Hyppää pääsisältöön

Kielioppi yhdistää itämerensuomalaisia kieliä

Auringonlasku Itämerellä
Auringonlasku Itämerellä Kuva: Harald Hoyer / Wikimedia Commons itämeri

Suomi on yksi seitsemästä itämerensuomalaisesta kielestä. Itämerensuomalainen kielialue sijoittuu koillisen Itämeren alueelle. Itämerensuomalaisiin kieliin kuuluvat suomen lisäksi viro, inkeroinen, liivi, karjala, vatja ja vepsä. Kielet ovat osa suomalais-ugrilaista eli uralilaista kielikuntaa, ja niitä yhdistää samanlainen kielioppi sekä sanojen taivutus.

Itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal kertoo, että nimitys itämerensuomalainen on ollut käytössä vasta 1800- ja 1900-lukujen taiteesta.

- Kun näitä kieliä ja kieliyhteisöjä alettiin lähemmin tutkia 1800-luvulla, nimitykset saattoivat vaihdella. Esimerkiksi August Ahlqvist esittelee teoksessaan Suomalainen murteiskirja erilaisia itämerensuomalaisia kieliä 1860-luvulla, ja on aika kuvaavaa, että näiden kielten väliset rajat eivät ollenkaan olleet niin selviä kuin nykyinen poliittinen kartta antaisi ymmärtää.

Grünthal muistuttaa, että myös suomen kieli oli tuolloin erilainen kuin 2010-luvulla käyttämämme kieli.

- Kieli tarkoitti ensisijaisesti erilaisia paikallisia variantteja. Nykyään puhutaan murteista, mutta nämä tällaiset alueelliset variantit on nimenomaan ehkä se ensisijainen muoto mistä näkökulmasta näitä itämerensuomalaisia kieliä kannattaa yrittää ymmärtää vähän laajemminkin. Sehän on kielille muutenkin tyypillistä, että kielen historia ulottuu paljon pidemmäksi kuin kirjoitettu historia ja kirjakielten historia.

Kielten syntypaikasta ei varmaa tietoa

Missä itämerensuomalaiset kielet sitten ovat muodostuneet? Itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal kertoo, että vastausta kysymykseen on etsitty jatkuvasti, ja vastaukset vaihtelevat hieman.

- Itämerensuomalaiset kielet ovat osa suomalais-ugrilaista eli uralilaista kielikuntaa. Siihen liittyy ajatus, että näiden kielten varhaisin puhuma-alue on sijainnut jossain muualla kuin Itämeren alueella, luultavasti lähempänä Ural-vuoristoa.

Grünthal toteaa, että lähtöajatuksena on, että jossakin esihistoriallisessa vaiheessa Itämeren koilliskulmaan on kulkeutunut suomalais-ugrilaisia, uudenlaisia kieliä puhuvia ihmisiä, ja he ovat pikkuhiljaa sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin.

Koko itämerensuomalaisten kielten haara on tässä uralilaisessa kielikunnassa aika innovatiivinen.

- Itämerensuomalaisten kielten osalta ei ole oikeastaan syytä olettaa, että sellaisina kuin me nämä kielet tunnemme, ne olisivat kulkeutuneet jostakin muualta kovin kaukaa. Kyllä niiden kehitys liittyy olennaisesti tähän Suomenlahden ja koillisen Itämeren alueeseen.

Ei ole suoraan mahdollista sanoa, mikä itämerensuomalaisista kielistä on vanhin.

- Vaikka meillä on houkutus nähdä joku kieli arkaistisena eli vanhoja piirteitä säilyttävänä, käytännössä kieli on kuitenkin itsessään aika dynaaminen ilmiö. Se muuttuu käyttäjänsä ja ympäristönsä tarpeiden mukaan, Grünthal toteaa.

Monet itämerensuomalaiset kielet näyttävät arkaistisilta, koska yksittäisiä osa-alueita tarkastellessa huomaa, että sanastosta löytyy useita perusmerkityksiä ilmentäviä vanhoja sanoja.

- Esimerkiksi sanoilla kala ja pesä on hyvin pitkä historia. Mutta jos katsotaan, millä tavalla kieli muuttuu, oikeastaan koko itämerensuomalaisten kielten haara on tässä uralilaisessa kielikunnassa aika innovatiivinen. Siinä on tapahtunut aika paljon sellaisia uudennoksia, jotka erottavat sen muista suomalais-ugrilaisista kielistä ja myös saamelaiskielistä, Grünthal sanoo.

Uudennoksen syyt liittyvät osaltaan kielen sisäiseen kehitykseen ja osaltaan kontakteihin muiden alueilla sijainneiden kielten kanssa. Naapurikielillä on siis ollut vaikutusta.

Yhteistä sanastoa ja samankaltaista verbien taivutusta

Itämerensuomalaisten kielten perussanasto on hyvin pitkälle yhteistä. Vanhin osa siitä on suomalais-ugrilaista alkuperää. Myöhemmin kieliin on tullut paljon sanoja, joilla on baltialainen tai germaaninen alkuperä. Suuri osa tästä on eläinten ja kasvien nimityksiä ja maanviljelysterminologiaa.

- Sitten kun tekniikka kehittyi ja yhteiskunnalliset suhteet ja taloussuhteet saivat uusia muotoja, tuli uusia asioita joita vaihdettiin ja kaupiteltiin. Ne johtivat eriytymiseen kielikontaktien avulla. Kielen sisäisiä muutoksia tapahtui toki rinnalla koko ajan. Suurin muutos tuli siinä vaiheessa kun kirjakielet perustettiin, Riho Grünthal kertoo.

Yhteistä sanastoa on erityisesti topografisessa terminologiassa.

- Itämerensuomalaisille kielille yhteisiä ovat muun muassa sanat kuten mäki, saari ja meri, joita ei ole muissa suomalais-ugrilaisissa kielissä ja ne liittyvät tämän alueen historiaan. Sanat on mahdollisesti saatu jopa jostain paleoeurooppalaisesta kielestä, jota täällä on aikaisemmin puhuttu, Grünthal pohtii.

Myös germaaninen lainasana pelto on levinnyt koko kielikuntaan. Tarha, apila ja karsina ovat puolestaan baltialaisia lainoja, jotka myös kattavat koko itämerensuomalaisen kielialueen.

Grünthal kertoo, että kielioppi on kuitenkin vielä hallitsevampi kuin kielten sanastollinen yhtäläisyys.

- Jos ajatellaan esimerkiksi verbien taivutusta, niiden perusrakenne on aika lailla yhteinen. Esimerkiksi lauseessa ”minä näen kalan”, kalan objektin sijapääte on yhteinen koko kielialueella. Ja kun sanotaan kielteisesti ”minä en näe kalaa”, käytetään spontaanisti partitiivia. Tämä on myös yhteinen piirre.

Yle Radio 1:n heinäkuun teema on Itämeri. Itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal kertoo Aristoteleen kantapäässä Pasi Heikuran haastattelussa lisää itämerensuomalaisista kielistä.

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri