Hyppää pääsisältöön

Tätä et tiedä kivikauden elämästä pääkaupunkiseudulla

Kyltti kukkaniityn edessä sanoo "ca 3000 bce"
Kyltti osoittaa rantaviivan paikan vuonna 3000 ennen ajanlaskun alkua. Kyltti kukkaniityn edessä sanoo "ca 3000 bce" Kuva: Yle, Milla Kontkanen tiede heurekan kaivaukset

Pääkaupunkiseutu oli tärkeä asuinpaikka kivikaudella. Miltä kivikauden ihmiset näyttivät, miten he elivät ja mihin he uskoivat? Tiedekeskus Heureka järjestää kesällä 2015 arkeologiset yleisökaivaukset Vantaan Jokiniemessä, noin kilometrin päässä Tikkurilan asemasta. Jokiniemen löydöt paljastavat millaista oli elää pääkaupunkiseudulla 6000 vuotta sitten.

Vantaa oli tärkein asuinpaikka, mutta missä oli Helsinki?

Jos olet helsinkiläinen, kuvittele kotisi veden alle. Miksikö? Siksi että nuoremman kivikauden kampakeraamisella ajalla (3900-3500 eaa.) Helsinki oli lähinnä mitätöntä merenpohjaa, jonka yllä kalat uiskentelivat.

Vantaan Jokiniemen kaivausten johtaja, arkeologi Jan Fast pitää kädessään Jokiniemestä vuonna 2014 löydettyä savi-idolia
Arkeologi Jan Fast ja savi-idoli. Vantaan Jokiniemen kaivausten johtaja, arkeologi Jan Fast pitää kädessään Jokiniemestä vuonna 2014 löydettyä savi-idolia Kuva: Tiedekeskus Heureka tiede heurekan kaivaukset
Meren rantaviiva kulki Vantaalla ja Espoossa, joissa suosituimpia asuinpaikkoja olivat jokien suut. Aikana jolloin ei ollut teitä tai hevoskyytejä, joet olivat valtateitä. Vantaan Jokiniemessä, Keravanjoen suussa, sijaitsi koko Etelä-Suomen tärkein ja laajin asuinpaikka, jossa asuttiin yhtäjaksoisesti ainakin 500 vuotta – jollei jopa 1000.

Jokiniemen kaivauksia johtava arkeologi Jan Fast kertoo, että Jokiniemi oli keskusasuinpaikka, jossa majaili kymmeniä ihmisiä samanaikaisesti. Välillä, etenkin kesäisin, sinne kokoontui paljonkin väkeä eri klaaneista tai sukuyhteisöstä. Jokiniemen lähellä sijaitsevassa Brunabergetissä asuttiin jo reilusti parituhatta vuotta aikaisemmin mesoliittisella kivikaudella.

Espoon tärkein kampakeraamisen ajan asuinpaikka sijaitsi Bosmalmin alueella Puolarmetsän sairaalan takana. Siellä asuneet ihmiset tapasit Jokiniemen asukkaita.

Ihmisillä oli tatuointeja

Kivikautisten ihmisten luita ei ole löytynyt Jokiniemestä, sillä maamme hapan maaperä hajottaa luut tehokkaasti. Suomea ympäröiviltä alueilta tehdyt löydöt kuitenkin kertovat myös meidän rantojemme asukkaista.

Savi-idoli Heurekan kaivauksilta Vantaan Jokiniemestä
Jokiniemestä löydetty savi-idoli. Savi-idoli Heurekan kaivauksilta Vantaan Jokiniemestä Kuva: Tiedekeskus Heureka tiede heurekan kaivaukset
Niiden perusteella ihmiset olivat yleisesti ottaen nykyistä lyhyempiä. Miesten ja naisten ulkonäöissä oli nykyistä vähemmän eroja, sillä myös naiset olivat lihaksikkaita, mikä vaikutti luuston rakenteeseen. Ympärivuotinen ulkoilu luultavasti näkyi ihmisistä: he olivat ruskeita ja vaikuttivat ikävuosiaan vanhemmilta. Partoja ja hiuksia voitiin leikellä kiviterillä.

Jokiniemestä on löydetty ihmiskasvoisia savi-idoleja, joihin uurretut merkit vastaavat esimerkiksi inuiittien kasvotatuointeja. Arkeologi Jan Fast sanoo, että tatuoinnit olisi voitu tehdä helposti laittamalla hiiltä neulalla ihoon painettuun jälkeen. Tatuoinneilla saatettiin erottaa yksinkertaisten viivojen avulla mihin klaaniin tai sukuun ihminen kuului.

On mahdotonta tietää, olivatko kaikki ihmiset tatuoituja. Se on kuitenkin selvää, että tatuoinnilla on hyvin vanhat juuret. Tatuointeja on löydetty esimerkiksi muumiomies Ötziltä, joka oli Jokiniemen ihmisten aikalainen ja löydettiin Alpeilta vuonna 1991.

Kivikaudellakin käytiin ulkomailla

Elämä pääkaupunkiseudulla oli suurimman osan vuodesta yksinäistä tai kuten Jan Fast sanoo: "Leiritulien välissä oli paljon pimeää". Silti elämä ei ollut eristäytynyttä. Yhteydet muuhun maailmaan olivat elintärkeitä.

Jan Fast seisoo Vantaan Jokiniemen kaivausalueella arkeologian opiskelijoiden kanssa
Jan Fast ja arkeologian opiskelijat kaivauksilla Vantaan Jokiniemessä. Jan Fast seisoo Vantaan Jokiniemen kaivausalueella arkeologian opiskelijoiden kanssa Kuva: YLE, Milla Kontkanen tiede heurekan kaivaukset
Vantaan Jokiniemen löydöt paljastavat missä päin kampakeraamisen ajan ihmiset matkustivat – ja mistä päin heille tuli vieraita. Maasta on kaivettu esiin meripihkakorujen katkelmia, piikivisiä nuolenkärkiä sekä pii-iskoksia, joita syntyi piikiveä sisältävien tavaroiden valmistuksessa ylijäämämateriaalina.

Meripihkaa tai piikiveä ei Suomesta saa, joten ne tuotiin matkoilta tai joku toi ne tänne. Meripihka tuli luultavimmin Liettuasta ja piikivi Venäjältä. Yhteyksistä Baltiaan kielivät myös Jokiniemen savi-idolit. Vastaavia on löydetty Latviasta.

Kivikauden vesikulkuvälineitä ei ole säilynyt, mutta ihmiset kulkivat luultavasti ruuhilla ja kajakeilla. Kun kajakkiin yhdistettiin ponttoni, päästiin kauemmaskin merelle. Kylmempinä talvina saatettiin etsiä jään reunaa ja päätyä Ahvenanmaalle saakka.

Ruokana oli hylkeitä

Pääkaupunkiseudulla asuneiden ihmisten ruokavalio oli ehkä yllättävänkin monipuolista. Jokiniemessä asuneet ihmiset kalastivat lohta sen matkalla Keravanjokeen. Vedestä nostettiin muitakin kaloja ja metsästä kerättiin marjoja ja pähkinöitä.

Kolme opiskelijaa ylhäältä päin polvillaan maassa kaivamassa arkeologisilla kaivauksilla Vantaan Jokinimessä
Heurekan yleisökaivauksilla Jokiniemessä etsitään 6000 vuoden takaista aikaa kesällä 2015. Kolme opiskelijaa ylhäältä päin polvillaan maassa kaivamassa arkeologisilla kaivauksilla Vantaan Jokinimessä Kuva: Yle, Milla Kontkanen tiede heurekan kaivaukset

Metsästä myös saalistettiin jousen ja nuolen avulla pienriistaa, esimerkiksi lintuja. Luulöydöt paljastavat, että tärkein pyyntieläin oli kuitenkin hylje. Siitä saatiin lihaa sekä rasvaa, jota saatettiin polttaa traanilampuissa.

Jokiniemestä ei ole löydetty maanviljelyn merkkejä kuten jauhinkiviä tai viljelykasvien siitepölyä. Voi kuitenkin olla, ettei maanviljely ollut ihan tuntematon käsite tuon ajan pääkaupunkiseutulaisille. Löytöjen perusteella ainakin Kouvolan alueella viljeltiin tattaria jo noin 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua eli samaan aikaan, kun maanviljely levisi Lähi-idästä Keski-Eurooppaan. Kampakeraamisella ajalla muualla Suomessa viljeltiin ohraa.

Työpäivä oli nelituntinen

Arkeologisille yleisökaivauksille osallistujat kaapivat maata Vantaan Jokiniemessä kesällä 2015
Pintakerrosta poistetaan. Arkeologisille yleisökaivauksille osallistujat kaapivat maata Vantaan Jokiniemessä kesällä 2015 Kuva: Yle, Milla Kontkanen tiede heurekan kaivaukset

Kivikauden elämä olisi vaikeaa nykyihmiselle, mutta nuoremman kivikauden kampakeraamisen ajan ihmiset olivat eläneet kovissa oloissa luonnon keskellä jo kymmenen tuhannen vuoden ajan. He tiesivät miten pärjätä.

Ilmasto pääkaupunkiseudulla oli nykyistä leudompi ja muistutti Tanskan ilmastoa. Silti talvella oli lunta. Kesällä kartutettiin ruokavarastoja, joilla pärjättiin talvella. Muitakin töitä varmasti oli, kuten työkalujen ja vaatteiden valmistusta. Lapsistakin oli pidettävä huolta.

Arkeologi Jan Fast arvioi, että työtä tehtiin vain nelisen tuntia ja loppuaika voitiin käyttää jouten olemiseen.

Kivikaudellakin oli jo taloja

Ennen uskottiin, että kivikauden ihmiset asuivat kotamaisissa rakennelmissa. Fastin mukaan ajatus on kuitenkin hylätty.

Vantaan Jokiniemestä ei ole löytynyt asumusten jäänteitä. Kohtalaisen ison rakennuksen pohja on kuitenkin löytynyt Keravanjoen toiselta puolelta Maarinkunnaksen alueelta, joka oli osa samaa asuinaluetta Jokiniemen kanssa. Talo oli ollut nelisivuinen ja osittain maahan kaivettu.

Kivikauden rakennus Saarijärven Kivikauden kylässä
Talo Saarijärven kivikautisessa kylässä. Kivikauden rakennus Saarijärven Kivikauden kylässä Kuva: Saarijärven museo, Kari Kotilainen kivikauden pääkaupunkiseutu

Kivikauden rakennuksia on löydetty muualtakin Suomesta. Voi olla että Jokiniemen asuinrakennelmat eivät olleet yhtä pysyviä kuin vastarannalla, sillä siellä asui liikkuvampaa väkeä, joka vaihtoi asuinsijaa vuodenaikojen ja riistan saatavuuden mukaan.

Kuolleisiin pidettiin yhteyttä

Shamaani oli yhteisön keskeinen henkilö – lääkäri ja tietäjä. Hän selitti muille, miten asiat olivat maailmassa, samaan tapaan kuin tieteentekijät nykyisin.

Kampakeraamisen astian pala vielä maassa hiekan joukossa, vieressä käsi pitelee lastaa
Kampakeramiikan löytö maassa. Kampakeraamisen astian pala vielä maassa hiekan joukossa, vieressä käsi pitelee lastaa Kuva: Yle, Milla Kontkanen tiede heurekan kaivaukset
Shamaanin tärkein taito oli transsiin vaipuminen. Transsissa hän kävi kuolleiden valtakunnassa ja kommunikoi henkimaailman olentojen kanssa. Jokiniemestä löydetyt savi-idolihahmot saattoivat olla shamaanien apuvälineitä, joihin he varasivat henkensä matkustaessaan tämän ja tuonpuolisen maailman välillä.

Heurekan yleisökaivauksia johtava Jan Fast kertoo, että kivikauden ihmiset suhtautuivat äärimmäisellä vakavuudella shamaanin tarinoihin. Shamanismi ei ollut vain uskonto, vaan täyttä totta kivikauden ihmisille.

Ylipäätään kuolemaan suhtauduttiin hyvin eri tavalla kuin nykyisin. Itse asiassa kuolleita ei välttämättä edes pidetty kuolleina, vaan pelkästään toiseen maailmaan siirtyneinä. Heidät haluttiin pitää lähellä ja saatettiin haudata suoraan asuinpaikkojen alle. Eikä ollut mahdotonta, että esi-isiä kaivettiin ylös maasta, kuten tehtiin muualla Pohjoismaissa. Elävien ja kuolleiden maailmat olivat hyvin lähellä toisiaan.

Vantaan Jokiniemen yleisökaivauksille osallistujat kaapivat maata, arkeologian opiskelija katselee
Heurekan yleisökaivauksilla voi kokeilla millaista on arkeologin työ. Vantaan Jokiniemen yleisökaivauksille osallistujat kaapivat maata, arkeologian opiskelija katselee Kuva: Yle, Milla Kontkanen tiede heurekan kaivaukset

Tiedekeskus Heurekan yleisökaivaukset Vantaan Jokiniemessä jatkuvat 19.7. saakka ja jokaiselle päivälle otetaan mukaan enimmillään 20 henkeä. Yleisökaivauksille voi ilmoittautua Heurekan arkeologiset kaivaukset -sivujen kautta.

Milla Kontkasen toimittama reportaasi Heurekan yleisökaivauksilta kuultiin Yle Radio 1:n TiedeTiedeykkösessä perjantaina 26.6.2015 ja on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

Uusimmat sisällöt - Tiede