näitä kieliä ja kieliyhteisöjä alettiin lähemmin tutkia 1800-luvulla, nimitykset saattoivat vaihdella. Esimerkiksi August Ahlqvist esittelee teoksessaan Suomalainen murteiskirja erilaisia itämerensuomalaisia kieliä 1860-luvulla, ja on aika kuvaavaa, että näiden kielten väliset rajat eivät ollenkaan olleet niin selviä kuin nykyinen poliittinen kartta antaisi ymmärtää.

Grünthal muistuttaa, että myös suomen kieli oli tuolloin erilainen kuin 2010-luvulla käyttämämme kieli.

- Kieli tarkoitti ensisijaisesti erilaisia paikallisia variantteja. Nykyään puhutaan murteista, mutta nämä tällaiset alueelliset variantit on nimenomaan ehkä se ensisijainen muoto mistä näkökulmasta näitä itämerensuomalaisia kieliä kannattaa yrittää ymmärtää vähän laajemminkin. Sehän on kielille muutenkin tyypillistä, että kielen historia ulottuu paljon pidemmäksi kuin kirjoitettu historia ja kirjakielten historia.

Kielten syntypaikasta ei varmaa tietoa

Missä itämerensuomalaiset kielet sitten ovat muodostuneet? Itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal kertoo, että vastausta kysymykseen on etsitty jatkuvasti, ja vastaukset vaihtelevat hieman.

- Itämerensuomalaiset kielet ovat osa suomalais-ugrilaista eli uralilaista kielikuntaa. Siihen liittyy ajatus, että näiden kielten varhaisin puhuma-alue on sijainnut jossain muualla kuin Itämeren alueella, luultavasti lähempänä Ural-vuoristoa.

Grünthal toteaa, että lähtöajatuksena on, että jossakin esihistoriallisessa vaiheessa Itämeren koilliskulmaan on kulkeutunut suomalais-ugrilaisia, uudenlaisia kieliä puhuvia ihmisiä, ja he ovat pikkuhiljaa sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin.

Koko itämerensuomalaisten kielten haara on tässä uralilaisessa kielikunnassa aika innovatiivinen.

- Itämerensuomalaisten kielten osalta ei ole oikeastaan syytä olettaa, että sellaisina kuin me nämä kielet tunnemme, ne olisivat kulkeutuneet jostakin muualta kovin kaukaa. Kyllä niiden kehitys liittyy olennaisesti tähän Suomenlahden ja koillisen Itämeren alueeseen.

Ei ole suoraan mahdollista sanoa, mikä itämerensuomalaisista kielistä on vanhin.

- Vaikka meillä on houkutus nähdä joku kieli arkaistisena eli vanhoja piirteitä säilyttävänä, käytännössä kieli on kuitenkin itsessään aika dynaaminen ilmiö. Se muuttuu käyttäjänsä ja ympäristönsä tarpeiden mukaan, Grünthal toteaa.

Monet itämerensuomalaiset kielet näyttävät arkaistisilta, koska yksittäisiä osa-alueita tarkastellessa huomaa, että sanastosta löytyy useita perusmerkityksiä ilmentäviä vanhoja sanoja.

- Esimerkiksi sanoilla kala ja pesä on hyvin pitkä historia. Mutta jos katsotaan, millä tavalla kieli muuttuu, oikeastaan koko itämerensuomalaisten kielten haara on tässä uralilaisessa kielikunnassa aika innovatiivinen. Siinä on tapahtunut aika paljon sellaisia uudennoksia, jotka erottavat sen muista suomalais-ugrilaisista kielistä ja myös saamelaiskielistä, Grünthal sanoo.

Uudennoksen syyt liittyvät osaltaan kielen sisäiseen kehitykseen ja osaltaan kontakteihin muiden alueilla sijainneiden kielten kanssa. Naapurikielillä on siis ollut vaikutusta.

Yhteistä sanastoa ja samankaltaista verbien taivutusta

Itämerensuomalaisten kielten perussanasto on hyvin pitkälle yhteistä. Vanhin osa siitä on suomalais-ugrilaista alkuperää. Myöhemmin kieliin on tullut paljon sanoja, joilla on baltialainen tai germaaninen alkuperä. Suuri osa tästä on eläinten ja kasvien nimityksiä ja maanviljelysterminologiaa.

- Sitten kun tekniikka kehittyi ja yhteiskunnalliset suhteet ja taloussuhteet saivat uusia muotoja, tuli uusia asioita joita vaihdettiin ja kaupiteltiin. Ne johtivat eriytymiseen kielikontaktien avulla. Kielen sisäisiä muutoksia tapahtui toki rinnalla koko ajan. Suurin muutos tuli siinä vaiheessa kun kirjakielet perustettiin, Riho Grünthal kertoo.

Yhteistä sanastoa on erityisesti topografisessa terminologiassa.

- Itämerensuomalaisille kielille yhteisiä ovat muun muassa sanat kuten mäki, saari ja meri, joita ei ole muissa suomalais-ugrilaisissa kielissä ja ne liittyvät tämän alueen historiaan. Sanat on mahdollisesti saatu jopa jostain paleoeurooppalaisesta kielestä, jota täällä on aikaisemmin puhuttu, Grünthal pohtii.

Myös germaaninen lainasana pelto on levinnyt koko kielikuntaan. Tarha, apila ja karsina ovat puolestaan baltialaisia lainoja, jotka myös kattavat koko itämerensuomalaisen kielialueen.

Grünthal kertoo, että kielioppi on kuitenkin vielä hallitsevampi kuin kielten sanastollinen yhtäläisyys.

- Jos ajatellaan esimerkiksi verbien taivutusta, niiden perusrakenne on aika lailla yhteinen. Esimerkiksi lauseessa ”minä näen kalan”, kalan objektin sijapääte on yhteinen koko kielialueella. Ja kun sanotaan kielteisesti ”minä en näe kalaa”, käytetään spontaanisti partitiivia. Tämä on myös yhteinen piirre.

Yle Radio 1:n heinäkuun teema on Itämeri. Itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal kertoo Aristoteleen kantapäässä Pasi Heikuran haastattelussa lisää itämerensuomalaisista kielistä.

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri