Hyppää pääsisältöön

Kielioppi yhdistää itämerensuomalaisia kieliä

Auringonlasku Itämerellä
Auringonlasku Itämerellä Kuva: Harald Hoyer / Wikimedia Commons itämeri

Suomi on yksi seitsemästä itämerensuomalaisesta kielestä. Itämerensuomalainen kielialue sijoittuu koillisen Itämeren alueelle. Itämerensuomalaisiin kieliin kuuluvat suomen lisäksi viro, inkeroinen, liivi, karjala, vatja ja vepsä. Kielet ovat osa suomalais-ugrilaista eli uralilaista kielikuntaa, ja niitä yhdistää samanlainen kielioppi sekä sanojen taivutus.

Itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal kertoo, että nimitys itämerensuomalainen on ollut käytössä vasta 1800- ja 1900-lukujen taiteesta.

- Kun näitä kieliä ja kieliyhteisöjä alettiin lähemmin tutkia 1800-luvulla, nimitykset saattoivat vaihdella. Esimerkiksi August Ahlqvist esittelee teoksessaan Suomalainen murteiskirja erilaisia itämerensuomalaisia kieliä 1860-luvulla, ja on aika kuvaavaa, että näiden kielten väliset rajat eivät ollenkaan olleet niin selviä kuin nykyinen poliittinen kartta antaisi ymmärtää.

Grünthal muistuttaa, että myös suomen kieli oli tuolloin erilainen kuin 2010-luvulla käyttämämme kieli.

- Kieli tarkoitti ensisijaisesti erilaisia paikallisia variantteja. Nykyään puhutaan murteista, mutta nämä tällaiset alueelliset variantit on nimenomaan ehkä se ensisijainen muoto mistä näkökulmasta näitä itämerensuomalaisia kieliä kannattaa yrittää ymmärtää vähän laajemminkin. Sehän on kielille muutenkin tyypillistä, että kielen historia ulottuu paljon pidemmäksi kuin kirjoitettu historia ja kirjakielten historia.

Kielten syntypaikasta ei varmaa tietoa

Missä itämerensuomalaiset kielet sitten ovat muodostuneet? Itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal kertoo, että vastausta kysymykseen on etsitty jatkuvasti, ja vastaukset vaihtelevat hieman.

- Itämerensuomalaiset kielet ovat osa suomalais-ugrilaista eli uralilaista kielikuntaa. Siihen liittyy ajatus, että näiden kielten varhaisin puhuma-alue on sijainnut jossain muualla kuin Itämeren alueella, luultavasti lähempänä Ural-vuoristoa.

Grünthal toteaa, että lähtöajatuksena on, että jossakin esihistoriallisessa vaiheessa Itämeren koilliskulmaan on kulkeutunut suomalais-ugrilaisia, uudenlaisia kieliä puhuvia ihmisiä, ja he ovat pikkuhiljaa sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin.

Koko itämerensuomalaisten kielten haara on tässä uralilaisessa kielikunnassa aika innovatiivinen.

- Itämerensuomalaisten kielten osalta ei ole oikeastaan syytä olettaa, että sellaisina kuin me nämä kielet tunnemme, ne olisivat kulkeutuneet jostakin muualta kovin kaukaa. Kyllä niiden kehitys liittyy olennaisesti tähän Suomenlahden ja koillisen Itämeren alueeseen.

Ei ole suoraan mahdollista sanoa, mikä itämerensuomalaisista kielistä on vanhin.

- Vaikka meillä on houkutus nähdä joku kieli arkaistisena eli vanhoja piirteitä säilyttävänä, käytännössä kieli on kuitenkin itsessään aika dynaaminen ilmiö. Se muuttuu käyttäjänsä ja ympäristönsä tarpeiden mukaan, Grünthal toteaa.

Monet itämerensuomalaiset kielet näyttävät arkaistisilta, koska yksittäisiä osa-alueita tarkastellessa huomaa, että sanastosta löytyy useita perusmerkityksiä ilmentäviä vanhoja sanoja.

- Esimerkiksi sanoilla kala ja pesä on hyvin pitkä historia. Mutta jos katsotaan, millä tavalla kieli muuttuu, oikeastaan koko itämerensuomalaisten kielten haara on tässä uralilaisessa kielikunnassa aika innovatiivinen. Siinä on tapahtunut aika paljon sellaisia uudennoksia, jotka erottavat sen muista suomalais-ugrilaisista kielistä ja myös saamelaiskielistä, Grünthal sanoo.

Uudennoksen syyt liittyvät osaltaan kielen sisäiseen kehitykseen ja osaltaan kontakteihin muiden alueilla sijainneiden kielten kanssa. Naapurikielillä on siis ollut vaikutusta.

Yhteistä sanastoa ja samankaltaista verbien taivutusta

Itämerensuomalaisten kielten perussanasto on hyvin pitkälle yhteistä. Vanhin osa siitä on suomalais-ugrilaista alkuperää. Myöhemmin kieliin on tullut paljon sanoja, joilla on baltialainen tai germaaninen alkuperä. Suuri osa tästä on eläinten ja kasvien nimityksiä ja maanviljelysterminologiaa.

- Sitten kun tekniikka kehittyi ja yhteiskunnalliset suhteet ja taloussuhteet saivat uusia muotoja, tuli uusia asioita joita vaihdettiin ja kaupiteltiin. Ne johtivat eriytymiseen kielikontaktien avulla. Kielen sisäisiä muutoksia tapahtui toki rinnalla koko ajan. Suurin muutos tuli siinä vaiheessa kun kirjakielet perustettiin, Riho Grünthal kertoo.

Yhteistä sanastoa on erityisesti topografisessa terminologiassa.

- Itämerensuomalaisille kielille yhteisiä ovat muun muassa sanat kuten mäki, saari ja meri, joita ei ole muissa suomalais-ugrilaisissa kielissä ja ne liittyvät tämän alueen historiaan. Sanat on mahdollisesti saatu jopa jostain paleoeurooppalaisesta kielestä, jota täällä on aikaisemmin puhuttu, Grünthal pohtii.

Myös germaaninen lainasana pelto on levinnyt koko kielikuntaan. Tarha, apila ja karsina ovat puolestaan baltialaisia lainoja, jotka myös kattavat koko itämerensuomalaisen kielialueen.

Grünthal kertoo, että kielioppi on kuitenkin vielä hallitsevampi kuin kielten sanastollinen yhtäläisyys.

- Jos ajatellaan esimerkiksi verbien taivutusta, niiden perusrakenne on aika lailla yhteinen. Esimerkiksi lauseessa ”minä näen kalan”, kalan objektin sijapääte on yhteinen koko kielialueella. Ja kun sanotaan kielteisesti ”minä en näe kalaa”, käytetään spontaanisti partitiivia. Tämä on myös yhteinen piirre.

Yle Radio 1:n heinäkuun teema on Itämeri. Itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal kertoo Aristoteleen kantapäässä Pasi Heikuran haastattelussa lisää itämerensuomalaisista kielistä.

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko rivous uusi musta?

    Rivot jutut huvittavat, koska ne ovat tabu.

    Äitini korvat menevät välittömästi lukkoon, jos hän kuulee v-sanan. Hän ei hyväksy kiroilua tai alapääjuttuja lainkaan. Monille muillekin hänen sukupolvensa edustajalle tämä tabu on ehdoton. Hänen mukaansa törkeyksiä ja rivoa kieltä kuulee yhä useammin ja kaikkialla. Toisaalta monet nauttivat tabujen rikkomisesta. Kielletty kiinnostaa, estottomuus ja häpeästä vapautuminen tuottaa mielihyvää.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri